Asia T-437/16

Italian tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 9.9.2020

Kieliä koskevat järjestelyt – Ilmoitus avoimesta kilpailusta hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi tarkastuksen alalla – Kielitaito – Kilpailun toisen kielen valintamahdollisuuden rajaaminen englannin, ranskan ja saksan kieliin – Yhteydenpidossa käytettävä kieli – Asetus N:o 1 – Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohta, 27 artikla ja 28 artiklan f alakohta – Kieleen perustuva syrjintä – Oikeuttaminen – Yksikön etu – Oikeasuhteisuus

1.      Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumisen kielet – Toisen kielen valinnan rajaaminen – Kieleen perustuva syrjintä – Oikeuttaminen yksikön edun perusteella – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

(Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohta, 28 artiklan f alakohta ja liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1 1 artikla)

(ks. 51–55, 59–61, 80 ja 81 kohta)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumisen kielet – Toisen kielen valinnan rajaaminen – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 1 d artikla)

(ks. 82 ja 83 kohta)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumisen kielet – Toisen kielen valinnan rajaaminen – Kieleen perustuva syrjintä – Oikeuttaminen budjettiin liittyvillä ja toiminnallisilla rajoitteilla – Oikeuttaminen valintamenettelyn luonteella – Ei voida hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohta, 27 artikla, 28 artiklan f alakohta ja liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1 1 artikla)

(ks. 87, 89 ja 91 kohta)

4.      Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumisen kielet – Toisen kielen valinnan rajaaminen – Kieleen perustuva syrjintä – Oikeuttaminen yksikön intressillä ottaa palvelukseen välittömästi toimintakykyisiä henkilöitä – Ei voida hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohta, 27 artikla, 28 artiklan f alakohta ja liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1 1 artikla)

(ks. 94, 98–100, 137, 159, 194, 195, 197 ja 198 kohta)

5.      Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) ja hakijoiden välisessä viestinnässä käytettävät kielet – Rajoittaminen – Oikeuttaminen tarpeella varmistaa nopea ja tehokas viestintä ja suorittaa hakijoiden yhdenmukainen vertailu – Sallittavuus – Edellytys – Yksikön intressi ottaa palvelukseen välittömästi toimintakykyisiä henkilöitä

(Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1 1 ja 2 artikla)

(ks. 211–214 ja 217–219 kohta)

6.      Henkilöstökanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Avoimia kilpailuja koskevien ilmoitusten kumoaminen – Valituksi tulleiden hakijoiden perusteltu luottamus – Jo toteutettuja palvelukseen ottamisia ei kyseenalaisteta

(SEUT 266 artikla)

(ks. 224, 229 ja 230 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi asiassa T-437/16, Italia v. komissio, 9.9.2020 antamallaan tuomiolla avointa kilpailua EPSO/AD/322/16 koskevan ilmoituksen hallintovirkamiesten varallaololuetteloiden laatimiseksi tarkastuksen alalla(1), koska yhtäältä kilpailun toisen kielen valinnan ja toisaalta Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) ja hakijoiden välisessä viestinnässä käytettävien kielten rajaaminen englantiin, ranskaan ja saksaan merkitsi kieleen perustuvaa oikeudetonta syrjintää.

EPSO julkaisi 12.5.2016 ilmoituksen avoimesta kilpailusta EPSO/AD/322/16 tarkastuksen alan hallintovirkamiesten varallaololuetteloiden laatimiseksi, jotta Euroopan unionin toimielimet, pääasiallisesti Euroopan komissio ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin, ottaisivat näiden luetteloiden perusteella palvelukseensa uusia unionin virkamiehiä. Tässä ilmoituksessa täsmennettiin, että kilpailun toiseksi kieleksi oli valittava englanti, ranska tai saksa ja että hakemus oli täytettävä jollakin näistä kolmesta kielestä. Tätä rajoitusta perusteltiin tarpeella varmistaa, että uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä, ja valintamenettelyn luonteella sekä budjettiin liittyvillä ja operatiivisilla rajoitteilla.

Italian tasavalta nosti tästä ilmoituksesta 5.8.2016 kumoamiskanteen, jossa se vetosi muun muassa siihen, että tällainen rajoitus merkitsi kieleen perustuvaa oikeudetonta syrjintää. Lykättyään asian käsittelyä, kunnes asiassa komissio v. Italia (C-621/16 P)(2) annetaan tuomio, unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kanteen.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensinnäkin kilpailun hakijoiden toisen kielen valinnan rajaamisesta vain joihinkin kieliin, että tämä rajaaminen merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää, joka on lähtökohtaisesti kielletty. Tällaisella rajoituksella nimittäin pyritään muiden hakijoiden vahingoksi suosimaan hakijoita, joilla on tyydyttävä taito vähintään yhdessä mainituista kolmesta kielestä. Kieleen perustuvan erilaisen kohtelun kiellon rajoitukset ovat kuitenkin sallittuja, jos ne ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeassa suhteessa yksikön todellisiin tarpeisiin.

Henkilöstövalintamenettelyssä toimielimillä on siten laaja harkintavalta, kun ne arvioivat yksikön etua ja hoidettavien tehtävien erityisluonnetta, jotka voivat oikeuttaa palvelukseen ottamisen tietyn kielen perusteellisen taidon perusteella. Toimielimen, joka on rajannut valintamenettelyn kielijärjestelyn vain rajalliseen määrään unionin virallisia kieliä, on kuitenkin osoitettava, että tällaisella rajaamisella kyetään vastaamaan niihin tehtäviin liittyviin todellisiin tarpeisiin, joita palvelukseen otettavat henkilöt tulevat hoitamaan.

