Asia C-360/16

Saksan liittotasavalta

vastaan

Aziz Hasan

(Bundesverwaltungsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kolmannen maan kansalaisen jollekin jäsenvaltiolle tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen – Takaisinottopyynnön tekemistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat – Kolmannen maan kansalaisen laiton paluu siihen jäsenvaltioon, joka on toteuttanut siirron – 24 artikla – Takaisinottomenettely – 27 artikla – Oikeussuojakeino – Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus – Siirron jälkeiset olosuhteet

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 25.1.2018

1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Turvapaikkapolitiikka–Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt–Asetus N:o 604/2013–Kansainvälisen suojelun hakijan osalta tehtyyn siirtopäätökseen kohdistettu muutoksenhaku–Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää tehokkaasta ja nopeasta oikeussuojakeinosta–Kansallinen säännöstö, jossa säädetään tuomioistuinvalvonnasta, joka perustuu siihen tosiasialliseen tilanteeseen, joka vallitsee pidettäessä viimeistä suullista käsittelyä tai, jos suullista käsittelyä ei pidetä, asiaa ratkaistaessa–Sellaisen tuomioistuinvalvonnan hyväksyttävyys, jossa voidaan ottaa huomioon siirtopäätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon jälkeiset olosuhteet

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 johdanto-osan 19 perustelukappale ja 27 artiklan 1 kohta)

2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Turvapaikkapolitiikka–Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt–Asetus N:o 604/2013–Takaisinottomenettely–Soveltamisala–Kolmannen maan kansalainen, joka on jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen kahdelle eri jäsenvaltiolle, joka on siirretty ensimmäiseen jäsenvaltioon sen jälkeen, kun hänen hakemuksensa on hylätty toisessa jäsenvaltiossa, ja joka on tämän jälkeen palannut laittomasti tuon toisen jäsenvaltion alueelle, kuuluu takaisinottomenettelyn piiriin–Velvollisuus noudattaa tällaista takaisinottomenettelyä ennen uuden siirron toteuttamista

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 24 artikla)

3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Turvapaikkapolitiikka–Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt–Asetus N:o 604/2013–Vastaanotto- ja takaisinottomenettely–Takaisinottopyynnön tekemiselle säädetyt määräajat–Sellaisen kolmannen maan kansalaisen tilanne, joka on jo siirretty toiseen jäsenvaltioon ja joka on tämän jälkeen palannut laittomasti pyynnön esittäneen jäsenvaltion alueelle–Ei vaikuta velvollisuuteen noudattaa säädettyjä määräaikoja–Mainittujen määräaikojen kulumisen alkamisajankohta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 2 kohta)

4. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Turvapaikkapolitiikka–Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt–Asetus N:o 604/2013–Vastaanotto- ja takaisinottomenettely–Takaisinottopyynnön tekemiselle säädetyt määräajat–Kyseisten määräaikojen noudattamatta jättämisen seuraus–Kolmannen maan kansalaisen mahdollisuus jättää uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus jäsenvaltiossa, joka ei ole tehnyt mainittua pyyntöä ajoissa–Kyseisen mahdollisuuden käyttäminen–Vastuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä siirtyy tuolle viimeksi mainitulle jäsenvaltiolle

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 2 ja 3 kohta)

5. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Turvapaikkapolitiikka–Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt–Asetus N:o 604/2013–Vastaanotto- ja takaisinottomenettely–Takaisinottopyynnön tekemiselle säädetyt määräajat–Kyseisten määräaikojen noudattamatta jättämisen seuraus–Kolmannen maan kansalaisen mahdollisuus jättää uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus jäsenvaltiossa, joka ei ole tehnyt mainittua pyyntöä ajoissa–Uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisen käsite–Se, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen kohdistuva muutoksenhakumenettely on vielä vireillä, ei kuulu käsitteen alaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 3 kohta)

6. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Turvapaikkapolitiikka–Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt–Asetus N:o 604/2013–Vastaanotto- ja takaisinottomenettely–Takaisinottopyynnön tekemiselle säädetyt määräajat–Kyseisten määräaikojen noudattamatta jättämisen seuraus–Kolmannen maan kansalaisen mahdollisuus jättää uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus jäsenvaltiossa, joka ei ole tehnyt mainittua pyyntöä ajoissa–Kyseisen mahdollisuuden käyttäminen–Kyseisen jäsenvaltion velvollisuus tehdä takaisinottopyyntö ennen siirron toteuttamista

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 3 kohta)

1.  Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 27 artiklan 1 kohtaa, kun sitä luetaan kyseisen asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että siirtopäätökseen kohdistuvan tuomioistuinvalvonnan on perustuttava siihen tosiasialliseen tilanteeseen, joka vallitsee pidettäessä asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa viimeistä suullista käsittelyä tai – jos suullista käsittelyä ei pidetä – mainitun tuomioistuimen ratkaistessa asiaa.

   Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kansainvälisen suojelun hakijalla on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta. Dublin III ‑asetuksen 29 artiklaa koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että kun otetaan huomioon yhtäältä kyseisen asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleessa mainittu tavoite taata perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti asianomaisten henkilöiden tehokas suoja ja toisaalta mainitun asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa esitetty tavoite varmistaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion nopea määrittäminen, hakijalla on oltava käytössään tehokas ja nopea oikeussuojakeino, jonka ansiosta hän voi vedota häntä koskevan siirtopäätöksen tekemisen jälkeisiin olosuhteisiin silloin, kun niiden huomioon ottaminen on ratkaisevaa saman asetuksen asianmukaista soveltamista varten (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2017, Shiri, C‑201/16, EU:C:2017:805, 44 kohta). Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö, jonka mukaan kansainvälisen suojelun hakija voi vedota siirtopäätöksen tekemisen jälkeisiin olosuhteisiin kyseistä päätöstä koskevassa muutoksenhaussa, täyttää kyseisen tehokkaasta ja nopeasta oikeussuojakeinosta säätämistä koskevan velvollisuuden (ks. analogisesti tuomio 25.10.2017, Shiri, C‑201/16, EU:C:2017:805, 45 kohta).

   Tässä yhteydessä Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että se on esteenä tällaiselle lainsäädännölle pelkästään siitä syystä, että kyseinen lainsäädäntö voi johtaa siihen, että tuomioistuin, jossa siirtopäätökseen haetaan muutosta, ottaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa huomioon paitsi kyseisen päätöksen tekemisen jälkeiset myös mainitun päätöksen mukaisesti toteutetun asianomaisen henkilön siirtämisen jälkeiset olosuhteet. Tällaiset olosuhteet eivät tosin voi olla merkityksellisiä niiden kyseiseen asetukseen sisältyvien sääntöjen, joissa säännellään – saman asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettujen sääntöjen tavoin – siirtoa edeltävän takaisinottomenettelyn kulkua, soveltamisen kannalta. Siirron toteuttaminen, jolla vain pannaan siirtopäätös täytäntöön konkreettisesti, ei voi kuitenkaan sellaisenaan osoittaa lopullisesti sen jäsenvaltion vastuuta, johon asianomainen henkilö on siirretty.

   (ks. 29, 31–35 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Asetuksen N:o 604/2013 24 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen on sen jälkeen, kun hän on jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ensimmäisessä jäsenvaltiossa, siirretty kyseiseen jäsenvaltioon toisessa jäsenvaltiossa jätetyn uuden hakemuksen hylkäämisen johdosta, minkä jälkeen hän on ilman oleskelulupaa palannut tämän toisen jäsenvaltion alueelle, kyseiseen kansalaiseen voidaan soveltaa takaisinottomenettelyä, ja kyseistä henkilöä ei ole mahdollista siirtää uudelleen ensimmäiseen näistä jäsenvaltioista tällaista menettelyä noudattamatta.

   Säännöistä, joita on noudatettava kyseisen menettelyn saattamiseksi päätökseen, on huomautettava, että tuon asetuksen 23 artiklassa säännellään tilanteita, joissa pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa on jätetty uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, kun taas mainitun asetuksen 24 artikla koskee tapauksia, joissa kyseisessä jäsenvaltiossa ei ole jätetty mitään uutta hakemusta (ks. vastaavasti määräys 5.4.2017, Ahmed, C‑36/17, EU:C:2017:273, 26 kohta). Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen henkilöön, joka toimitettuaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen johonkin jäsenvaltioon palaa laittomasti toisen jäsenvaltion alueelle jättämättä siellä uutta kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, voidaan soveltaa Dublin III ‑asetuksen 24 artiklassa säädettyä menettelyä.

   Se, että tällainen henkilö on oleskellessaan ensimmäistä kertaa näistä jäsenvaltioista jälkimmäisen alueella jo jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, joka on hylätty kyseisen asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa säädetyissä puitteissa, ei voi muuttaa tätä arviointia. Samoin se, että päätökseen, jolla asianomaisen jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa oleskeltaessa jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty, kohdistuu muutoksenhaku, joka on vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa, ei voi estää soveltamasta Dublin III ‑asetuksen 24 artiklaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, koska jos kyseisellä muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta, tuon päätöksen on katsottava saavan aikaan vaikutuksensa, sellaisena kuin ne ilmenevät kyseistä asetuksesta, ja siis merkitsevän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisen johdosta aloitetun hallinnollisen menettelyn päättymistä.

   Kun lisäksi otetaan huomioon, että unionin lainsäätäjä on säätänyt kyseisen asetuksen 24 artiklassa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kolmannen maan kansalaiseen sovellettavasta erityismenettelystä, jossa etenkin pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle esitetään kehotus sellaisten pakottavien määräaikojen kuluessa, joiden päättyminen voi vaikuttaa kyseisen kansalaisen tilanteeseen, kolmannen maan kansalaista ei voida siirtää toiseen jäsenvaltioon ilman, että kyseistä menettelyä olisi saatettu päätökseen, sellaisen hänen osaltaan aiemmin tehdyn siirtopäätöksen nojalla, joka on jo pantu täytäntöön menneisyydessä.

