Asia C-517/17

Milkiyas Addis

vastaan

Saksan valtio

(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesverwaltungsgericht)

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 16.7.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat yhteiset menettelyt – Direktiivi 2013/32/EU – 14 ja 34 artikla – Velvollisuus antaa kansainvälisen suojelun hakijalle tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun ennen tutkimattajättämispäätöksen tekemistä – Velvollisuuden noudattamatta jättäminen ensimmäisen asteen menettelyssä – Seuraukset

1. Perusoikeudet – Kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kielto – Ulottuvuus – Systeemiset puutteet kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevan menettelyn päätyttyä jäsenvaltiossa, kun kyseisen suojelun saajien elinolot otetaan huomioon – Muille jäsenvaltioille asetettu kielto jättää turvapaikkahakemus tutkimatta sillä perusteella, että kyseisessä jäsenvaltiossa jo on myönnetty pakolaisasema – Edellytykset – Kyseisten puutteiden todellisuuden arviointi – Kriteerit – Kyseessä on oltava äärimmäisen aineellisen puutteen tilanne

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan a alakohta)

   (ks. 47–49 kohta)

2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettely – Hakemus, jolta jäsenvaltiot voivat katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Peruste – Kansainvälisen suojelun myöntäminen aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa – Velvollisuus antaa tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun ennen tutkimattajättämispäätöksen tekemistä – Laiminlyönti – Seuraukset – Kansallisen oikeuden soveltaminen – Rajat – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden noudattaminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 johdanto-osan 16, 18, 22, 29 ja 32 perustelukappale sekä 4 ja 14 artikla, 15 artiklan 2 ja 3 kohta, 33 artiklan 2 kohta ja 34 artikla)

   (ks. 54–66 kohta)

3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettely – Hakemus, jolta jäsenvaltiot voivat katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Peruste – Kansainvälisen suojelun myöntäminen aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa – Velvollisuus antaa tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun ennen tutkimattajättämispäätöksen tekemistä – Laiminlyönti – Seuraukset – Kyseisen päätöksen kumoaminen ja asian palauttaminen määrittävälle viranomaiselle – Tällaisten seurausten puuttumista ei voida hyväksyä – Poikkeus

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 14 artikla, 33 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 34 artikla)

   (ks. 43–46, 51, 67, 68, 70 ja 71 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin on katsonut 16.7.2020 antamassaan tuomiossa Addis (C-517/17), että kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun direktiivin N:o 2013/32 ( 1 ) (jäljempänä menettelydirektiivi) 14 ja 34 artikla ovat esteenä säännöstölle, jonka nojalla se, ettei ole noudatettu velvollisuutta antaa kansainvälisen suojelun hakijalle tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun ennen tutkimattajättämispäätöksen tekemistä, koska toinen jäsenvaltio oli jo myöntänyt kansainvälistä suojelua ( 2 ), ei johda kyseisen päätöksen kumoamiseen ja asian palauttamiseen määrittävälle viranomaiselle. Unionin tuomioistuimen mukaan asia on toisin ainoastaan silloin, kun hakijalla on mainittuun päätökseen kohdistamassaan muutoksenhakumenettelyssä tilaisuus esittää henkilökohtaisesti kaikki argumenttinsa kyseistä päätöstä vastaan kuulemisessa, jossa noudatetaan kyseisen direktiivin 15 artiklassa säädettyjä sovellettavia perustavanlaatuisia edellytyksiä ja takeita, ja nämä argumentit eivät voi johtaa muunlaiseen päätökseen.

Syyskuussa 2011 pääasian valittaja, joka ilmoitti olevansa Eritrean kansalainen, saapui Saksaan ja haki siellä pakolaisasemaa. Hänen henkilöllisyytensä selvittäminen sormenjälkien perusteella ei ensi vaiheessa onnistunut hänen sormiinsa kohdistettujen silpomisten takia, joten vasta tammikuussa 2013 ilmeni, että pääasian valittaja oli jo saanut aikaisemmin pakolaisaseman Italiassa. Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (liittovaltion maahanmuutto- ja pakolaisvirasto, Saksa; jäljempänä virasto) teki 18.2.2013 päätöksen, jolla se yhtäältä jätti pääasian valittajan turvapaikkahakemuksen tutkimatta ja toisaalta määräsi hänet poistettavaksi maasta Italiaan. Tästä päätöksestä nostettu kanne hylättiin ensimmäisessä oikeusasteessa. Muutoksenhakumenettelyssä maastapoistamismääräys kuitenkin kumottiin siltä osin kuin katsottiin jätetyn osoittamatta, että Italian tasavalta oli edelleen valmis ottamaan valittajan takaisin sen jälkeen, kun Italian viranomaisten hänelle myöntämien oleskeluluvan ja matkustusasiakirjan voimassaolo oli päättynyt 5.2.2015. Valitus hylättiin muilta osin. Pääasian valittaja teki kyseisestä tuomiosta valituksen Bundesverwaltungsgerichtiin (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa) ja väitti erityisesti, ettei virasto saanut luopua hänen henkilökohtaisesta puhuttelustaan ennen 18.2.2013 päivätyn päätöksen tekemistä.

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt aluksi, että menettelydirektiivissä säädetään yksiselitteisesti velvollisuudesta antaa kansainvälisen suojelun hakijalle tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun ennen kuin hänen hakemuksestaan tehdään päätös ja että tämä velvollisuus pätee sekä päätöksiin hakemuksen tutkittavaksiottamisesta että päätöksiin hakemuksen sisällöstä.

