Asia C-573/15

Belgian valtio

vastaan

Oxycure Belgium SA

(Cour d’appel de Liègen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – 98 artiklan 2 kohta – Liitteessä III olevat 3 ja 4 kohta – Verotuksen neutraalisuuden periaate – Happihoito – Alennettu arvonlisäverokanta – Happipullot – Yleinen arvonlisäverokanta – Happirikastimet

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 9.3.2017

Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Käyttö – Rajat – Verotuksen neutraalisuuden periaatteen noudattaminen – Alennetun verokannan soveltaminen yksinomaan happipulloihin – Hyväksyttävyys

(Neuvoston direktiivin 2006/112 98 artiklan 1 kohta ja 2 artikla ja liitteessä III olevat 3 ja 4 kohta)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 98 artiklan 1 ja 2 kohta ja tämän direktiivin liitteessä III olevat 3 ja 4 kohta, luettuina verotuksen neutraalisuuden periaatteen valossa, eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan happirikastinten luovutukseen tai vuokraukseen sovelletaan yleistä arvonlisäverokantaa, vaikka tämän säännöstön mukaan happipullojen luovutukseen sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa.

Näin ollen jäsenvaltiot voivat pääsääntöisesti soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa arvonlisäverodirektiivin liitteessä III olevassa 3 kohdassa tarkoitettuihin farmaseuttisiin tuotteisiin ja soveltaa yleistä arvonlisäverokantaa tämän liitteen 4 kohdassa tarkoitettuihin lääketieteellisiin laitteisiin. Ne voivat myös päättää alennetun arvonlisäverokannan soveltamisesta tiettyihin mainituissa 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin farmaseuttisiin tuotteisiin tai lääketieteellisiin laitteisiin ja silti soveltaa yleistä arvonlisäverokantaa muihin tällaisiin tuotteisiin tai laitteisiin. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa sovellettava yleistä arvonlisäverokantaa tuotteisiin, joita ei mainita kyseisessä liitteessä.

Kun jäsenvaltio päättää soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa valikoivasti tiettyihin liitteessä III mainittuihin tavaroihin tai palveluihin, sen on kuitenkin noudatettava verotuksen neutraalisuuden periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 3.4.2008, Zweckverband zur Trinkwasserversorgung und Abwasserbeseitigung Torgau-Westelbien, C-442/05, EU:C:2008:184, 41 ja 43 kohta; tuomio 6.5.2010, komissio v. Ranska, C-94/09, EU:C:2010:253, 30 kohta ja tuomio 27.2.2014, Pro Med Logistik ja Pongratz, C-454/12 ja C-455/12, EU:C:2014:111, 45 kohta).

Aluksi on todettava, että verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista on se, että samankaltaisia ja siis keskenään kilpailevia tavaroita tai palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla (tuomio 11.9.2014, K, C-219/13, EU:C:2014:2207, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilmi, että tämä periaate ei voi olla perustana alennetun arvonlisäverokannan soveltamisalan laajentamiselle yksiselitteisen säännöksen puuttuessa (ks. mm. tuomio 5.3.2015, komissio v. Luxemburg, C-502/13, EU:C:2015:143, 51 kohta ja tuomio 2.7.2015, De Fruytier, C-334/14, EU:C:2015:437, 37 kohta).

Mainittu periaate ei nimittäin ole primaarioikeuden määräys, joka voisi määrittää alennetun verokannan pätevyyden, vaan tulkintaperiaate, jota on sovellettava samanaikaisesti alennettujen verokantojen suppean tulkinnan periaatteen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2012, Deutsche Bank, C-44/11, EU:C:2012:484, 45 kohta).

(ks. 26, 28, 30–32 ja 37 kohta sekä tuomiolauselma)