Asia C-213/17

X

vastaan

Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

(Rechtbank Den Haag, zittingsplaats Amsterdamin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kolmannen maan kansalaisen jäsenvaltiossa jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen – 17, 18, 23 ja 24 artikla – Jäsenvaltiossa vireillä oleva aikaisempi kansainvälistä suojelua koskeva menettely – Uuden hakemuksen jättäminen toisessa jäsenvaltiossa – Takaisinottopyyntöä ei ole esitetty määräajassa – Asianomaisen henkilön luovuttaminen syytetoimia varten

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 5. heinäkuuta 2018

1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Vastaanotto- ja takaisinottomenettely – Takaisinottopyynnön tekemiselle säädetyt määräajat – Kyseisten määräaikojen noudattamatta jättämisen seuraus – Kansainvälistä suojelua koskevan uuden hakemuksen käsittelyä koskevan vastuun siirtäminen jäsenvaltiolle, joka ei ole esittänyt kyseistä pyyntöä määräajassa – Toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä oleva muutoksenhaku joka koskee yhdestä tässä jäsenvaltiossa aikaisemmin jätetyistä kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista annettua hylkäävää päätöstä – Vaikutuksettomuus

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 23 artiklan 1–3 kohta)

2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Vastaanotto- ja takaisinottomenettely – Takaisinottopyynnön esittäminen – Pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä oleva muutoksenhaku joka koskee tässä jäsenvaltiossa aikaisemmin jätetystä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta annettua hylkäävää päätöstä – Velvollisuutta keskeyttää muutoksenhaun käsittelyä ja päättää tämä käsittely siinä tapauksessa, että kyseinen pyyntö hyväksytään, ei ole

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 2 kohta)

3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Vastaanotto- ja takaisinottomenettely – Tiedot, jotka on ilmoitettava takaisinottopyynnössä – Tietoa pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevasta muutoksenhausta, joka koskee tässä jäsenvaltiossa aikaisemmin jätetystä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta annettua hylkäävää päätöstä, ei tarvitse ilmoittaa

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 22 artiklan 3 kohta, 23 artiklan 2 kohta ja 24 artiklan 5 kohta)

4. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Vastaanotto- ja takaisinottomenettely – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättänyt henkilö, josta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys ja joka oleskelee määräyksen antaneen jäsenvaltion alueella mutta joka ei ole jättänyt siellä uutta kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta – Kyseisen jäsenvaltion esittämä takaisinottopyyntö täytäntöönpanojäsenvaltiolle – Hyväksyttävyys – Määräyksen antanut jäsenvaltio ei voi käsitellä täytäntöönpanojäsenvaltiossa jätettyä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 17 artiklan 1 kohta, 18 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 24 artiklan 1 kohta)

1.  Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 23 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio, jossa on jätetty uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, on vastuussa hakemuksen käsittelystä, kun tämä jäsenvaltio ei ole esittänyt takaisinottopyyntöä tämän asetuksen 23 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, vaikka yhtäältä toinen jäsenvaltio on ollut vastuussa aikaisemmin jätettyjen kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä ja toisaalta yhdestä näistä hakemuksista annettua hylkäävää päätöstä koskeva muutoksenhaku oli vireillä viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimessa näiden määräaikojen päättyessä.

   Takaisinottomenettelyn soveltamisala määritellään Dublin III -asetuksen 23 ja 24 artiklassa. Tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että tätä menettelyä sovelletaan muun muassa kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin henkilöihin (ks. vastaavasti määräys 5.4.2017, Ahmed, C-36/17, EU:C:2017:273, 26 ja 27 kohta ja tuomio 25.1.2018, Hasan, C-360/16, EU:C:2018:35, 42 ja 43 kohta). Tämä viimeksi mainittu säännös koskee erityisesti kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jonka kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty ja joka on jättänyt uuden hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa. Dublin III -asetuksen 23 artiklassa säädettyä takaisinottomenettelyä sovelletaan siis kolmannen maan kansalaiseen, joka on jättänyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jäsenvaltiossa, vaikka aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan viranomaisen päätöksellä, siinäkin tapauksessa, että tästä päätöksestä ei vielä ole tullut lopullinen sen vuoksi, että siihen on kohdistettu muutoksenhaku, joka on vireillä viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimessa.

   Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa jäsenvaltion, jossa tämä uusi hakemus on jätetty, viranomaisilla on ollut tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdan nojalla mahdollisuus tehdä kyseessä olevaa henkilöä koskeva takaisinottopyyntö. Niiden on kuitenkin kyseisen asetuksen 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti pitänyt tehdä tämä pyyntö mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa tässä säännöksessä säädettyjen määräaikojen puitteissa, koska tällaista pyyntöä ei voida pätevästi tehdä näiden määräaikojen päättymisen jälkeen (ks. analogisesti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 67 kohta). Sekä Dublin III -asetuksen 23 artiklan 3 kohdan sanamuodosta että sen yleisestä rakenteesta ja tavoitteista käy ilmi, että jos mainitut määräajat ovat päättyneet, vastuu siirtyy suoraan lain nojalla jäsenvaltiolle, jossa kansainvälistä suojelua koskeva uusi hakemus on jätetty (ks. analogisesti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 61 kohta ja tuomio 25.10.2017, Shiri, C-201/16, EU:C:2017:805, 30 kohta).

