Asia T-433/16

Pometon SpA

vastaan

Euroopan komissio

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kolmas jaosto) 28.3.2019

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Teräspuhalteiden Euroopan markkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintojen yhteensovittaminen koko ETA:ssa – Eri aikoina toteutettu sekamuotoinen menettely – Syyttömyysolettama – Puolueettomuusperiaate – Perusoikeuskirja – Rikkomisesta esitetty näyttö – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Rikkomisen kesto – Sakko – Perusmäärän poikkeuksellinen mukauttaminen – Perusteluvelvollisuus – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Täysi harkintavalta

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Hyvän hallinnon periaate – Puolueettomuusvaatimus – Ulottuvuus – Syyttömyysolettaman noudattaminen

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 48 artikla)

(ks. 54–56 kohta)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sovintomenettely – Menettely, joka ei koske kaikkia kartelliin osallistuneita – Yrityksen vetäytyminen sovintomenettelystä – Komissio hyväksyy kahden erillisen menettelyn jälkeen kaksi päätöstä, joilla on eri adressaatit – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Puolueettomuusvelvoitteen ja syyttömyysolettaman kunnioittaminen – Ulottuvuus

(SEUT 101 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 10 a artikla)

(ks. 63–103 kohta)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelukeino – Turvautuminen indisiokokonaisuuteen – Erikseen tarkasteltavilta indisioilta edellytettävä todistusvoiman aste – Indisiokokonaisuuden kokonaisvaltaisen arvioinnin hyväksyttävyys

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

(ks. 107–113, 120 ja 160 kohta)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, joka muodostuu kilpailunvastaisen sopimuksen tekemisestä – Asiakirjatodisteisiin tukeutuva päätös – Kilpailusääntöjen rikkomisen kiistävien yritysten todistusvelvollisuudet

(SEUT 101 artikla)

(ks. 114–117 ja 192–198 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Muiden rikkomiseen osallistuneiden yritysten lausuntojen käyttäminen todistuskeinona – Hyväksyttävyys – Kartellin pääosallistujien yhteistyötiedonannon soveltamisesta hyötyäkseen vapaaehtoisesti esittämien todisteiden todistusvoima

(SEUT 101 artikla; komission tiedonanto 2006/C 298/17)

(ks. 118, 119 ja 207–221 kohta)

6.      Kilpailu – Sakot – Määrä – Sakon määrän laskeminen – Sakon perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Kartellissa sovitusta menettelystä poikkeaminen, joka merkitsee kilpailutoimintaa markkinoilla

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan 3 luetelmakohta)

(ks. 178–181 kohta)

7.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen koko rikkomisesta – Edellytykset – Kilpailusääntöjä rikkovat menettelytavat ja toiminnot, jotka kuuluvat kokonaissuunnitelmaan – Arviointi – Arviointiperusteet – Tietoisuus tai ennakoitavuus, joka koskee kartellin kokonaisvaltaista suunnitelmaa ja sen tärkeimpiä osia

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 243–267 kohta)

8.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten erottelu niiden kohteen ja vaikutuksen perusteella – Tarkoitukseen perustuva kilpailusääntöjen rikkominen – Riittävä vahingollisuus – Arviointi

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 273–286 kohta)

9.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Rikkomisen olemassaoloa ja kestoa koskeva komission todistustaakka – Todistustaakan laajuus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Ei näyttöä tarkasteltavana olevan kokonaisjakson tietyistä ajanjaksoista – Ajanjakso, joka ei ole riittävän pitkä, jotta rikkominen olisi keskeytynyt

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 294–313 kohta)

10.    Tuomioistuinmenettely – Todisteiden toimittamisen määräaika – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohta – Todisteiden esittäminen ennen suullisen käsittelyn päättymistä – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohta)

(ks. 326–328 kohta)

11.    Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Komission mahdollisuus poiketa sakkojen laskennasta annetuista suuntaviivoista – Sitäkin tiukemmat perusteluvaatimukset – Perustelu, jonka pohjalta ei voida arvioida sovelletun laskentamenetelmän yhdenmukaisuutta suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa – Laiminlyönti

(SEUT 296 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 37 kohta)

(ks. 337–364 kohta)