   (ks. 46–48, 50, 51 ja 55 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen on palannut ilman oleskelulupaa hänet aikaisemmin toiseen jäsenvaltioon siirtäneen jäsenvaltion alueelle, takaisinottopyyntö on lähetettävä kyseisessä säännöksessä säädetyissä määräajoissa, ja kyseiset määräajat eivät saa alkaa kulua ennen kuin pyynnön esittänyt jäsenvaltio on saanut tiedon asianomaisen henkilön palaamisesta sen alueelle.

   Koska unionin lainsäätäjä ei ole erottanut kyseisen asetuksen 24 artiklassa toisistaan tilanteita, joissa takaisinottomenettely aloitetaan ensimmäistä kertaa, ja tilanteita, joissa kyseinen menettely on suoritettava uudelleen sen johdosta, että asianomainen henkilö palaa siirron jälkeen pyynnön esittäneeseen jäsenvaltioon ilman oleskelulupaa, myös tässä viimeksi mainitussa tapauksessa on siis noudatettava kyseisessä artiklassa vahvistettuja määräaikoja.

   Näiden määräaikojen laskemisesta on huomautettava, että niillä pyritään sääntelemään takaisinottomenettelyä ja niillä edistetään ratkaisevasti kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen toteuttamista varmistamalla, että takaisinottomenettely toteutetaan ilman perusteetonta viivästystä (ks. analogisesti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C‑670/16, EU:C:2017:587, 53 ja 54 kohta sekä tuomio 25.10.2017, Shiri, C‑201/16, EU:C:2017:805, 31 kohta). Mainituilla määräajoilla taataan tässä tarkoituksessa, että pyynnön esittänyt jäsenvaltio aloittaa takaisinottomenettelyn kohtuullisessa ajassa siitä lukien, kun sillä on käytössään tiedot, joiden nojalla se voi esittää takaisinottopyynnön toiselle jäsenvaltiolle, ja tässä yhteydessä sovellettavan määräajan pituus riippuu kyseisten tietojen luonteesta. Tästä seuraa, että samat määräajat eivät loogisesti voi alkaa kulua sellaisesta ajankohdasta, jolloin pyynnön esittäneellä jäsenvaltiolla ei ollut käytettävinään tietoja, joiden nojalla se voi aloittaa takaisinottomenettelyn.

   (ks. 61–64 ja 70 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.  Asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kun takaisinottopyyntöä ei ole tehty kyseisen asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa, jäsenvaltio, jonka alueella asianomainen henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa, on vastuussa sellaisen uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, joka kyseisen henkilön on voitava jättää.

   Tältä osin on korostettava, että jos Dublin III ‑asetuksen 24 artiklan 3 kohtaa olisi tulkittava siten, että se edellyttää pelkästään, että asianomaisella henkilöllä on oltava oikeus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, ja siten, että sillä ei ole siis mitään vaikutusta kyseisen hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion, tuolla säännöksellä ei olisi enää mitään tehokasta vaikutusta.

   (ks. 75 ja 80 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

5.  Asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että sen, että jossakin jäsenvaltiossa jätetyn ensimmäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen kohdistuva muutoksenhakumenettely on vielä vireillä, ei ole katsottava merkitsevän uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä tuossa jäsenvaltiossa kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

   (ks. 85 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)

6.  Asetuksen N:o 604/2013 24 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kun takaisinottopyyntöä ei ole tehty kyseisen asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa ja kun asianomainen henkilö ei ole käyttänyt mahdollisuutta, joka hänellä on oltava, jättää uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus,

   –	jäsenvaltio, jonka alueella kyseinen henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa, voi vielä tehdä takaisinottopyynnön ja

   –	kyseisessä säännöksessä ei anneta lupaa siirtää mainittu henkilö toiseen jäsenvaltioon ilman tällaisen pyynnön tekemistä.

   Siltä osin kuin unionin lainsäätäjä ei ole liittänyt saman asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa asetettujen määräaikojen päättymiseen mitään muuta vaikutusta, on katsottava, että niissä tapauksissa, joissa asianomainen henkilö ei käytä kyseistä mahdollisuutta, jäsenvaltio, jonka alueella kyseinen henkilö oleskelee, voi tehdä tästä johtopäätöksensä ja aloittaa mahdollisesti takaisinottomenettelyn, jolla pyritään varmistamaan, että kyseinen henkilö palaa sen jäsenvaltion alueella, jossa hän on jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

   Koska sitä vastoin yhtäältä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdan mukaan otettava asianomainen henkilö takaisin kyseisen asetuksen 23–25 ja 29 artiklassa säädetyin edellytyksin ja toisaalta missään näistä artikloista ei säädetä kyseisen henkilön siirtämisestä ilman pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tätä varten nimenomaisesti tai hiljaisesti antamaa suostumusta, mainitun asetuksen 24 artiklan 3 kohtaa ei voida ymmärtää siten, että siinä annetaan jäsenvaltiolle lupa siirtää mainittu henkilö toiseen jäsenvaltioon takaisinottopyyntöä tekemättä.

   (ks. 89–91 kohta ja tuomiolauselman 6 kohta)