   (ks. 27, 28, 32–35 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta )

2.  Asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se, että jäsenvaltio tekee kolmannen maan kansalaista, joka oleskelee sen alueella ilman oleskelulupaa, koskevan takaisinottopyynnön, ei velvoita tätä jäsenvaltiota keskeyttämään kansainvälistä suojelua koskevasta aikaisemmasta hakemuksesta annetusta hylkäävästä päätöksestä tehdyn muutoksenhaun käsittelyä ja päättämään tätä käsittelyä siinä tapauksessa, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio hyväksyy pyynnön.

   Kun Dublin III -asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa säädetään useista velvoitteista, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyyn kyseessä olevan kansainvälistä suojelua koskevan menettelyn etenemisestä riippuen, kaikkien näiden velvoitteiden tarkoituksena on varmistaa kansainvälistä suojelua koskevan menettelyn jatkaminen, ja niissä ei edellytetä menettelyn keskeyttämistä tai lykkäämistä jossakin jäsenvaltiossa.

   (ks. 42 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa jäsenvaltio, joka esittää takaisinottopyynnön tämän asetuksen 24 artiklan perusteella sen jälkeen, kun mainitun asetuksen 23 artiklan 2 kohdassa säädetyt määräajat ovat päättyneet pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa, ei ole velvollinen ilmoittamaan tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion viranomaisille, että aikaisemmasta kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta annettua hylkäävää päätöstä koskeva muutoksenhaku on vireillä pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuimessa.

   Dublin III -asetuksen 24 artiklan 5 kohdassa säädetään, että takaisinottopyyntö on tehtävä vakiolomakkeella, johon on liitettävä tämän asetuksen 22 artiklan 3 kohdassa mainituissa kahdessa luettelossa kuvatut todisteet tai aihetodisteet tai asianomaisen henkilön antamat asiaan liittyvät tiedot, joiden perusteella sen jäsenvaltion viranomaiset, jolle pyyntö on esitetty, voivat tarkistaa, onko kyseinen jäsenvaltio mainitussa asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä. Niinpä tämän asetuksen 24 artiklan 5 kohdan sanamuodosta käy ilmi, että pyynnön esittäneen jäsenvaltion tietojenantovelvollisuus rajoittuu seikkoihin, joiden avulla pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi arvioida vastuutaan.

   (ks. 47, 48 ja 53 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.  Asetuksen N:o 604/2013 17 artiklan 1 kohtaa ja 24 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa siirtopäätöksen tekemispäivänä kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa ensimmäinen jäsenvaltio on pannut täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja luovuttanut kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön toiseen jäsenvaltioon ja tämä henkilö on viimeksi mainitun jäsenvaltion alueella mutta ei ole jättänyt siellä uutta kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, tämä toinen jäsenvaltio voi pyytää ensimmäistä jäsenvaltiota ottamaan hakijan takaisin, eikä sen tarvitse käsitellä tämän henkilön jättämää hakemusta.

   Dublin III -asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi erityisesti pyytää toista jäsenvaltiota ottamaan takaisin tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun henkilön, joka oleskelee sen alueella ilman oleskelulupaa eikä ole jättänyt siellä kansainvälistä suojelua koskevaa uutta hakemusta, kun tämä jäsenvaltio katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä tämän viimeksi mainitun säännöksen mukaisesti. Koska säännöksessä ei ole mitään vaatimuksia yksityiskohdista, jotka koskevat kyseessä olevan henkilön saapumista pyynnön esittäneen jäsenvaltion alueelle, on todettava, että unionin lainsäätäjä ei ole asettanut takaisinottopyynnön esittämiselle mitään tätä koskevaa edellytystä.

   Kun otetaan huomioon, että Dublin III -asetuksessa ja eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2002/584/YOS (EUVL 2002, L 190, s. 1) säädetyt menettelyt ovat itsenäisiä ja niillä on erilaiset tavoitteet eivätkä ne voi korvata toisiaan, se seikka, että saapuminen pyynnön esittäneen jäsenvaltion alueelle on seuraus eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, ei voi sellaisenaan sulkea pois takaisinottopyynnön esittämistä.

   Lisäksi Dublin III -asetuksen 17 artiklan 1 kohdan sanamuodosta käy ilmi, että tässä säännöksessä sallitaan se, että jäsenvaltio päättää käsitellä ”siellä [jätetyn] kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen”, mikä merkitsee sitä, että tämän säännöksen tavoitteena tai seurauksena ei ole se, että jäsenvaltio voi päättää käsitellä sellaisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jota ei ole jätetty siellä.

   (ks. 56–58, 60 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)