Asia C-570/15

X

vastaan

Staatssecretaris van Financiën

(Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaaliturvajärjestelmien soveltaminen – Siirtotyöläiset – Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta – Kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevä henkilö – Jäsenvaltiossa työskentelevä henkilö, joka harjoittaa toimintaansa osittain asuinjäsenvaltiossaan

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 13.9.2017

Sosiaaliturva – Sovellettava lainsäädäntö – Asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan b alakohta – Useassa jäsenvaltiossa tavallisesti työskentelevä henkilö – Käsite – Jäsenvaltiossa työskentelevä henkilö, joka asuu toisessa jäsenvaltiossa ja tekee tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion alueella kyseistä palkkatyötä osittain eli 6,5 prosenttia työtunneistaan kuluneena vuonna – Jääminen kyseisen käsitteen soveltamisalan ulkopuolelle

(Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta)

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna 17.6.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 592/2008, 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista henkilöä – joka tekee palkkatyötä jäsenvaltion alueelle sijoittautuneelle työnantajalle ja asuu toisessa jäsenvaltiossa, jonka alueella hän on kuluneena vuonna harjoittanut kyseistä toimintaa osittain eli 6,5 prosenttia työtunneistaan ilman tällaisesta työskentelystä etukäteen työnantajansa kanssa tehtyä sopimusta – ei ole pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna kahden jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevänä henkilönä.

Tästä säännöksestä, joka on poikkeus työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön alaisuuteen kuulumista koskevasta yleissäännöstä, ilmenee, että sen soveltamisen edellytyksenä on se, että asianomainen tekee tavallisesti palkkatyötä kahden tai useamman jäsenvaltion alueella.

Tällainen vaatimus kuitenkin edellyttää, että asianomainen henkilö harjoittaa tavanomaisesti merkittävässä määrin toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella (ks. analogisesti tuomio 30.3.2000, Banks ym., C-178/97, EU:C:2000:169, 25 kohta).

Tässä yhteydessä sitä, että asianomainen henkilö työskentelee vain satunnaisesti jäsenvaltion alueella, ei voida ottaa huomioon sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohtaa.

Sen arvioimiseksi, onko henkilön katsottava työskentelevän tavallisesti kahden tai useamman jäsenvaltion alueella vai onko päinvastoin kyse usean jäsenvaltion alueelle vain satunnaisesti jakautuvasta työskentelystä, on otettava huomioon erityisesti työskentelyjaksojen kesto ja palkkatyön luonne, sellaisina kuin ne on määritelty sopimusasiakirjoissa, sekä mahdollisesti työskentelyn tosiasiallisuus (ks. vastaavasti tuomio 12.7.1973, Hakenberg, 13/73, EU:C:1973:92, 20 kohta ja tuomio 4.10.2012, Format Urządzenia i Montaże Przemysłowe, C-115/11, EU:C:2012:606, 44 kohta).

(ks. 18–21 ja 29 kohta sekä tuomiolauselma)