Asia T-476/17

Arysta LifeScience Netherlands BV

vastaan

Euroopan komissio

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 19.9.2019

Kasvinsuojeluaineet – Tehoaine diflubentsuroni – Hyväksynnän uudelleentarkastelu – Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 21 artikla – Puolustautumisoikeudet – Toimivallan ylittäminen – Ilmeinen arviointivirhe – Hyväksynnän uusimista koskeva menettely – Asetuksen N:o 1107/2009 14 artikla – Kyseessä olevan tehoaineen käytön rajoittaminen määräämällä lisärajoituksia uudelleentarkastelun yhteydessä odottamatta uusimista koskevan menettelyn lopputulosta – Oikeasuhteisuus

1.      Maatalous – Lainsäädäntöjen lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelu – Puolustautumisoikeudet – Ulottuvuus – Oikeus esittää huomautuksia kaikissa uudelleentarkastelumenettelyn vaiheissa – Esittelevän jäsenvaltion lopullisessa arvioinnissa tekemistä päätelmistä ei ole oikeutta esittää huomautuksia

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 14 ja 21 artikla; komission asetus 2017/855; neuvoston direktiivin 91/414 liite I)

(ks. 63, 67–69 ja 74–76 kohta)

2.      Maatalous – Lainsäädäntöjen lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Asetus N:o 1107/2009 – Tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelu – Luvan uusiminen – Komission päätös, jossa määrätään uudelleentarkastelun yhteydessä rajoituksia diflubentsuroni-tehoaineen käytölle odottamatta uusimista koskevan menettelyn lopputulosta – Kuluttajien turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet – Ilmeisen arviointivirheen puuttuminen – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 14 ja 21 artikla; komission asetus 2017/855; neuvoston direktiivin 91/414 liite I)

(ks. 93, 97, 99–101, 103–106, 109–112 ja 117–121 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 19.9.2019 antamassaan tuomiossa Arysta LifeScience Netherlands v. komissio (T-476/17) kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan diflubentsuroni-tehoaineen hyväksymisedellytyksiä koskeva komission täytäntöönpanoasetus(1). Samalla se tarkensi yhtäältä puolustautumisoikeuksia tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelumenettelyn yhteydessä ja toisaalta tämän menettelyn suhdetta tehoaineen hyväksynnän uusimismenettelyyn, joista ensimmäistä säännellään kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklassa ja jälkimmäistä sen 14–20 artiklassa.

Sen jälkeen, kun komissio oli hyväksynyt diflubentsuroni-tehoaineen tehoaineiden jatkuvasta arvioinnista annetun asetuksen(2) 11 artiklassa säädetyn arviointimenettelyn mukaisesti, se päätti aloittaa kyseisen tehoaineen uudelleentarkastelumenettelyn kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen 21 artiklan mukaisesti, sillä mahdollinen altistuminen jäämänä esiintyvälle aineenvaihduntatuotteelle 4-kloorianiliini (PCA) saattoi aiheuttaa vaikutuksia ihmisten terveyteen. Tässä uudelleentarkastelumenettelyssä ja ennen kyseisen tehoaineen hyväksynnän uusimismenettelyn päättymistä komissio antoi diflubentsuroni-tehoaineen hyväksymisedellytyksiä koskevan täytäntöönpanoasetuksen, jossa se totesi, ettei kuluttajien altistumista PCA:lle voitu sulkea pois ja että siksi diflubentsuronin käyttö oli rajoitettava ainoastaan muihin kuin syötäväksi tarkoitettuihin viljelykasveihin.

Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli ensin kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja korosti, että kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen 21 artiklan mukaisessa tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelumenettelyssä näiden oikeuksien kunnioittamista on arvioitava siten, että tarkastellaan uudelleentarkastelumenettelyä kokonaisuudessaan eikä kutakin vaihetta erikseen. Unionin yleinen tuomioistuin pohti siis, oliko käsiteltävässä asiassa nimenomaisesti turvattava puolustautumisoikeudet jossakin tietyssä uudelleentarkastelumenettelyn vaiheessa, erityisesti esittelevän jäsenvaltion suorittaman arvioinnin yhteydessä. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin toi ensin esiin, ettei kantaja ollut esittänyt mitään konkreettista näyttöä, joka olisi tukenut sen väitettä, ettei esittelevän jäsenvaltion lopullisessa arvioinnissa tekemien päätelmien muuttamista olisi mahdollista pyytää enää menettelyn myöhemmässä vaiheessa. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vaikka esittelevän jäsenvaltion lopullisessa arvioinnissa tekemät päätelmät erosivat merkittävästi siitä, mitä tämä esitti arviointikertomusluonnoksessa kuluttajien mahdollisesta altistumisesta PCA:lle, ei voida katsoa, että näissä päätelmissä olisi tuotu esiin uusi huolenaihe, josta kantaja ei olisi ollut aiemmin tietoinen ja josta sitä olisi näin ollen pitänyt kuulla uudelleen tämän arvioinnin jälkeen. Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei kantaja ollut esittänyt mitään merkityksellistä uutta tieteellistä tietoa, joka osoittaisi esittelevän jäsenvaltion lopullisessa arvioinnissa tekemät päätelmät vääriksi.

Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin käsitteli uudelleentarkastelumenettelyn ja uusimismenettelyn välistä suhdetta ja totesi, ettei siitä säädetä asetuksessa N:o 1107/2009.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin pohti, saattoivatko kantajan väitteet yhtäältä kyseenalaistaa komission päätöksen asettaa kuluttajien turvallisuus etusijalle ja olla odottamatta diflubentsuronin hyväksynnän uusimismenettelyn päättymistä ja toisaalta osoittaa tällaisen päätöksen olleen kohtuuton ja suhteeton. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kaikki nämä kantajan väitteet ja totesi, että komissio saattoi katsoa yhtäältä, että mainittu etu oikeutti tällaisen päätöksen, ja toisaalta, että tämä päätös oli oikeasuhteinen.

1      Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta diflubentsuroni-tehoaineen hyväksymisedellytysten osalta 18.5.2017 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/855 (EUVL 2017, L 128, s. 10).

2      Neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista lisäsäännöistä ja asetuksen (EY) N:o 451/2000 muuttamisesta 14.8.2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1490/2002 (EYVL L 224, s. 23).