Asia C-107/17

”Aviabaltika” UAB

vastaan

”Ūkio bankas” AB

(Lietuvos Aukščiausiasis Teismasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2002/47/EY – Rahoitusvakuusjärjestelyjen täytäntöönpano – Maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen rahoitusvakuuden saajaa vastaan – Vakuuden täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman toteutuminen – Rahoitusvakuuden sisällyttäminen konkurssipesään – Velvollisuus suorittaa saatavat ensisijaisesti rahoitusvakuudesta

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.7.2018

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Rahoitusvakuusjärjestelyt–Direktiivi 2002/47–Rahoitusvakuusjärjestelyjen täytäntöönpano–Vakuuden täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman toteutuminen vakuuden saajaa koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen jälkeen–Jäsenvaltioiden velvollisuus antaa säännöstö, joka mahdollistaa sen, että rahoitusvakuuden saaja voi periä vakuudesta saatavansa, joka on syntynyt järjestelyn kattamien rahoitusvelvoitteiden laiminlyömisen seurauksena

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/44, 4 artiklan 5 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Rahoitusvakuusjärjestelyt–Direktiivi 2002/47–Rahoitusvakuusjärjestelyjen täytäntöönpano–Rahoitusvakuuden saajan velvollisuudet–Ulottuvuus–Velvollisuutta suorittaa ensisijaisesti rahoitusvakuuden kattamat velvoitteet ei ole

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/44, 4 artiklan 1 ja 5 kohta)

3. Ennakkoratkaisukysymykset–Unionin tuomioistuimen toimivalta–Rajat–Yleiset tai hypoteettiset kysymykset–Pääasian kohteen kannalta abstrakti ja täysin hypoteettinen kysymys–Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 267 artikla)

1.  Rahoitusvakuusjärjestelyistä 6.6.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 6.5.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/44/EY, 4 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että siinä edellytetään jäsenvaltioiden antavan säännöstön, joka mahdollistaa sen, että panttioikeuteen perustuvan rahoitusvakuusjärjestelyn mukaisen rahoitusvakuuden saaja voi periä vakuudesta saatavansa, joka on syntynyt järjestelyn kattamien rahoitusvelvoitteiden laiminlyömisen seurauksena, kun rahoitusvakuuden täytäntöönpanoon oikeuttava tapahtuma toteutuu vakuuden saajaa koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen jälkeen.

   Kyseisen direktiivin 4 artiklan 5 kohdan sellainen tulkinta, jonka mukaan panttioikeuteen perustuva rahoitusvakuus muuttuu tehottomaksi vakuuden saajaa koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen seurauksena, mikä estää vakuuden saajaa perimästä tosiasiallisesti saatavaansa kyseisestä vakuudesta ja pakottaa vakuuden antajan käytännössä maksamaan mainitun vakuuden tälle toiseen kertaan, on kuitenkin sekä kyseisen artiklan sanamuodon että direktiivin 2002/47 tavoitteiden vastainen. Tällaisella tulkinnalla nimittäin vietäisiin tällaiselta sopimukselta suurelta osin vaikutus, ja se saattaisi mahdollisesti aiheuttaa vakuuden antajalle taloudellisia vaikeuksia, mikä on rahoitusvakuusjärjestelyn osapuolen tekemästä eräännyttämisestä johtuvien seurannaisvaikutusten rajoittamista koskevan tavoitteen vastaista.

   On lisättävä, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 59 ja 60 kohdassa esittämällä tavalla on niin, että koska direktiivin 2002/47 4 artiklan 5 kohdassa ei täsmennetä, miten voidaan varmistaa rahoitusvakuuden tehokas vaikutus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta riippumatta, jäsenvaltioiden on säädettävä tällaisen tehokkaan vaikutuksen varmistamisen mahdollistavista asianmukaisista keinoista, joihin voi kuulua säätäminen siitä, ettei rahoitusvakuus sisälly vakuuden saajan konkurssipesään.

   (ks. 28–30 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Direktiivin 2002/47 4 artiklan 1 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, ettei niissä aseteta panttioikeuteen perustuvan rahoitusvakuusjärjestelyn mukaisen vakuuden saajalle velvollisuutta periä saatavaansa, joka on syntynyt kyseisen järjestelyn kattamien rahoitusvelvoitteiden laiminlyönnin seurauksena, ensisijaisesti kyseisestä vakuudesta.

   (ks. 38 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 40 kohta)