Unionin tuomioistuin on todennut, että mikäli määrittävä viranomainen aikoo katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset sillä perusteella, että toinen jäsenvaltio on jo myöntänyt kansainvälistä suojelua, hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevan henkilökohtaisen puhuttelun tavoitteena on varsinkin antaa hakijalle mahdollisuus esittää kaikki hänen henkilökohtaiselle tilanteelleen ominaiset seikat. Tämä mahdollistaa sen, että kyseinen viranomainen arvioi hakijan erityistä tilannetta ja hänen haavoittuvuuttaan ja sulkee pois sen, että hakijaan kohdistuisi, jos hänet siirrettäisiin kyseiseen toiseen jäsenvaltioon, vakava vaara joutua Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 4 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi.

Unionin tuomioistuin on muistuttanut tässä asiayhteydessä, että kun jäsenvaltion viranomaisilla on käytettävissään seikkoja, jotka hakija on esittänyt osoittaakseen tällaisen vaaran olemassaolon jäsenvaltiossa, joka on jo myöntänyt kansainvälistä suojelua, näiden viranomaisten on objektiivisten, luotettavien, tarkkojen ja asianmukaisesti päivitettyjen tietojen perusteella ja unionin oikeudessa taattuun perusoikeuksien suojan tasoon nähden arvioitava, onko kyse puutteista, olivatpa ne systeemisiä tai yleisiä tai koskivatpa ne tiettyjä henkilöryhmiä. Ei ole myöskään täysin poissuljettua, että kansainvälisen suojelun hakija voisi osoittaa, että kyse on sellaisista hänen omista poikkeuksellista olosuhteistaan, jotka merkitsevät, että jos hänet siirrettäisiin hänelle kansainvälistä suojelua jo myöntäneeseen jäsenvaltioon, hän altistuisi erityisen haavoittuvan asemansa vuoksi perusoikeuskirjan 4 artiklan vastaisen kohtelun vaaralle.

Seuraavaksi unionin tuomioistuin on todennut, että säännöstä, jonka mukaan hakijaa on puhuteltava henkilökohtaisesti hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa ottamisesta tutkittavaksi, saadaan poiketa ainoastaan silloin, kun kyse on myöhemmästä hakemuksesta, eikä nyt käsiteltävä asia koske tällaista tapausta.

Lopuksi unionin tuomioistuin on todennut kyseessä olevan henkilökohtaisen puhuttelun suorittamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnin oikeudellisista seurauksista, että koska menettelydirektiivissä ei nimenomaisesti säännellä näitä oikeudellisia seurauksia, nämä seuraukset kuuluvat kansallisen oikeuden soveltamisalaan, kunhan vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan. Koska unionin tuomioistuimen tiedossa ei ole seikkoja, joiden perusteella voitaisiin epäillä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen säännöstön yhdenmukaisuutta vastaavuusperiaatteen kanssa, se on korostanut tehokkuusperiaatteen osalta sitä perustavanlaatuista merkitystä, jonka unionin lainsäätäjä on antanut henkilökohtaiselle puhuttelulle turvapaikkamenettelyssä, ja asia on näin jo määrittävässä viranomaisessa toimitettavassa ensimmäisen asteen menettelyssä. Lisäksi unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että unionin lainsäätäjä antaa perustavanlaatuisen merkityksen paitsi itse puhuttelulle myös olosuhteille, joissa se on suoritettava, sen varmistamiseksi, että kaikilla hakijoilla on sukupuolensa ja erityisen tilanteensa mukaan asianmukaiset menettelylliset takeet.

Näin ollen unionin tuomioistuin on katsonut, että menettelydirektiivin tehokkaan vaikutuksen kanssa ei sopisi yhteen se, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi muutoksenhaku on saatettu, voisi vahvistaa päätöksen, jonka määrittävä viranomainen on tehnyt noudattamatta velvollisuutta antaa hakijalle tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun hänen kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksestaan, ilman että se itse kuulisi hakijaa käsiteltävässä asiassa sovellettavien perustavanlaatuisten edellytysten ja takeiden mukaisesti. On nimittäin niin, että jos tällaista kuulemista ei suoriteta, hakijan oikeutta henkilökohtaiseen puhutteluun olosuhteissa, joissa voidaan taata asianmukainen luottamuksellisuus ja joissa hakija voi esittää kattavasti hakemuksensa perusteet, ei varmistettaisi turvapaikkamenettelyn missään vaiheessa.

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että kuulemisen suorittamatta jättämistä ei voida korjata mahdollisuudella, joka hakijalla on esittää muutoksenhaussaan kirjallisesti ne seikat, joilla hän riitauttaa suojeluhakemuksestaan tehdyn tutkimattajättämispäätöksen pätevyyden, eikä myöskään velvollisuudella, joka määrittävällä viranomaisella ja muutoksenhaun käsiteltäväkseen saaneella tuomioistuimella on tutkia viran puolesta kaikki merkitykselliset tosiseikat. Unionin tuomioistuin on todennut, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on selvittää, onko pääasian valittajalle annettu pääasian oikeudenkäynnissä tilaisuus tai voidaanko hänelle vielä antaa siinä tilaisuus tulla kuulluksi siten, että sovellettavia perustavanlaatuisia edellytyksiä ja takeita noudatetaan täysimääräisesti, jotta hän voisi osaamallaan kielellä tuoda henkilökohtaisesti esiin näkemyksensä.

( 1 ) Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60).

( 2 ) Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan a alakohta.