Asia C-291/16

Schweppes SA

vastaan

Red Paralela SL ja Red Paralela BCN SL

(Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de lo Mercantil no 8 de Barcelona)

Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 2008/95/EY – 7 artiklan 1 kohta – Tavaramerkkiin perustuvan oikeuden sammuminen – Rinnakkaiset tavaramerkit – Tavaramerkkien luovutus Euroopan talousalueen (ETA) tietyn alueen osalta – Kaupallinen strategia, jolla edistetään harkitusti yhden ainoan maailmanlaajuisen tavaramerkin imagoa luovutuksen jälkeen – Itsenäiset tavaramerkkien haltijat, joilla on läheiset kaupalliset ja taloudelliset suhteet

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 20. joulukuuta 2017

1. Ennakkoratkaisukysymykset–Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta–Rajat–Kansallisen tuomioistuimen toimivalta–Oikeusriidan tosiseikkojen selvittäminen ja arviointi–Ennakkoratkaisukysymyksen tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys–Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset–Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta–Rajat–Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta–Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen–Yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan puuttuminen

   (SEUT 267 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Tavaramerkit–Direktiivi 2008/95–Tavaramerkkiin perustuvan oikeuden sammuminen–Tavaramerkin luovutus kolmannelle Euroopan talousalueen tietyn alueen osalta–Tavaramerkin haltija ei voi vastustaa jäsenvaltiossa samalla tavaramerkillä varustettujen sellaisten samanlaisten tuotteiden tuontia, jotka ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta–Edellytykset

   (EY 36 artikla; neuvoston direktiivin 2008/95 7 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 21 ja 23 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 24 kohta)

3.  Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY 7 artiklan 1 kohtaa, luettuna SEUT 36 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallisen tavaramerkin haltija vastustaa sellaisten samanlaisten tuotteiden tuontia, jotka on varustettu samalla tavaramerkillä ja jotka ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, jossa tämä tavaramerkki, joka kuului alun perin samalle haltijalle, nyttemmin on sellaisen kolmannen osapuolen hallussa, joka on hankkinut oikeudet siihen luovutuksen perusteella, kun tämän luovutuksen jälkeen

   –

   haltija yksin tai sovittamalla yhteen tavaramerkkistrategiansa tämän kolmannen kanssa on edelleen edistänyt aktiivisesti ja harkitusti yhden ainoan maailmanlaajuisen tavaramerkin ulkoasua tai imagoa aiheuttaen tai vahvistaen kohderyhmässä täten sekaannusta tällä tavaramerkillä varustettujen tuotteiden kaupallisesta alkuperästä,

   tai

   –

   haltijan ja kyseisen kolmannen osapuolen välillä on taloudellisia sidoksia siinä mielessä, että ne sovittavat yhteen kaupalliset politiikkansa tai tekevät sopimuksen tarkoituksenaan valvoa yhdessä tavaramerkin käyttöä siten, että niillä on mahdollisuus määrittää suoraan tai välillisesti kyseisellä tavaramerkillä varustettavat tuotteet ja valvoa niiden laatua.

   Tällaisella käyttäytymisellä, jonka seurauksena haltijan tavaramerkki ei enää täytä keskeistä tehtäväänsä itsenäisesti haltijan alueella, haltija on itse vaarantanut tämän tehtävän tai jopa vääristänyt sitä. Tämän vuoksi se ei voi vedota tarpeeseen taata tämä tehtävä vastustaakseen samalla tavaramerkillä varustettujen sellaisten samanlaisten tuotteiden tuontia, jotka ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, jossa tämä tavaramerkki on nyttemmin kolmannen osapuolen hallussa.

   (ks. 40 ja 55 kohta sekä tuomiolauselma)