Asia C-103/16

Jessica Porras Guisado

vastaan

Bankia SA ym.

(Tribunal Superior de Justicia de Cataluñan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 92/85/ETY – Toimenpiteet raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä – 2 artiklan a alakohta – 10 artiklan 1–3 alakohta – Kielto irtisanoa työntekijä raskauden alkamisen ja äitiysloman päättymisen välisenä aikana – Soveltamisala – Erityiset tapaukset, jotka eivät liity asianomaisen työntekijän tilaan – Direktiivi 98/59/EY – Työntekijöiden joukkovähentäminen – 1 artiklan 1 kohdan a alakohta – Syy, joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin – Raskaana oleva työntekijä, joka on irtisanottu työntekijöiden joukkovähentämisen yhteydessä – Irtisanomisen perustelut – Asianomaiselle työntekijälle myönnettävä etusija pysyä yrityksen palveluksessa – Etusija siirtämisessä toisiin työtehtäviin

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 22.2.2018

1. Sosiaalipolitiikka–Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu–Raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet tai imettävät työntekijät–Direktiivi 92/85–Irtisanomiskielto–Kansallinen säännöstö, joka mahdollistaa raskaana olevan työntekijän irtisanomisen työntekijöiden joukkovähentämisen yhteydessä–Hyväksyttävyys

   (Neuvoston direktiivin 92/85 10 artikla ja neuvoston direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan a alakohta)

2. Sosiaalipolitiikka–Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu–Raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet tai imettävät työntekijät–Direktiivi 92/85–Irtisanomiskielto–Kansallinen säännöstö, joka mahdollistaa raskaana olevan työntekijän irtisanomisen työntekijöiden joukkovähentämisen yhteydessä–Hyväksyttävyys–Edellytys–Velvollisuus ilmoittaa ne objektiiviset perusteet, jotka on otettu huomioon irtisanottavien työntekijöiden nimeämiseksi

   (Neuvoston direktiivin 92/85 10 artiklan 2 alakohta)

3. Sosiaalipolitiikka–Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu–Raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet tai imettävät työntekijät–Direktiivi 92/85–Irtisanomiskielto–Ulottuvuus–Kansallinen säännöstö, jossa raskaana olevan, äskettäin synnyttäneen tai imettävän työntekijän irtisanomista ei kielletä ennaltaehkäisevästi ja jossa säädetään vain tällaisen irtisanomisen mitättömyydestä silloin, kun se on laiton, korvaukseksi–Tällaista säännöstöä ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 92/85 10 artikla)

4. Sosiaalipolitiikka–Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu–Raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet tai imettävät työntekijät–Direktiivi 92/85–Irtisanomiskielto–Kansallinen säännöstö, jonka mukaan raskaana oleville, äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille ei työntekijöiden joukkovähentämisen yhteydessä anneta ennen tätä joukkovähentämistä etusijaa pysyä yrityksen palveluksessa eikä myöskään etusijaa siirtämisessä toisiin työtehtäviin–Hyväksyttävyys–Jäsenvaltioiden oikeus taata kyseisille työntekijöille direktiivin säännöksiä parempi suoja

   (Neuvoston direktiivin 92/85 10 artiklan 1 alakohta)

1.  Toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 10 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, joka mahdollistaa raskaana olevan työntekijän irtisanomisen työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun joukkovähentämisen perusteella.

   On siis niin, että jos irtisanomispäätös on tehty syistä, jotka liittyvät ensisijaisesti asianomaisen raskauteen, se on ristiriidassa kyseisen direktiivin 10 artiklassa säädetyn irtisanomiskiellon kanssa (ks. vastaavasti tuomio 11.11.2010, Danosa, C-232/09, EU:C:2010:674, 62 kohta).

   Sitä vastoin irtisanomispäätös, joka on tehty raskauden alkamisen ja äitiysloman päättymisen välisenä aikana syistä, jotka eivät liity työntekijän raskauteen, ei olisi kyseisen 10 artiklan vastainen, tosin sillä edellytyksellä, että työnantaja ilmoittaa kirjallisesti irtisanomisen perusteena olevat syyt ja että kyseisen henkilön irtisanominen on sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaan sallittua, kuten direktiivin 92/85 10 artiklan 1 ja 2 alakohdassa edellytetään (ks. vastaavasti tuomio 11.11.2010, Danosa, C-232/09, EU:C:2010:674, 63 kohta).

