Asia C-499/16

AZ

vastaan

Minister Finansów

(Naczelny Sąd Administracyjnyn esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Verotus – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – 98 artikla – Jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Liitteessä III oleva 1 kohta – Elintarvikkeet – Konditoriatuotteet ja leivokset – Vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöpäivä – Verotuksen neutraalisuuden periaate

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 9.11.2017

Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Alennetun verokannan soveltaminen elintarvikkeisiin – Konditoriatuotteet ja leivokset – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään alennetusta verokannasta vähimmäissäilyvyysajan tai viimeisen käyttöpäivän mukaan – Hyväksyttävyys – Edellytys – Verotuksen neutraalisuuden periaatteen noudattaminen – Kriteeri – Tavaroiden tai palvelusuoritusten samankaltaisuus – Kansallisen tuomioistuimen selvitysvelvollisuus

(Neuvoston direktiivin 2006/112 98 artikla)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 98 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan alennetun arvonlisäverokannan soveltaminen tuoreisiin konditoriatuotteisiin ja leivoksiin edellyttää yksinomaan niiden vähimmäissäilyvyysaikaa tai viimeistä käyttöpäivää koskevan kriteerin täyttymistä, kunhan verotuksen neutraalisuuden periaatetta noudatetaan, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.

Tämän osalta on todettava, että arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaessaan alennettuja verokantoja tavararyhmiin käyttää yhdistettyä nimikkeistöä määrittääkseen kyseisen ryhmän täsmällisesti. On kuitenkin todettava, että yhdistetyn nimikkeistön käyttäminen on vain yksi tapa muiden joukossa kyseisen ryhmän määrittämiseksi täsmällisesti.

Koska tiettyyn säilyvyyspäivien määrään liittyvällä kriteerillä määritetään kyseinen ryhmä täsmällisesti, on todettava, että tämä alennetun arvonlisäverokannan valikoiva soveltaminen kyseisessä liitteessä III olevaan yhteen ryhmään kuuluvien tavaroiden konkreettiseen ja erityiseen osatekijään on lähtökohtaisesti arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan mukaista.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastaamiseksi on kuitenkin selvitettävä, loukataanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella lainsäädännöllä verotuksen neutraalisuuden periaatetta.

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseisen periaatteen vastaista on se, että samankaltaisia ja siis keskenään kilpailevia tavaroita tai palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla (tuomio 11.9.2014, K, C-219/13, EU:C:2014:2207, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että asianomaisten tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden arvioimiseksi – mikä kansallisten tuomioistuinten on loppujen lopuksi tehtävä – on ensisijaisesti otettava huomioon keskivertokuluttajan näkökulma. Tavarat tai palvelut ovat samankaltaisia, jos niillä on toisiaan vastaavia ominaisuuksia ja ne vastaavat kuluttajien samoihin tarpeisiin, kun tätä arvioidaan sen perusteella, missä määrin eri tavaroiden tai eri palvelujen käyttötavat ovat toisiinsa rinnastettavissa, ja jos tavaroiden tai palveluiden väliset eroavaisuudet eivät vaikuta merkittävästi keskivertokuluttajan päätökseen käyttää jompaakumpaa näistä tavaroista tai palveluista (tuomio 11.9.2014, K, C-219/13, EU:C:2014:2207, 25 kohta).

(ks. 25, 28–31 ja 36 kohta sekä tuomiolauselma)