This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62016TJ0061
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.12.2017.
The Coca-Cola Company vastaan Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO).
EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin Master rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisemmat EU-tavaramerkeiksi rekisteröidyt kuviomerkit Coca-Cola ja aikaisempi kansallinen kuviomerkki C – Suhteellinen hylkäysperuste – Aikaisempien tavaramerkkien maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö – Todisteet rekisteröiväksi haetun tavaramerkin sisältävän merkin kaupallisesta käytöstä unionin ulkopuolella – Loogiset johtopäätökset – Päätös, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen kumottua aikaisemman päätöksen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta ja 65 artiklan 6 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohta ja 72 artiklan 6 kohta).
Asia T-61/16.
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.12.2017.
The Coca-Cola Company vastaan Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO).
EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin Master rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisemmat EU-tavaramerkeiksi rekisteröidyt kuviomerkit Coca-Cola ja aikaisempi kansallinen kuviomerkki C – Suhteellinen hylkäysperuste – Aikaisempien tavaramerkkien maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö – Todisteet rekisteröiväksi haetun tavaramerkin sisältävän merkin kaupallisesta käytöstä unionin ulkopuolella – Loogiset johtopäätökset – Päätös, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen kumottua aikaisemman päätöksen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta ja 65 artiklan 6 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohta ja 72 artiklan 6 kohta).
Asia T-61/16.
Court reports – general
Asia T-61/16
The Coca-Cola Company
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto
EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Master rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisemmat EU-tavaramerkeiksi rekisteröidyt kuviomerkit Coca-Cola ja aikaisempi kansallinen kuviomerkki C - Suhteellinen hylkäysperuste - Aikaisempien tavaramerkkien maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö - Todisteet rekisteröiväksi haetun tavaramerkin sisältävän merkin kaupallisesta käytöstä unionin ulkopuolella - Loogiset johtopäätökset - Päätös, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen kumottua aikaisemman päätöksen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta ja 65 artiklan 6 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohta ja 72 artiklan 6 kohta)
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.12.2017
EU-tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Virastolle osoitettu määräys ei kuulu toimivallan piiriin
(SEUT 266 artikla; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohta)
EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin laajalti tunnettu tavaramerkki – Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin tuottaman suojan ulottaminen tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Edellytykset – Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettu hyväksikäyttö – Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle aiheutuva haitta – Arviointiperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)
EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin laajalti tunnettu tavaramerkki – Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin tuottaman suojan ulottaminen tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Näyttö, joka haltijan on esitettävä – Tuleva muu kuin hypoteettinen vaara epäoikeutetusta hyväksikäytöstä tai haitan aiheuttamisesta
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)
EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Poikkeus – Erottamiskykyiseksi tuleminen käytön perusteella – Tavaramerkin käyttäminen osana rekisteröityä tavaramerkkiä tai yhdessä sen kanssa
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohta)
EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin laajalti tunnettu tavaramerkki – Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin tuottaman suojan ulottaminen tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Näyttö, joka haltijan on esitettävä – Tuleva muu kuin hypoteettinen vaara epäoikeutetusta hyväksikäytöstä tai haitan aiheuttamisesta – Käyttö unionin ulkopuolella
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)
EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin laajalti tunnettu tavaramerkki – Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin tuottaman suojan ulottaminen tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia – Kuviomerkki Master ja kuviomerkit Coca-Cola ja C
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)
EU-tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Valituslautakuntien tekemien päätösten laillisuusvalvonta – Riidan tosiseikoista esitetyn oikeudellisen luonnehdinnan valvonta
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohta)
EU-tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valituslautakuntien käsiteltäväksi saatettu valitus – Valituslautakuntien toimivalta – Asiasisällön tutkiminen kokonaan uudelleen
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 34 ja 35 kohta)
Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan sanamuodosta seuraa, että sen soveltaminen riippuu seuraavista edellytyksistä: ensiksi siitä, ovatko vastakkain olevat tavaramerkit samoja tai samankaltaisia, toiseksi siitä, onko väitteen tueksi esitetty aikaisempi tavaramerkki laajalti tunnettu, ja kolmanneksi siitä, onko olemassa vaara siitä, että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsee aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä tai on niille haitaksi. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, ja niistä yhden täyttymättä jääminen riittää siihen, ettei mainittua säännöstä voida soveltaa.
Tuosta kolmannesta edellytyksestä on huomautettava, että aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutetun hyväksikäytön vaara on näytetty toteen muun muassa siinä tapauksessa, että laajalti tunnettua tavaramerkkiä selvästi yritetään sen vanavedessä kulkemalla käyttää hyväksi ja sen avulla pyritään vapaamatkustukseen, ja että tähän viitataan siis käsitteellä ”vapaamatkustusvaara”. Toisin sanoen kyseessä on vaara siitä, että laajalti tunnetun tavaramerkin herättämä mielikuva tai sen heijastamat ominaisuudet siirtyvät haetulla tavaramerkillä varustettuihin tavaroihin sillä tavoin, että niiden markkinointi on helpompaa, koska niistä syntyy mielleyhtymä aikaisempaan laajalti tunnettuun tavaramerkkiin.
