Asia C-16/18

Michael Dobersberger

vastaan

Magistrat der Stadt Wien

(Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgerichtshof (Itävalta))

 Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.12.2019

Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 56 ja SEUT 57 artikla – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Direktiivi 96/71/EY – Sovellettavuus – 1 artiklan 3 kohdan a alakohta – Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuva työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon – Palvelujen tarjoaminen kansainvälisissä junissa – Kansallinen säännöstö, jossa asetetaan hallinnollisia velvoitteita siltä osin kuin kyse on työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon

1.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Perussopimuksen määräykset – Soveltamisala – SEUT 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut palvelut liikenteen alalla – Käsite – Junissa tarjottavat matkustaja-, siivous- tai ravintolapalvelut – Jääminen kyseisen käsitteen ulkopuolelle

(SEUT 56 artikla ja SEUT 58 artiklan 1 kohta)

(ks. 24–26 kohta)

2.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuva työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon – Direktiivi 96/71 – Lähetetty työntekijä – Käsite – Työntekijät, jotka tekevät merkittävän osan työstään yrityksen, joka osoittaa heidät suorittamaan palveluja kansainvälisissä junissa, sijoittautumisjäsenvaltiossa ja jotka aloittavat tai päättävät palveluksensa kyseisessä jäsenvaltiossa – Jääminen kyseisen käsitteen ulkopuolelle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71 2 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 2 kohta)

(ks. 30–33 kohta)

3.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuva työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon – Direktiivi 96/71 – Soveltamisala – Jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen palkkatyöntekijöiden kansainvälisissä junissa, jotka kulkevat rautatieliikenteen harjoittajan jäsenvaltion läpi, suorittamien palvelujen toimittaminen rautatieliikenteen harjoittajalle – Jääminen kyseisen soveltamisalan ulkopuolelle – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71 1 artiklan 3 kohdan a alakohta)

(ks. 35 kohta ja tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Unkarilaisen yrityksen työntekijät, jotka suorittavat palveluja Itävallan läpi kulkevissa Itävallan liittovaltion rautatieyhtiön kansainvälisissä junissa, eivät ole työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetussa direktiivissä tarkoitettuja kyseiseen jäsenvaltioon työhön lähetettyjä työntekijöitä

Unionin tuomioistuimen suuri jaosto on katsonut 19.12.2019 antamassaan tuomiossa Dobersberger (C-16/18), että direktiiviä 96/71(1) ei sovelleta jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen palkkatyöntekijöihin, jotka suorittavat matkustaja-, siivous- tai ravintolapalveluja asianomaisen rautatieliikenteen harjoittajan jäsenvaltion läpi kulkevissa kansainvälisissä junissa, kun kyseiset työntekijät tekevät merkittävän osan kyseisiin palveluihin liittyvästä työstä yrityksensä sijoittautumisjäsenvaltion alueella ja aloittavat tai päättävät palveluksensa siellä.

Michael Dobersberger on sellaisen Unkariin sijoittautuneen yrityksen johtaja, joka on tarjonnut lukuisten alihankintasopimusten, joissa on ollut mukana Itävaltaan ja Unkariin sijoittautuneita yhtiöitä, välityksellä matkustajapalveluja tietyissä Österreichische Bundesbahnenin (Itävallan liittovaltion rautatieyhtiö) kansainvälisissä junissa. Nämä junat ovat kulkeneet Itävallan läpi ja niiden lähtö- tai pääteasema on ollut Budapestissa (Unkari). Palveluja ovat suorittaneet Unkarissa asuvat työntekijät, joista suurimman osan on kyseisen yrityksen käyttöön asettanut toinen unkarilainen yritys. Kaikilla työntekijöillä on ollut elämä keskittyneenä Unkariin, ja he ovat aloittaneet ja päättäneet palveluksensa siellä. Lisäksi he ovat ottaneet vastaan elintarvikkeita ja juomia Budapestissa ja lastanneet ne siellä juniin. Heidän tehtävänään on myös ollut seurata varastojen tilaa ja laskea liikevaihto Budapestissa.