12.    Kilpailu – Sakot – Määrä – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Sakon määrän pienentäminen

(SEUT 101 ja SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

(ks. 365–396 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 28.3.2019 antamassaan tuomiossa Pometon v. komissio (T-433/16) SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä annetun komission päätöksen C(2016) 3121 final osittain ja muutti kyseisessä päätöksessä Pometon SpA:lle määrätyn sakon määrää; sakko oli määrätty osallistumisesta yhdessä neljän muun yrityksen kanssa kartelliin, joka koostui sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joiden tarkoituksena oli lähinnä koordinoida teräspuhalteiden hintoja koko Euroopan talousalueella. Riidanalainen päätös oli tehty eri aikoina toteutetun ”sekamuotoisen” menettelyn päätteeksi, sillä asetuksen N:o 1/2003(1) 7 ja 23 artiklan perustella annettu sovintopäätös C(2014) 2074 final oli osoitettu neljälle muulle kartelliin osallistuneelle yritykselle, kun taas Pometon oli päättänyt vetäytyä sovintomenettelystä.

Pometon väitti komission todenneen Pometonin syyllisyyden jo ennalta viittaamalla monessa sovintopäätöksen kohdassa Pometonin menettelyyn, mihin unionin yleinen tuomioistuin muistutti aluksi, että komissiossa käytävään yhteistoimintajärjestelyä koskevaan hallinnolliseen menettelyyn sovelletaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa ja että perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa vahvistettua syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan soveltuvin osin myös eurooppalaisten kilpailusääntöjen noudattamista koskeviin hallinnollisiin menettelyihin, kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus. Sitten unionin yleinen tuomioistuin toi esille, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun puolueettomuusvelvollisuuden noudattaminen edellyttää, että sekamuotoiseksi muuttuneessa menettelyssä komissio laatii ja perustelee sovintopäätöksen toteuttamalla kaikki laadintaan liittyvät välttämättömät varotoimet, jotta kyseinen päätös, vaikka sitä ei osoiteta sovintomenettelystä vetäytyneelle yritykselle, ei vaikuta kaikkiin menettelyllisiin takeisiin, jotka viimeksi mainitulla on oltava myöhemmässä kontradiktorisessa menettelyssä. Unionin yleinen tuomioistuin viittasi näin ollen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 27.2.2014 antamaan tuomioon Karaman v. Saksa ja tutki ensinnäkin, voidaanko sovintopäätöksessä Pometonin tiettyjen menettelyiden mainitsemiseen liitettyjen välttämättömien varotoimien perusteella katsoa, ettei komissiota voida epäillä siitä, että se on todennut kyseisen yrityksen syyllisyyden ja vastuun tarkoituksellisesti ennalta, ja toiseksi, olivatko kyseiset menettelyä koskevat viittaukset välttämättömiä sovintopäätöksen adressaattien vastuun osoittamiseksi. Tässä unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei Pometoniin liittyviä riidanalaisia viittauksia voida pitää todisteena komission puolueellisuudesta kantajaa kohtaan eikä syyttömyysolettaman noudattamatta jättämisestä riidanalaisessa päätöksessä.

Kerrattuaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen liittyvää todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevat säännöt unionin yleinen tuomioistuin vahvisti komission osoittaneen oikeudellisesti riittävällä tavalla sekä Pometonin osallistumisen kyseisen kartellin eri osista muodostuvaan, SEUT 101 artiklan 1 kohdan yhtenä kokonaisuutena pidettyyn jatkettuun rikkomiseen että rikkomisen keston. Kaikki komission tutkimat todisteet osoittivat nimittäin, että Pometon oli täysin tietoinen paitsi kartellin – jonka katsomista yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi rikkomiseksi se ei ollut kiistänyt – olennaisista ominaispiirteistä, myös sen maantieteellisestä laajuudesta, ja että se aikoi siis osallistua kyseiseen rikkomiseen. Koska vähäisintäkään viitettä Pometonin irtisanoutumisesta kartellista ei ollut, komissio oli osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla lisäksi, ettei Pometon ollut keskeyttänyt osallistumistaan kyseessä olevaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen, vaikka komissiolla ei ollut välitöntä todistetta salaisista yhteyksistä noin 16 kuukauden pituisen ajanjakson ajalta.

