Asia C-447/18

UB

vastaan

Generálny riaditeľ Sociálnej poisťovne Bratislava

(Ennakkoratkaisupyyntö – Najvyšší súd Slovenskej republiky (ylin tuomioistuin, Slovakia)

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.12.2019

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaaliturva – Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 3 artikla – Asiallinen soveltamisala – Vanhuusetuus – Työntekijöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin alueella – Asetus (EU) N:o 492/2011 – 7 artikla – Kotimaisten työntekijöiden ja siirtotyöläisten yhdenvertainen kohtelu – Sosiaaliset edut – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan maajoukkueurheilijan lisä myönnetään vain tämän jäsenvaltion kansalaisille

1. Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Unionin lainsäädäntö – Asiallinen soveltamisala – Vanhuusetuudet – Käsite – Tiettyjen jäsenvaltiota edustaneiden huippu-urheilijoiden osalta käyttöön otettu avustus – Avustus ei kuulu käsitteen alaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohta)

   (ks. 26–33 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu – Sosiaaliset edut – Käsite – Tiettyjen jäsenvaltiota edustaneiden huippu-urheilijoiden osalta käyttöön otettu avustus – Avustus kuuluu käsitteen alaan – Kansallinen lainsäädäntö, jossa avustuksen myöntämiseltä edellytetään mainitun jäsenvaltion kansalaisuutta – Lainsäädäntöä ei voida hyväksyä)

   (SEUT 45 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta)

   (ks. 38–41, 49, 52, 53 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen unioniin – Slovakian tasavalta – Tšekin tasavalta – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu – Tšekin kansalainen, joka on työskennellyt Slovakiassa jo ennen maan liittymistä unioniin ja joka ei ole muuttanut asuinpaikkaansa – Työntekijää on kohdeltava yhdenvertaisesti

   (Vuoden 2003 liittymisasiakirjaan 24 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohta)

   (ks. 42–44 kohta)

Tiivistelmä

Jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa rajataan oikeus tiettyjen maajoukkueurheilijoiden osalta käyttöön otettuun avustukseen siten, että se voidaan myöntää vain kyseisen jäsenvaltion kansalaisille, on pidettävä työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksena

Unionin tuomioistuin on 18.12.2019 antamassaan tuomiossa Generálny riaditeľ Sociálnej poisťovne Bratislava ym. (C-447/18), todennut, että työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen N:o 492/2011 ( 1 ) 7 artiklan 2 kohta, jossa säädetään, että työntekijä, joka on jäsenvaltion kansalainen, saa kaikkien muiden jäsenvaltioiden alueella samat sosiaaliset edut kuin kotimaiset työntekijät, on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa tiettyjen sellaisten huippu-urheilijoiden osalta, jotka ovat edustaneet kyseistä jäsenvaltiota tai sen oikeudellisia edeltäjiä kansainvälisissä urheilukilpailuissa, käyttöön otetun avustuksen saamiselta edellytetään muun muassa, että hakijalla on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus.

Käsiteltävässä asiassa Tšekin kansalaiselta (joka oli valinnut tämän kansalaisuuden Tšekin ja Slovakian muodostaman liittovaltion purkautuessa), jonka asuinpaikka on nykyisen Slovakian alueella ja joka oli voittanut kulta- ja hopeamitaleja jääkiekon Euroopan-mestaruuskisoissa ja maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan maajoukkueen pelaajana, oli evätty oikeus tiettyjen Slovakiaa edustaneiden huippu-urheilijoiden osalta käyttöön otettuun avustukseen siitä syystä, ettei hänellä ollut Slovakian kansalaisuutta. Slovakian tasavallan ja Tšekin tasavallan liittyessä Euroopan unioniin kyseinen henkilö työskenteli alakoulussa ja hän oli jatkanut tehtävässään liittymisen jälkeen.

Unionin tuomioistuin on aluksi todennut, että kyseessä oleva avustus jää sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen N:o 883/2004 ( 2 ) soveltamisalan ulkopuolelle. Avustus ei näet kuulu asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa – joka koskee niiden sosiaaliturvan alojen määrittämistä, joihin asetusta N:o 883/2004 sovelletaan – tarkoitetun vanhuusetuuden käsitteen alaan. Unionin tuomioistuin on tämän osalta tuonut esiin sen, että avustuksen olennaisena päämääränä on palkita sen saajat saavutuksista, joihin nämä ovat yltäneet urheillessaan maansa edustajina, mikä selittää yhtäältä sen, että avustus saa rahoituksensa suoraan valtiolta, muualta kuin kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän rahoituslähteistä ja riippumatta avustuksen saajien suorittamista vakuutusmaksuista, ja toisaalta sen, että se maksetaan vain hyvin rajoitetulle määrälle urheilijoita. Se on todennut myös, että avustuksen maksamiselta edellytetään vain sitä, että saaja tekee siitä hakemuksen, eikä suinkaan sitä, että hänellä on oikeus saada vanhuuseläkettä.

Korostettuaan tämän jälkeen ensin, että kyseessä oleva työntekijä on siitä huolimatta, ettei hän ole muuttanut asuinpaikkaansa, siirtotyöläisen asemassa siksi, että sekä valtio, jonka kansalainen hän on, että valtio, jossa hänen pysyvä asuinpaikkansa sijaitsee, on liittynyt unioniin, unionin tuomioistuin on todennut, että pääasiassa kyseessä oleva avustus kuuluu asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sosiaalisen edun käsitteen alaan. Tässä yhteydessä se on katsonut, että sillä, että siirtotyöläisellä on mahdollisuus tulla palkituksi vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten tavoin sellaisista erinomaisista urheilutuloksista, jotka hän on saavuttanut edustaessaan kyseistä jäsenvaltiota tai sen oikeudellisia edeltäjiä, voidaan edistää hänen kotoutumistaan kyseiseen jäsenvaltioon ja näin työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen tähtäävän päämäärän toteutumista. Unionin tuomioistuin on korostanut, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella avustuksella ei pelkästään turvata sen saajia taloudellisesti kompensoimalla sitä, etteivät nämä ole voineet sijoittautua täysimääräisesti työmarkkinoille niiden vuosien aikana, jotka on käytetty huippu-urheiluun, vaan osoitetaan heille ennen kaikkea yhteiskunnan arvostusta niiden urheilutulosten ansiosta, jotka he ovat saavuttaneet edustaessaan näin valtiota.

Tämän johdosta unionin tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltio, joka myöntää tällaisen avustuksen kotimaisille työntekijöille, ei voi evätä sitä työntekijöiltä, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, syyllistymättä kansalaisuuteen perustuvaan syrjintään.

( 1 ) Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1). Asetuksen 7 artiklan 2 kohta on erityinen ilmaisu SEUT 45 artiklan 2 kohdassa vahvistetusta yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta sosiaalisten etujen myöntämisen erityisalalla.

( 2 ) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1; oikaisu EUVL 2004, L 200, s. 1).