Sitä, onko merkin käyttö tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä, on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki kyseisen yksittäistapauksen merkitykselliset tekijät, muun muassa tavaramerkin maineen laajuus ja erottamiskyvyn aste, vastakkain olevien tavaramerkkien samankaltaisuuden aste sekä kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne ja samankaltaisuuden aste. Unionin tuomioistuin on jo katsonut tavaramerkin maineen laajuuden ja erottamiskyvyn asteen osalta, että mitä erottamiskykyisempi ja maineikkaampi tavaramerkki on, sitä helpommin sille on katsottava aiheutuvan haittaa. Oikeuskäytännöstä käy lisäksi ilmi, että mitä välittömämpi ja vahvempi merkin herättämä mielikuva tavaramerkistä on, sitä suurempi on vaara siitä, että merkin käyttö tällä hetkellä tai tulevaisuudessa merkitsee tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on niille haitaksi.
(ks. 64–66 kohta)
Aikaisemman tavaramerkin haltijan, joka vetoaa Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohtaan, on esitettävä näyttöä siitä, että myöhemmän tavaramerkin käyttö merkitsisi sen aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä. Aikaisemman tavaramerkin haltija ei ole tätä varten velvollinen osoittamaan, että kyseessä on hänen tavaramerkkiään koskeva välitön todellinen loukkaus, kuten mainitun säännöksen laatiminen konditionaalissa vahvistaa. Kun voidaan olettaa, että tällainen loukkaus saattaa seurata sellaisesta myöhemmän tavaramerkin käytöstä, johon sen haltija voi ryhtyä, aikaisemman tavaramerkin haltijan ei nimittäin tarvitse odottaa loukkauksen tosiasiallista toteutumista voidakseen saada käytön kiellettyä. Aikaisemman tavaramerkin haltijan on kuitenkin osoitettava sellaisten seikkojen olemassaolo, joiden nojalla voidaan todeta, että on olemassa vakava vaara tällaisen loukkauksen aiheutumisesta tulevaisuudessa, tai siis esitettävä seikkoja, joiden perusteella voidaan ensi näkemältä päätellä, että on olemassa sellainen tuleva vaara epäoikeutetusta hyväksi käyttämisestä tai haitasta, joka ei ole hypoteettinen.
Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta edellyttää tulevaisuuteen suuntautuvaa arviointia tulevasta ja muusta kuin hypoteettisesta vapaamatkustusvaarasta unionissa tätä nykyä käytettävissä olevien seikkojen perusteella mutta se ei edellytä osoittamaan, että unionissa on tätä nykyä vapaamatkustusta. Vaikka maineen tahraamista koskeva vaara eli vaara siitä, että aikaisempien tavaramerkkien erottamiskyvylle aiheutuu haittaa, edellyttää näyttämään toteen, että niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, keskivertokuluttajien taloudellinen käyttäytyminen on muuttunut myöhemmän tavaramerkin käytön seurauksena, tällaista näyttöä ei vaadita vapaamatkustusvaaran eli sen vaaran osalta, että aikaisempien tavaramerkkien erottamiskykyä tai mainetta käytetään epäoikeutetusti hyväksi. Vapaamatkustusvaaraa – siltä osin kuin kiellettyä on se, että myöhemmän tavaramerkin haltija käyttää hyväksi aikaisempaa tavaramerkkiä –, ei arvioida niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten aikaisempaa tavaramerkkiä on haettu, vaan niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten myöhempää tavaramerkkiä on haettu, keskivertokuluttajien näkökulmasta.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätelmä vapaamatkustusvaarasta, vesittymisvaarasta tai maineen tahraamista koskevasta vaarasta voidaan tehdä erityisesti todennäköisyyksien arvioinnin perusteella tehtävien loogisten johtopäätösten nojalla – kunhan kyseiset johtopäätökset eivät ole pelkkiä oletuksia – ja ottamalla huomioon tavanomaiset käytännöt asian kannalta merkityksellisellä kaupallisella alalla sekä kaikki muut käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät seikat.
Unionin tuomioistuin on erityisesti katsonut, että kokonaisarvioinnissa, jossa määritetään, onko kyseessä aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettu hyväksi käyttäminen, oli otettava erityisesti huomioon se, että jäljiteltyjen hajuvesien pakkausten ja pullojen kanssa samankaltaisten pakkausten ja pullojen käytön tarkoituksena oli hyötyä mainostarkoituksessa niiden tavaramerkkien erottamiskyvystä ja maineesta, joilla jäljiteltyjä hajuvesiä markkinoitiin. Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että kun kolmas pyrkii laajalti tunnetun tavaramerkin kanssa samankaltaisen merkin käytöllä kulkemaan tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen sen vetovoimasta, maineesta ja arvostuksesta sekä käyttämään hyödyksi ilman minkäänlaista rahallista vastiketta ja tätä varten suorittamiaan omia toimenpiteitä tavaramerkin haltijan tämän tavaramerkin imagon luomiseksi ja säilyttämiseksi suorittamia markkinointitoimenpiteitä, tästä käytöstä saadun hyödyn on katsottava johtuvan kyseisen tavaramerkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeutetusta hyväksi käyttämisestä.