Unionin yleinen tuomioistuin tutki vielä riidanalaisen päätöksen kumoamista tai Pometonille määrätyn 6 197 000 euron sakon määrän muuttamista koskevan vaatimuksen. Pometon väitti tässä yhteydessä, ettei komission sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen(2) 37 kohtaa soveltaen määrittämää sakon perusmäärän mukauttamistasoa ollut perusteltu riittävästi eikä se ollut myöskään suhteellisuusperiaatteen eikä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukainen.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi kumoamisvaatimuksen osalta, ettei riidanalaisen päätöksen perusteluihin sisälly mitään riittävän täsmällistä viitettä käytetystä laskentamenetelmästä eikä arviointiperusteista, jotka otettiin huomioon erotettaessa Pometonille myönnetyn perusmäärän alennuksen määrä sovitteluun suostuneisiin kartellin muihin osapuoliin sovelletusta alennuksen määrästä kunkin yrityksen vastuun perusteella. Komissio nimittäin viittasi lähinnä yleisesti siihen, että Pometonin ja kartellin muiden osapuolten yksilöllisessä osallistumisessa oli eroja ja että oli tarpeen vahvistaa sakko, joka olisi oikeassa suhteessa kyseisen yrityksen tekemään rikkomiseen nähden ja myös riittävän varoittava. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän perusteella, että riidanalaisessa päätöksessä on laiminlyöty perusteluvelvollisuutta Pometonille suuntaviivojen 37 kohdan nojalla myönnetyn poikkeuksellisen alennuksen määrän osalta, ja kumosi riidanalaisen asetuksen 2 artiklan, jossa vahvistettiin Pometonille määrätyn sakon määrä.

Unionin yleinen tuomioistuin toi esille sakon määrän muuttamista koskevan vaatimuksen osalta, että komission kirjelmissään antamien selitysten ansiosta unionin yleinen tuomioistuin sai tietoonsa komission sekä riidanalaisessa päätöksessä että sovintopäätöksessä soveltamat laskentamenetelmät ja perusteet ja pystyi siten arvioimaan niiden asianmukaisuutta täyttä harkintavaltaansa käyttäen. Se muistutti lisäksi, että unionin tuomioistuimet saattoivat muuttaa riidanalaista päätöstä myös kumoamatta sitä poistaakseen määrätyn sakon tai alentaakseen tai korottaakseen sen määrää ja että tällaisen toimivallan käyttämisestä seuraa seuraamusten määräämistä koskevan oikeuden siirtyminen lopullisesti niille. Unionin yleisen tuomioistuimen oli siis määritettävä asianmukainen sakon määrä suhteellisuusperiaatetta, seuraamusten yksilökohtaisen määräämisen periaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja perusteluvelvollisuuttaan noudattaen, ja tässä sen harkintavaltaa rajoittivat ainoastaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdassa säädetyt rikkomisen vakavuuteen ja kestoon liittyvät perusteet sekä enimmäismäärä, joka on 10 prosenttia asianomaisen yrityksen edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi Pometonin kyseessä olevaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen osallistumisen kestoa koskevasta perusteesta, että tämä ehto oli jo otettu asianmukaisesti huomioon komission vahvistaessa sakon perusmäärän, mitä kantaja ei kiistänyt. Sitten unionin yleinen tuomioistuin huomautti rikkomisen vakavuutta koskevan lakisääteisen perusteen soveltamisesta, että unionin yleisen tuomioistuimen on määritettävä sakon perusmäärän mukautuksen taso, joka on asianmukaisiksi katsotut kriteerit huomioon ottaen oikeasuhteinen Pometonin rikkomisen vakavuuteen nähden ja myös riittävän varoittava. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin katsoi asianmukaiseksi ottaa täyttä harkintavaltaansa käyttäessään huomioon ensinnäkin Pometonin yksilöllisen vastuun kyseessä olevaan kartelliin osallistumisessa; toiseksi sen, kykeneekö kyseinen yritys vahingoittamaan teräspuhalteiden markkinoiden kilpailua kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevällä toiminnallaan, ja lopuksi sen koon vertaamalla kunkin näiden eri tekijän kohdalla kantajan yksilöllistä vastuuta ja tilannetta kartellin muiden osapuolten yksilölliseen vastuuseen ja tilanteeseen. Käsiteltävän asian olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin myönsi Pometonille edellä mainittujen tekijöiden ja lieventävien seikkojen perusteella 75 prosentin poikkeuksellisen alennuksen sakon mukautetusta perusmäärästä sellaisena kuin se on vahvistettu riidanalaisessa päätöksessä ja vahvisti näin Pometonille määrätyn sakon suuruudeksi 3 873 375 euroa.

1      Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16.12.2002, [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (EYVL 2003, L 1, s. 1).

2      Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2006, C 210, s. 2).