Asia C-514/17

Marin-Simion Sut

(Ennakkoratkaisupyyntö – cour d’appel de Liège)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – 4 artiklan 6 alakohta – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvarainen kieltäytymisperuste – Vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen määräämiseen pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa johtanut rikos, josta voidaan täytäntöönpanosta vastaavassa valtiossa määrätä vain sakkorangaistus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 13.12.2018

1. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Pidätysmääräys, joka on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten – Puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettu etsitty henkilö, joka oleskelee täytäntöönpanosta vastaavassa valtiossa tai asuu siellä vakinaisesti – Pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen edellytykset – Vakinaisen asumisen ja oleskelun käsitteet – Täytäntöönpanojäsenvaltion sitoumus panna rangaistus täytäntöön – Oikeutettu intressi, joka on perusteena rangaistuksen täytäntöönpanolle täytäntöönpanojäsenvaltiossa

   (Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 artiklan 6 alakohta)

2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Pidätysmääräys, joka on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten – Etsitty henkilö, joka asuu vakinaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa ja joka on tuomittu rikoksesta, josta voidaan kyseisessä valtiossa määrätä vain sakkorangaistus – Pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen hyväksyttävyys – Edellytys – Täytäntöönpanojäsenvaltiossa määrätyn rangaistuksen täytäntöönpano

   (Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 artiklan 6 alakohta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/909, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 25 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 32–37 kohta)

2.  Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 4 artiklan 6 alakohtaa on tulkittava siten, että kun – kuten pääasiassa – henkilö, josta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu vapausrangaistuksen täytäntöönpanemista varten, asuu vakinaisesti täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa ja hänellä on kyseiseen jäsenvaltioon perhesiteitä sekä sosiaalisia ja ammatillisia siteitä, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi mainitun henkilön yhteiskuntaan uudelleen sopeutumiseen liittyvistä syistä kieltäytyä panemasta täytäntöön kyseisen pidätysmääräyksen, vaikka mainitun pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta voidaan täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan määrätä vain sakkorangaistus, jos kyseinen seikka ei tuon saman kansallisen lainsäädännön mukaan estä panemasta etsitylle henkilölle määrättyä vapausrangaistusta tosiasiallisesti täytäntöön kyseisessä jäsenvaltiossa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

   Tältä osin on ensimmäiseksi huomautettava, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohta ei sisällä mitään seikkaa, jonka nojalla kyseisessä säännöksessä vahvistetun toisen edellytyksen voitaisiin tulkita estävän automaattisesti sen, että täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön, koska kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään vain sakkorangaistuksesta mainitun pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta.

   Toiseksi on huomautettava, että kun jäsenvaltiot päättävät saattaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan osaksi kansallista oikeusjärjestystään, niillä on välttämättä kyseisen säännöksen ja erityisesti sen 6 alakohdan täytäntöönpanossa tiettyä harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2009, Wolzenburg, C-123/08, EU:C:2009:616, 61 kohta).

   Kolmanneksi on todettava, että vaikka unionin lainsäätäjä on halunnut puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa laatiessaan antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden etsityn henkilön yhteiskuntaan uudelleen sopeutumisen helpottamiseksi kieltäytyä panemasta eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön, se on kuitenkin huolehtinut siitä, että tuossa samassa säännöksessä vahvistetaan kyseisen kieltäytymisperusteen soveltamisedellytykset, joihin kuuluu etenkin täytäntöönpanovaltion sitoutuminen panemaan etsitylle henkilölle määrätty vapausrangaistus tosiasiallisesti täytäntöön määrätyn rangaistuksen täytäntöönpanon takaamiseksi ja siis kyseisen henkilön rankaisematta jäämisen riskin välttämiseksi.

   Lopuksi on täsmennettävä, kuten julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 82 ja 83 kohdassa, ettei yhdelläkään puitepäätöksen 2008/909 säännöksellä voida vaikuttaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa vahvistetun harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen ulottuvuuteen tai sen soveltamistapoihin. Vaikka näet puitepäätöksen 2008/909 25 artiklan mukaan kyseisen puitepäätöksen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin rangaistusten täytäntöönpanoon tapauksissa, joissa jäsenvaltio sitoutuu panemaan rangaistuksen täytäntöön puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan mukaisesti, unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti säätänyt, että kyseisiä säännöksiä sovelletaan vain sikäli kuin ne ovat puitepäätöksen 2002/584 säännösten mukaisia.

   (ks. 41, 42, 47, 48 ja 50 kohta sekä tuomiolauselma)