Unionin yleinen tuomioistuin on lopuksi toistuvasti katsonut, että erityisesti siinä tapauksessa, että väite perustuu tavaramerkkiin, jolla on erityisen laaja maine, on mahdollista, että tuleva ja muu kuin hypoteettinen vaara siitä, että rekisteröitäväksi haetulla tavaramerkillä aiheutetaan aikaisemmalle tavaramerkille haittaa tai käytetään sitä epäoikeutetusti hyväksi, on niin ilmeinen, ettei väitteentekijän tarvitse vedota tältä osin mihinkään muuhun tosiseikkaan tai näyttää tällaista tosiseikkaa toteen.
(ks. 67–70, 102 ja 106 kohta)
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee asiayhteydessä, jossa on kyse tavaramerkin tulemisesta erottamiskykyiseksi käytön perusteella ja tavaramerkin voimassa pysymisestä tosiasiallisen käytön todistamisen johdosta, että tavaramerkin käytön käsitteeseen sisältyy yleisesti jo tämän sanan merkityksen perusteella sekä tämän tavaramerkin itsenäinen käyttö että sen käyttö osana toista tavaramerkkiä kokonaisuutena tarkastellen tai sen käyttäminen yhdessä tuon toisen tavaramerkin kanssa. Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että rekisteröity tavaramerkki, jota käytetään ainoastaan moniosaisen tavaramerkin osana tai yhdessä toisen tavaramerkin kanssa, on edelleen miellettävä osoitukseksi kyseessä olevan tuotteen alkuperästä.
(ks. 75 kohta)
Alueperiaate merkitsee tavaramerkkioikeudessa sitä, että tavaramerkkisuojan edellytykset määräytyvät sen valtion – tai valtioiden unionin – oikeuden mukaan, jossa tavaramerkkisuojaa haetaan. On täsmennettävä, että alueperiaate edellyttää myös, että valtion tai valtioiden unionin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia kokonaan tai osittain ottamaan kantaa loukkaustoimiin, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua kyseisen valtion tai valtioiden unionin alueella kolmansia valtioita lukuun ottamatta.
Alueperiaate ei tavaramerkkioikeudessa estä mitenkään ottamasta huomioon rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin käyttöä merkitseviä toimia Euroopan unionin ulkopuolella sellaisen loogisen johtopäätöksen perustaksi, joka koskee rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin todennäköistä kaupallista käyttöä unionissa, sen osoittamiseksi, että on olemassa vaara siitä, että aikaisemman EU-tavaramerkin mainetta käytetään epäoikeutetusti hyväksi unionissa asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Todisteet konkreettisesta käytöstä missä tahansa päin maailmaa voivat olla osoitus tavasta, jolla rekisteröitäväksi haettua tavaramerkkiä voidaan käyttää unionissa, joten tällaisen unionin ulkopuolella tapahtuvan käytön perusteella voidaan mahdollisesti määrittää, voiko rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin käyttö merkitä aikaisempien tavaramerkkien maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä.
EU-tavaramerkkiä koskevasta rekisteröintihakemuksesta voidaan päätellä johdonmukaisesti, että sen haltijalla on aikomus myydä tavaroitaan tai palvelujaan Euroopan unionissa.
(ks. 81, 88, 95 ja 96 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 92–108 kohta)
Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 72 artiklan 2 kohta) nojalla unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava viraston valituslautakuntien päätösten lainmukaisuutta valvomalla sitä, miten ne ovat soveltaneet unionin oikeutta, ja tässä valvonnassa sen on otettava huomioon erityisesti kyseisille lautakunnille esitetyt tosiseikat. Unionin yleinen tuomioistuin voi näin mainitussa artiklassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, asetetuissa rajoissa valvoa kaikilta osin viraston valituslautakuntien päätösten laillisuutta tutkimalla tarvittaessa, pitääkö näiden lautakuntien riidan tosiseikoista esittämä luonnehdinta oikeudellisesti paikkansa tai onko näille lautakunnille esitettyjä tosiseikkoja arvioitu virheellisesti.
Kun unionin yleistä tuomioistuinta on pyydetty arvioimaan viraston valituslautakunnan päätöksen laillisuutta, valituslautakunnan tosiseikoista tekemä virheellinen arviointi ei voi sitoa sitä, koska kyseinen arviointi on osa niitä päätelmiä, joiden laillisuus on riitautettu unionin yleisessä tuomioistuimessa.
(ks. 110 ja 111 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 115 kohta)