Asia C-207/17

Rotho Blaas Srl

vastaan

Agenzia delle Dogane e dei Monopoli

(Commissione tributaria di primo grado di Bolzanon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen kauppapolitiikka – Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia tiettyjä tuotteita koskeva lopullinen polkumyyntitulli – Polkumyyntitulli, jota Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisuelin pitää tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen vastaisena

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.10.2018

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Pätevyyden arviointi – Kysymys sellaisen asetuksen pätevyydestä, jota ei ole vaadittu kumottavaksi SEUT 263 artiklan perusteella – Sellaisen yhtiön pääasiassa nostama kanne, jolla ei selvästikään ole oikeutta vaatia kumoamista – Tutkittavaksi ottaminen

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja SEUT 267 artiklan b alakohta)

2. Kansainväliset sopimukset – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus – Vuoden 1994 GATT-sopimus – Ei ole mahdollista vedota WTO-sopimuksiin unionin toimen laillisuuden kiistämiseksi – Poikkeukset – Unionin toimi, jolla on tarkoitus varmistaa WTO-sopimusten täytäntöönpano tai jossa viitataan niihin nimenomaisesti ja täsmällisesti – Ei ole

   (Tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artikla; neuvoston asetus N:o 91/2009; neuvoston täytäntöönpanoasetus N:o 924/2012; neuvoston täytäntöönpanoasetus 2015/519)

1.  Ks. ratkaisun teksti.

   (ks. 28–41 artikla)

2.  Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee WTO-sopimusten osalta, että kyseiset sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi lähtökohtaisesti kuulu niihin normeihin, joihin nähden unionin toimielinten toimien lainmukaisuutta voidaan valvoa (ks. mm. tuomio 23.11.1999, Portugali v. neuvosto, C-149/96, EU:C:1999:574, 47 kohta; tuomio 1.3.2005, Van Parys, C-377/02, EU:C:2005:121, 39 kohta ja tuomio 4.2.2016, C & J Clark International ja Puma, C-659/13 ja C-34/14, EU:C:2016:74, 85 kohta).

   Unionin tuomioistuin on ainoastaan kahdessa poikkeuksellisessa tilanteessa, joissa taustalla on unionin lainsäätäjän halu rajoittaa itse harkintavaltaansa WTO:n sääntöjen soveltamisessa, hyväksynyt sen, että unionin tuomioistuimet valvovat tarpeen vaatiessa unionin toimien ja niiden soveltamistoimien lainmukaisuutta WTO-sopimuksiin nähden tai riitojenratkaisuelimen sellaiseen päätökseen nähden, jossa todetaan, ettei kyseisiä sopimuksia ole noudatettu (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, komissio v. Rusal Armenal, C-21/14 P, EU:C:2015:494, 40 kohta).

   Kyse on ensinnäkin tilanteesta, jossa unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön erityinen velvoite, johon se on sitoutunut kyseisillä sopimuksilla, ja toiseksi tilanteesta, jossa kyseessä olevassa unionin oikeuden toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin (ks. tuomio 16.7.2015, komissio v. Rusal Armenal, C-21/14 P, EU:C:2015:494, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

   Se, voidaanko riidanalaisten asetusten pätevyyttä arvioida vuoden 1994 GATT-sopimuksen VI artiklaan ja riitojenratkaisuelimen 28.7.2011 tekemään päätökseen nähden, on näin ollen määritettävä kyseisten kriteerien perusteella.

   Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse asetuksesta N:o 91/2009, josta on kyse pääasiassa, on todettava, ettei kyseisessä säädöksessä viitata nimenomaisesti vuoden 1994 GATT-sopimuksen VI artiklan tiettyihin määräyksiin ja ettei siitä mitenkään ilmene, että neuvoston aikomuksena olisi ollut panna täytäntöön erityinen velvoite, johon on sitouduttu kyseisellä sopimuksella tai yleisemmin WTO-sopimuksilla.

   Täytäntöönpanoasetusten N:o 924/2012 ja 2015/519 osalta on seuraavaksi todettava, että vaikka kyseisillä asetuksilla ilmennetään tietyssä määrin unionin tahtoa panna täytäntöön riitojenratkaisuelimen 28.7.2011 tekemä päätös, tämä ei kuitenkaan ole – kun otetaan huomioon sellaisten tilanteiden poikkeuksellinen luonne, jotka tämän tuomion 47 kohdassa mainitulla tavalla mahdollistavat lainmukaisuuden valvonnan WTO-sääntöjen kannalta – riittävä seikka, jotta voitaisiin katsoa, että antaessaan mainitut asetukset unionin tarkoituksena olisi ollut panna täytäntöön erityinen velvoite, johon se on sitoutunut WTO-sopimuksella, millä voitaisiin oikeuttaa poikkeaminen siitä, ettei WTO-sääntöihin ole mahdollista vedota unionin tuomioistuimissa, ja minkä perusteella unionin tuomioistuimet voisivat valvoa unionin kyseisten toimien laillisuutta näiden sääntöjen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 1.3.2005, Van Parys, C-377/02, EU:C:2005:121, 42–48 kohta ja tuomio 4.2.2016, C & J Clark International ja Puma, C-659/13 ja C-34/14, EU:C:2016:74, 93–98 kohta).

   Näin ollen ei voida katsoa, että riidanalaisten asetusten lainmukaisuutta voitaisiin arvioida vuoden 1994 GATT-sopimuksen VI artiklaan tai riitojenratkaisuelimen 28.7.2011 tekemään päätökseen nähden.

   (ks. 44, 47, 50, 52 ja 56 kohta)