Asia C-494/16

Giuseppa Santoro

vastaan

Comune di Valderice
ja
Presidenza del Consiglio dei Ministri

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale di Trapani)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Määräaikainen työ – Julkisen sektorin työnantajan kanssa tehdyt työsopimukset – Toimenpiteet, joilla pyritään määräämään seuraamuksia määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöksistä – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 7.3.2018

Sosiaalipolitiikka – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Toimenpiteet perättäisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi – Julkisen sektorin työnantajan kanssa tehdyt työsopimukset – Kansallinen lainsäädäntö, jossa ei säädetä seuraamuksena tällaisten työsopimusten väärinkäytöstä velvoitetta maksaa kyseessä olevalle työntekijälle korvausta, jolla pyritään hyvittämään se, ettei määräaikaista työsopimusta muuteta toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi – Sellaisen muun korvauksen myöntäminen, johon liittyy tällaiselle työntekijälle kuuluva mahdollisuus saada täysi korvaus vahingosta, joka johtuu työntekotilaisuuksien tai hallinnollisen kilpailun läpäisemismahdollisuuden menettämisestä – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Tehokkaan ja ennalta ehkäisevän seuraamusjärjestelmän olemassaolo – Kansallisen tuomioistuimen suorittama tarkastus

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä oleva 5 lauseke)

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan, 18.3.1999 tehdyn puitesopimuksen 5 lauseketta on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa ei yhtäältä säädetä seuraamuksena siitä, että julkisen sektorin työnantaja väärinkäyttää määräaikaisia työsopimuksia, velvoitetta maksaa kyseessä olevalle työntekijälle korvausta, jolla pyritään hyvittämään se, ettei määräaikaista työsopimusta muuteta toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, mutta jossa toisaalta säädetään maksettavaksi työntekijän 2,5–12 viimeisen kuukausipalkan suuruinen korvaus, johon liittyy tällaiselle työntekijälle kuuluva mahdollisuus saada täysi korvaus aiheutuneesta vahingosta, jos hän olettaman perusteella osoittaa muiden työntekotilaisuuksien menettämisen tai sen, että henkilö olisi tullut valituksi tehtävään, jos se olisi julistettu täytettäväksi säännönmukaisessa kilpailumenettelyssä, kunhan tällaiseen säännöstöön liittyy tehokas ja ennalta ehkäisevä seuraamusjärjestelmä, minkä tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

Kun otetaan huomioon vaikeudet, jotka liittyvät erottamattomasti mahdollisuuden menettämisen toteen näyttämiseen, on todettava, että olettamaan perustuva järjestelmä, jolla pyritään takaamaan työntekijälle, jolle on aiheutunut perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöksestä työntekotilaisuuksien menetys, mahdollisuus poistaa tällaisen unionin oikeuden rikkomisen vaikutukset, on omiaan täyttämään tehokkuusvaatimuksen.

Joka tapauksessa se seikka, että toimenpiteestä, jonka kansallinen lainsäätäjä on toteuttanut määrätäkseen seuraamuksia sitä, että yksityisen sektorin työnantajat väärinkäyttävät määräaikaisia työsopimuksia, muodostaa laajimman mahdollisen suojan, joka työntekijälle voidaan myöntää, ei voi itsessään seurata sitä, että se heikentäisi julkisen sektorin työntekijöihin sovellettavien kansallisten toimenpiteiden tehokkuutta.

(ks. 50, 51 ja 54 kohta sekä tuomiolauselma)