Itävallassa suoritetun tarkastuksen seurauksena Dobersbergerille on määrätty rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia Itävallan työ- ja sosiaalilainsäädännön, joka koskee työntekijöiden lähettämistä työhön kyseisen jäsenvaltion alueelle, rikkomisesta. Itävallan viranomaisten mukaan unkarilaiset työntekijät oli lähetetty työhön Itävallan alueelle, joten Dobersbergerin oli täytettävä tietyt hallinnolliset velvoitteet. Niinpä hänen olisi pitänyt ilmoittaa viikkoa ennen palveluksen alkamista käyttävänsä kyseisiä työntekijöitä ja pitää saatavilla työn suorittamispaikassa saksan kielellä heidän työsopimuksensa sekä palkanmaksua kyseisille työntekijöille koskeneet eri asiakirjat samoin kuin asiakirjat, jotka koskivat heidän ilmoittamistaan sosiaalivakuutukseen.

Tässä tilanteessa on esitetty kysymys direktiivin 96/71, joka Itävallan kyseisellä työ- ja sosiaalilainsäädännöllä on tarkoitus panna täytäntöön, sovellettavuudesta siihen, että jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen työntekijät suorittavat palveluja kansainvälisessä junassa rautatieliikenteen harjoittajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, silloin, kun juna kulkee jälkimmäisen jäsenvaltion läpi.

Tältä osin unionin tuomioistuin on ensinnäkin täsmentänyt, että junissa tarjottavat matkustaja-, siivous- tai ravintolapalvelut eivät luonnostaan liity junalla tarjottavaan henkilökuljetuspalveluun. Niinpä nämä palvelut eivät kuulu liikennettä koskevien SEUT 90–SEUT 100 artiklan soveltamisalaan vaan palveluita koskevien SEUT 56–SEUT 62 artiklan soveltamisalaan lukuun ottamatta SEUT 58 artiklan 1 kohtaa. Tästä seuraa, että kyseiset palvelut voivat kuulua direktiivin 96/71, joka on annettu palveluja koskevien primaarioikeuden määräysten nojalla, soveltamisalaan.

Selvittääkseen, kuuluvatko kyseessä olevat palvelut tämän direktiivin soveltamisalaan, unionin tuomioistuin on tutkinut direktiivissä tarkoitetun käsitteen ”lähetetty työntekijä”. Se on katsonut, että työntekijän ei voida katsoa olevan lähetetty työhön jäsenvaltion alueelle, jos hänen työnsä toteuttamisella ei ole riittävää yhteyttä tähän alueeseen. Työntekijöillä – jotka tekevät merkittävän osan työstään jäsenvaltiossa, johon on sijoittautunut yritys, joka heidät on osoittanut suorittamaan palveluja kansainvälisissä junissa, ja jotka aloittavat tai päättävät palveluksensa kyseisessä jäsenvaltiossa – ei ole kyseisten junien läpikulkujäsenvaltion tai -jäsenvaltioiden alueeseen sellaista riittävää sidettä, jotta heitä voitaisiin pitää direktiivissä 96/71 tarkoitettuina sinne ”lähetettyinä” työntekijöinä. Heidän tilanteensa ei siis kuulu mainitun direktiivin soveltamisalaan.

Unionin tuomioistuin on lisännyt, että tältä osin on merkityksetöntä, että palvelujen tarjoaminen kuuluu alihankintaketjun yhteydessä sopimukseen sellaisen yrityksen kanssa, joka on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon kuin rautatieliikenteen harjoittaja ja joka on sopimussuhteessa tähän liikenteenharjoittajaan. Ei ole myöskään merkityksellistä, että yritys osoittaa palvelujen tarjoamiseen työntekijöitä, jotka se on saanut käyttöönsä samaan jäsenvaltioon kuin se itse sijoittautuneelta yritykseltä.

1      Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY (EYVL 1997, L 18, s. 1).