   Tästä seuraa, että direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yksi tai useampi syy, joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin ja joka on työntekijöiden joukkovähentämisen perusteena, kuuluu direktiivin 92/85 10 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin erityisiin tapauksiin, jotka eivät liity työntekijöiden tilaan.

   (ks. 47–50 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Direktiivin 92/85 10 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla työnantaja voi irtisanoa raskaana olevan työntekijän joukkovähentämisen yhteydessä esittämättä hänelle muita syitä kuin ne, jotka ovat kyseisen joukkovähentämisen perusteena, kunhan ilmoitetaan ne objektiiviset perusteet, jotka on otettu huomioon irtisanottavien työntekijöiden nimeämiseksi.

   (ks. 55 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Direktiivin 92/85 10 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että tämä säännös on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa raskaana olevan, äskettäin synnyttäneen tai imettävän työntekijän irtisanomista ei lähtökohtaisesti kielletä ennaltaehkäisevästi ja jossa säädetään vain tällaisen irtisanomisen mitättömyydestä silloin, kun se on laiton, korvaukseksi.

   Direktiivin 92/85 10 artiklassa erotetaan siis nimenomaisesti toisistaan yhtäältä suoja itse irtisanomiselta ennaltaehkäisynä ja toisaalta suoja irtisanomisen seurauksilta korvauksena. Artiklan asianmukainen täytäntöönpano edellyttää siis, että jäsenvaltiot säätävät tällaisesta kaksinkertaisesta suojasta.

   Unionin lainsäätäjä on sen vaaratekijän vuoksi, joka mahdollisesta irtisanomisesta aiheutuu raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden fyysiselle ja psyykkiselle tilalle, mukaan lukien erityisen vakava vaara siitä, että raskaana oleva työntekijä saadaan vapaaehtoisesti keskeyttämään raskautensa, säätänyt direktiivin 92/85 10 artiklassa naisia koskevasta erityisestä suojelusta, kun se on kieltänyt heidän irtisanomisensa raskauden alkamisen ja äitiysloman päättymisen välisenä aikana (tuomio 14.7.1994, Webb, C-32/93, EU:C:1994:300, 21 kohta ja tuomio 11.11.2010, Danosa, C-232/09, EU:C:2010:674, 60 kohta).

   On siis niin, että kun otetaan huomioon direktiivin 92/85 ja erityisesti sen 10 artiklan tavoitteet, tällä säännöksellä raskaana oleville, äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille myönnetty suoja estää sekä irtisanomispäätöksen tekemisen että irtisanomisen valmistelemisen esimerkiksi etsimällä kyseisen työntekijän tilalle lopullisesti otettavaa uutta työntekijää ja suunnittelemalla tällaista korvaamista raskauden ja/tai lapsen syntymän takia (ks. vastaavasti tuomio 11.10.2007, Paquay, C-460/06, EU:C:2007:601, 33 kohta).

   Kun otetaan huomioon irtisanomisen riskistä aiheutuva vaara raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden ja imettävien työntekijöiden fyysiselle ja psyykkiselle tilalle, korvauksena myönnettävä suoja ei voi siinäkään tapauksessa, että se johtaa irtisanotun työntekijän ottamiseen takaisin palvelukseen ja irtisanomisen takia saamatta jääneiden palkkojen maksamiseen, korvata ennaltaehkäisynä myönnettävää suojaa.

   (ks. 59, 62–64 ja 66 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.  Direktiivin 92/85 10 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan raskaana oleville, äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille ei direktiivissä 98/59 tarkoitetun joukkovähentämisen yhteydessä anneta ennen tätä joukkovähentämistä etusijaa pysyä yrityksen palveluksessa eikä myöskään etusijaa siirtämisessä toisiin työtehtäviin, mutta jäsenvaltioilla säilyy kuitenkin oikeus taata raskaana oleville, äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille direktiivin säännöksiä parempi suoja.

   (ks. 74 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)