Budjettiin liittyviä ja toiminnallisia rajoitteita koskevien perustelujen sekä valintamenettelyn luonnetta koskevien perustelujen osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei niillä sellaisenaan voitu oikeuttaa kyseessä olevaa rajoitusta, koska näillä perusteilla ei voida osoittaa, miksi valinta olisi tehtävä ainoastaan käsiteltävässä asiassa hyväksytyistä kolmesta kielestä.

Perusteesta, jonka mukaan palvelukseen otettujen uusien työntekijöiden on oltava välittömästi toimintakykyisiä, unionin yleinen tuomioistuin totesi yhtäältä, ettei ollut mahdollista osoittaa pelkästään riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitettujen tehtävien kuvauksen perusteella, miten kukin niistä kolmesta kielestä, joihin kyseisen kilpailun toisen kielen valinta oli rajattu, mahdollistaisi sen, että palvelukseen otetut hakijat voisivat olla heti toimintakykyisiä. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komission esittämät seikat eivät olleet omiaan osoittamaan, että kilpailun toisen kielen rajaamisella kyettäisiin vastaamaan yksikön todellisiin tarpeisiin.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi, että kieliä koskevaan komission ja tilintarkastustuomioistuimen sisäiseen käytäntöön liittyvien seikkojen perusteella ei voitu määrittää, mitä kieliä niiden yksiköt käyttävät päivittäisessä työssään.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin huomautti komission ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastustehtäviä suorittavan henkilöstön käyttämiä kieliä koskevista tiedoista yhtäältä, että niiden perusteella ei ollut mahdollista selvittää, mitä kieltä tai kieliä käytetään tosiasiallisesti viestintäkielenä, ja toisaalta, että näiden tietojen analyysistä ilmenee, että ainoastaan tyydyttävän englannin kielen taidon voidaan katsoa antavan etua kyseisen kilpailun mahdollisesti läpäiseville hakijoille.

Niistä tiedoista, joilla pyrittiin osoittamaan, että englanti, ranska ja saksa ovat Euroopassa eniten opiskeltuja ja puhuttuja vieraita kieliä, unionin yleinen tuomioistuin korosti, etteivät ne riitä sellaisen päätelmän tekemiseen, että kyseessä oleva rajoitus ei ole syrjivä.

Unionin yleinen tuomioistuin päätteli näin ollen, että riidanalaisessa ilmoituksessa tarkoitetun kilpailun hakijoiden toisen kielen valinnan rajaaminen englannin, ranskan ja saksan kieliin ei ole objektiivisesti perusteltua eikä oikeassa suhteessa välittömästi toimintakykyisten hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista koskevaan tavoitteeseen nähden.

Toiseksi kilpailun hakijoiden ja EPSOn välisessä viestinnässä käytettävien kielten valinnan rajoittamisesta unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että vaikka oikeus valita yhteydenpidossa toimielinten kanssa käytettävä kieli unionin virallisista kielistä on perustavanlaatuinen, ei ole poissuljettua, että tällainen rajoitus voidaan perustella yksikön edulla. Tämän rajoituksen on kuitenkin perustuttava seikkoihin, jotka sekä kilpailun hakijat että unionin tuomioistuimet voivat objektiivisesti tarkistaa.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että syyt, jotka koskivat tarvetta varmistaa nopea ja tehokas viestintä ja hakijoiden yhdenmukainen vertailu, eivät voi oikeuttaa tällaista rajoitusta, jos ei ole olemassa konkreettisia seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa, että tehtävien luonne ja yksikön todelliset tarpeet huomioon ottaen hakijat olisivat vaadittujen viestintäkielten ansiosta välittömästi toimintakykyisiä.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, että riidanalaisessa ilmoituksessa määrätyssä kielijärjestelyssä todetut lainvastaisuudet vaikuttavat valintamenettelyyn kokonaisuudessaan, mikä merkitsee ilmoituksen kumoamista kokonaisuudessaan. Tällä kumoamisella ei kuitenkaan voi olla vaikutusta mahdollisiin palvelukseen ottoihin, jotka on jo toteutettu kyseessä olevan valintamenettelyn päätteeksi laadittujen varallaololuetteloiden perusteella, kun otetaan huomioon hakijoiden, joille on jo tarjottu virkaa, perusteltu luottamus.

1      Ilmoitus avoimesta kilpailusta EPSO/AD/322/16 hallintovirkamiesten (AD 5/AD 7) varallaololuetteloiden laatimiseksi tarkastuksen alalla (EUVL 2016, C 171 A, s. 1)

2      Unionin tuomioistuin vahvisti 26.3.2019 antamallaan tuomiolla komissio v. Italia (C-621/16 P, EU:C:2019:251) kahden avointa kilpailua koskevan ilmoituksen kumoamisen sillä perusteella, että yhtäältä kilpailun toisen kielen valinnan ja toisaalta EPSOn ja hakijoiden välisessä viestinnässä käytettävien kielten rajaaminen ainoastaan englannin, ranskan ja saksan kieliin merkitsi kieleen perustuvaa oikeudetonta syrjintää.