Yhdistetyt asiat T-133/16–T-136/16

Caisse régionale de crédit agricole mutuel Alpes Provence ym.

vastaan

Euroopan keskuspankki

Talous- ja rahapolitiikka – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 3 kohta – Luottolaitoksen toimintaa tosiasiallisesti johtava henkilö – Direktiivin 2013/36/EU 13 artiklan 1 kohta ja Ranskan rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevan lain L. 511-13 §:n 2 momentti – Periaate, jonka mukaan luottolaitoksen hallintoelimen puheenjohtaja ei saa hoitaa samanaikaisesti saman laitoksen pääjohtajan tehtävää – Direktiivin 2013/36 88 artiklan 1 kohdan e alakohta ja Ranskan rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevan lain L. 511-58 §

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 24.4.2018

1. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin finanssialan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – Luottolaitoksen ylimmän hallintoelimen puheenjohtajan ja pääjohtajan tehtävien päällekkäisyys – Euroopan keskuspankin kieltäytyminen hyväksymästä – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

   (Neuvoston asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36 13 artiklan 1 kohta)

2. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, systemaattinen, historiallinen ja teleologinen tulkinta

3. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin finanssialan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – Luottolaitoksen toimintaa tosiasiallisesti johtavia henkilöitä on oltava ainakin kaksi – Käsite

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36 13 artiklan 1 kohta)

4. Kansallinen oikeus – Tulkinta – Kyseessä olevan jäsenvaltion tuomioistuinten hyväksymän tulkinnan huomioon ottaminen – Sellaisen kansallisen tuomioistuimen tuomion huomioon ottaminen, joka on annettu unionin tuomioistuimissa riitautetun päätöksen jälkeen – Hyväksyttävyys

1.  Siltä osin kuin on kyse päätöksestä, joka koskee luottolaitoksen hallituksen puheenjohtajan nimittämistä kyseisen laitoksen tosiasialliseksi johtajaksi, Euroopan keskuspankin on luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettava paitsi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta annetun direktiivin 2013/36 13 artiklan 1 kohtaa myös sen kansallista täytäntöönpanosäännöstä.

   Asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdan nojalla Euroopan keskuspankin on mainitun asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi ja korkealaatuisen valvonnan varmistamiseksi sovellettava kaikkea asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, ja jos kyseinen lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, jolla nämä direktiivit saatetaan kansallisen lainsäädännön osaksi. Näin ollen kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohta merkitsee välttämättä sitä, että unionin tuomioistuinten on arvioitava sellaisten päätösten lainmukaisuutta, joissa kieltäydytään hyväksymästä hallituksen puheenjohtajaa luottolaitoksen tosiasialliseksi johtajaksi, sekä direktiivin 2013/36 13 artiklan 1 kohdan että asiaa koskevien kansallisten säännösten kannalta.

   (ks. 47–49 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 54 ja 55 kohta)

3.  Oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta annetun direktiivin 2013/36 13 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisesta, historiallisesta, teleologisesta ja asiayhteyden mukaisesta tulkinnasta seuraa, että ilmauksella ”luottolaitoksen toimintaa johtaa tosiasiallisesti – – kaksi henkilöä” tarkoitetaan ylimmän hallintoelimen jäseniä, jotka kuuluvat myös luottolaitoksen toimivaan johtoon.

   Tästä seuraa väistämättä, että direktiivin 2013/36 systematiikassa luottolaitosten hyvän hallinnon tavoite voidaan saavuttaa pyrkimällä varmistamaan, että ylimmän hallintoelimen liikkeenjohtoon osallistumattomat jäsenet voivat tehokkaasti valvoa toimivaa johtoa, mikä edellyttää tasapainoista toimivaltuuksien jakoa ylimmässä hallintoelimessä. On kuitenkin todettava, että tämän valvonnan tehokkuus voisi vaarantua, jos valvontatehtävästä vastaavan ylimmän hallintoelimen puheenjohtaja, joka ei muodollisesti hoida pääjohtajan tehtävää, vastaisi samanaikaisesti luottolaitoksen toiminnan tosiasiallisesta johtamisesta.

   (ks. 79 ja 83 kohta)

4.  Kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten merkitystä on arvioitava ottaen huomioon kansallisten tuomioistuinten niitä koskeva tulkinta. Tältä osin se, että kansallisen tuomioistuimen tuomio on unionin tuomioistuimissa riitautettua päätöstä myöhäisempi, ei suinkaan estä ottamasta sitä huomioon kyseessä olevan kansallisen säännöksen tulkinnassa, koska kantajalla on ollut mahdollisuus esittää unionin tuomioistuimissa huomautuksia kyseisestä tuomiosta.

   (ks. 84 ja 87 kohta)