Asia C-111/16

Rikosoikeudenkäynti

Giorgio Fidenatoa ym:ita

vastaan

(Tribunale di Udinen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Maatalous – Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut – Hätätoimenpiteet – Kansallinen toimenpide, jolla kielletään muuntogeenisen maissin MON 810 viljely – Toimenpiteen soveltamisen tai voimassaolon jatkaminen – Asetus (EY) N:o 1829/2003 – 34 artikla – Asetus (EY) N:o 178/2002 – 53 ja 54 artikla – Soveltamisedellytykset – Ennalta varautumisen periaate

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 13.9.2017

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut–Asetus N:o 1829/2003–Kiireelliset toimenpiteet, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa estääkseen vakavan vaaran ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle–Jäsenvaltio on ilmoittanut virallisesti komissiolle tarpeesta toteuttaa tällaisia toimenpiteitä–Ei ole ilmeistä, että mainitussa asetuksessa tai sen mukaisesti sallitusta tuotteesta saattaa aiheutua vakava riski ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle–Komissiolla ei ole velvollisuutta toteuttaa tällaisia toimenpiteitä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 178/2002 53 artikla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1829/2003 34 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut–Asetus N:o 1829/2003–Ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vakavan riskin käsittely–Komissiolle ja neuvostolle kuuluva arviointi ja hallinta, jota unionin tuomioistuimet valvovat–Jäsenvaltiot toteuttavat ja panevat täytäntöön hätätoimenpiteitä, kun unionin tasolla ei ole tehty päätöstä–Kansallisten tuomioistuinten toimivalta arvioida kyseisten toimenpiteiden laillisuutta asetuksen N:o1829/2003 34 artiklassa säädettyjen aineellisten edellytysten ja asetuksen N:o 178/2002 54 artiklassa säädettyjen menettelyllisten edellytysten osalta–Päätöksen tekeminen unionin tasolla–Mainittuun päätökseen sisältyvät arvioinnit tapauksen tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista velvoittavat kaikkia sen jäsenvaltion elimiä, jolle päätös on osoitettu, mukaan luettuina kansalliset tuomioistuimet

   (SEUT 267 artiklan toinen ja kolmas kohta ja SEUT 288 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 178/2002 54 ja 58 artikla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1829/2003 34 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut–Asetus N:o 1829/2003–Hätätoimenpiteet, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa estääkseen vakavan vaaran ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle–Jäsenvaltio on ilmoittanut virallisesti komissiolle tarpeesta toteuttaa tällaisia toimenpiteitä–Komissio ei ole toteuttanut tällaisia toimenpiteitä–Jäsenvaltion mahdollisuus toteuttaa tällaisia toimenpiteitä kansallisella tasolla–Jäsenvaltion mahdollisuus jatkaa mainittujen toimenpiteiden soveltamista tai voimassaoloa siihen asti, kunnes komissio tekee päätöksen niiden jatkamisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 178/2002 53 ja 54 artikla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1829/2003 34 artikla)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut–Asetus N:o 1829/2003–Hätätoimenpiteet, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa estääkseen vakavan vaaran ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle–Jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa tällaisia toimenpiteitä pelkästään ennalta varautumisen periaatteen perusteella, ilman että asetuksen 34 artiklassa säädetyt aineelliset edellytykset täyttyvät

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 178/2002 7, 53 ja 54 artikla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1829/2003 34 artikla)

1.  Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22.9.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 34 artiklaa, luettuna yhdessä elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että komissiolla ei ole velvollisuutta toteuttaa viimeksi mainitussa artiklassa tarkoitettuja kiireellisiä toimenpiteitä, kun jäsenvaltio ilmoittaa sille virallisesti viimeksi mainitun asetuksen 54 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarpeesta toteuttaa tällaisia toimenpiteitä, kun ei ole ilmeistä, että asetuksessa N:o 1829/2003 tai sen mukaisesti sallitusta tuotteesta saattaa aiheutua vakava riski ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle.

   (ks. 30 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 37–41 kohta)

3.  Asetuksen N:o 1829/2003 34 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 178/2002 54 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi – ilmoitettuaan virallisesti Euroopan komissiolle tarpeesta toteuttaa hätätoimenpiteitä, ja jos komissio ei ole toiminut asetuksen N:o 178/2002 53 artiklan säännösten mukaisesti – yhtäältä toteuttaa tällaisia toimenpiteitä kansallisella tasolla ja toisaalta jatkaa niiden soveltamista tai voimassaoloa siihen asti, kunnes komissio tekee viimeksi mainitun asetuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöksen näiden toimenpiteiden jatkamisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta.

   (ks. 42 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

4.  Asetuksen N:o 1829/2003 34 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 178/2002 7 artiklassa ilmaistun ennalta varautumisen periaatteen kanssa, on tulkittava siten, että siinä ei anneta jäsenvaltioille oikeutta toteuttaa asetuksen N:o 178/2002 54 artiklan mukaisesti tilapäisiä hätätoimenpiteitä pelkästään tämän periaatteen perusteella, ilman että asetuksen N:o 1829/2003 34 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

   On näet niin, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 78 kohdassa, että vaikka ennalta varautumisen periaate, sellaisena kuin se on esitetty asetuksen N:o 178/2002 7 artiklassa, on elintarvikelainsäädännön yleinen periaate, unionin lainsäätäjä on vahvistanut asetuksen N:o 1829/2003 34 artiklassa täsmällisen säännön asetuksen N:o 178/2002 53 ja 54 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisten hätätoimenpiteiden toteuttamisen osalta. On totta, kuten unionin tuomioistuin on todennut 8.9.2011 antamansa tuomion Monsanto ym. (C-58/10–C-68/10, EU:C:2011:553) 71 kohdassa, että asetuksen N:o 178/2002 54 artiklan 1 kohdassa kiireellisten toimenpiteiden toteuttamisen osalta säädettyjä edellytyksiä on tulkittava ottamalla huomioon erityisesti ennalta varautumisen periaate, jotta varmistetaan ihmisten elämän ja terveyden korkeatasoinen suojelu sekä huolehditaan samalla siitä, että varmistetaan turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden ja rehujen vapaa liikkuvuus, joka on sisämarkkinoiden olennainen osa. Tätä periaatetta ei voida kuitenkaan tulkita siten, että siinä sallittaisiin asetuksen N:o 1829/2003 34 artiklassa säädettyjen säännösten syrjäyttäminen tai muuttaminen erityisesti niitä lieventämällä.

   Lisäksi on todettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 68 kohdassa pääasiallisesti, että väliaikaisiin riskinhallintatoimenpiteisiin, jotka voidaan toteuttaa ennalta varautumisen periaatteen perusteella, ja asetuksen N:o 1829/2003 34 artiklan nojalla toteutettaviin hätätoimenpiteisiin ei sovelleta samaa järjestelmää. Asetuksen N:o 178/2002 7 artiklasta näet käy ilmi, että tällaisten väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi edellytetään, että käytettävissä olevien tietojen arvioinnin perusteella terveyshaitan mahdollisuus tunnistetaan, mutta asiasta ei vielä ole tieteellistä varmuutta. Sitä vastoin asetuksen N:o 1829/2003 34 artiklassa sallitaan turvautuminen hätätoimenpiteisiin, kun on ”ilmeistä”, että tässä asetuksessa sallituista tuotteista saattaa aiheutua ”vakava” riski ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle.

   (ks. 46–48, 50 ja 54 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)