Asia C-403/16

Soufiane El Hassani

vastaan

Minister Spraw Zagranicznych

(Ennakkoratkaisupyyntö – Naczelny Sąd Administracyjny)

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Asetus (EY) N:o 810/2009 – 32 artiklan 3 kohta – Yhteisön viisumisäännöstö – Viisumin epäävä päätös – Hakijan oikeus hakea muutosta kyseiseen päätökseen – Jäsenvaltion velvollisuus taata oikeus oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 13.12.2017

1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Viisumipolitiikka–Yhteisön viisumisäännöstö–Asetus N:o 810/2009–Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset–Viisumin epääminen–Kyseistä päätöstä koskeva muutoksenhaku–Kansallisten menettelysääntöjen soveltaminen–Menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskeva periaate–Vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 810/2009 32 artiklan 3 kohta)

2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Viisumipolitiikka–Yhteisön viisumisäännöstö–Asetus N:o 810/2009–Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset–Viisumin epääminen–Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää viisumin epääviä päätöksiä koskevasta muutoksenhakumenettelystä

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 810/2009 32 artiklan 3 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 25–30 kohta)

2.  Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009, sellaisena kuin se on muutettuna 26.6.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 610/2013, 32 artiklan 3 kohtaa, kun sitä tarkastellaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että sillä asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää viisumin epääviä päätöksiä koskevasta muutoksenhakumenettelystä ja että tätä koskevat yksityiskohtaiset säännöt on annettava kunkin jäsenvaltion omassa oikeusjärjestyksessä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta noudattaen. Kyseisen menettelyn jossain vaiheessa on taattava oikeus muutoksenhakuun tuomioistuimessa.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka yksin on toimivaltainen tulkitsemaan kansallista oikeutta, tehtäviin kuuluu päättää, onko – ja miltä osin – pääasiassa kyseessä oleva uudelleen käsittelyä koskeva järjestelmä näiden vaatimusten mukainen. Kansallisen tuomioistuimen on tällöin otettava huomioon, että viisumisäännöstön säännöksiä tulkittaessa – kuten sen 29 perustelukappaleesta ilmenee – on noudatettava perusoikeuksia ja perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

   Vaikka onkin totta, että kansallisilla viranomaisilla on viisumihakemuksia tutkiessaan laaja harkintavalta viisumisäännöstössä säädettyjen epäämisperusteiden soveltamisedellytysten ja asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen arvioinnin osalta, tällainen harkintavalta ei kuitenkaan millään tavoin vaikuta siihen, että kyseiset viranomaiset soveltavat suoraan unionin oikeuden säännöstä. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjaa voidaan soveltaa, kun jäsenvaltio viisumisäännöstön 32 artiklan 1 kohdan perusteella tekee viisumin epäävän päätöksen. Perusoikeuskirjan 47 artiklan, jossa toistetaan tehokkaan oikeussuojan periaate, ensimmäisessä kohdassa edellytetään lisäksi, että jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava kyseisessä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2015, Tall, C-239/14, EU:C:2015:824, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa määrätään lisäksi, että jokaisella on oikeus oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Tästä seuraa, että – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 119 kohdassa todennut – perusoikeuskirjan 47 artiklalla asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus taata, että viisumin epäävää lopullista päätöstä koskeva asia voidaan jossain menettelyvaiheessa saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

   (ks. 31, 32, 36–39, 41 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)