Asia C-564/15

Tibor Farkas

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-alfödi Regionális Adó Főigazgatósága

(Kecskeméti közigazgatási és munkaügyi bíróságin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin oikeuden rikkomista koskevan perusteen tutkiminen viran puolesta – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Direktiivi 2006/112/EY – Oikeus vähentää aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa maksettu vero – Käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmä – 199 artiklan 1 kohdan g alakohta – Soveltaminen ainoastaan silloin, kun on kyse kiinteästä omaisuudesta – Tilanne, jossa tavaroiden hankkija on perusteettomasti maksanut veron myyjälle virheellisesti laaditun laskun takia – Veroviranomaisen päätös, jossa vahvistetaan omaisuuden hankkijan verovelka ja evätään hankkijan hakema verovähennys sekä määrätään hänelle verotuksellinen seuraamusmaksu

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 26.4.2017

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Verovelvollisten velvollisuudet–Direktiivin 2006/112 199 artiklan 1 kohdan g alakohta–Soveltamisala–Ulottuvuus

   (Neuvoston direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/45, 199 artiklan 1 kohdan g alakohta)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen–Käännetty verovelvollisuus–Verovelvollinen, joka on tavaroiden tai palvelujen vastaanottajana velvollinen maksamaan arvonlisäveron–Vähennysoikeuden puuttuminen tilanteessa, jossa tavaroiden hankkija on perusteettomasti maksanut veron myyjälle virheellisesti laaditun laskun takia–Sallittavuus–Edellytykset–Tavaroiden hankkijan mahdollisuus saada virheellisesti laskutettu vero takaisin joko myyjältä tai veroviranomaisilta

   (Neuvoston direktiivi 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/45)

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen–Käännetty verovelvollisuus–Verovelvollinen, joka on tavaroiden tai palvelujen vastaanottajana velvollinen maksamaan arvonlisäveron–Tilanne, jossa tavaroiden hankkija on perusteettomasti maksanut veron myyjälle virheellisesti laaditun laskun takia–Tilanne, jossa ei ole aiheutunut verotulojen menetyksiä ja ei ole ilmennyt viitteitä veropetoksesta–Sellaisen verotuksellisen seuraamusmaksun määräämistä, jonka suuruus on 50 prosenttia veron määrästä, ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivi 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/45)

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.7.2010 annetulla neuvoston direktiivillä 2010/45/EU, 199 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan velallisen kiinteän omaisuuden luovutuksiin maksuvelvollisuuden määräävän päätöksen perusteella pakkomyyntimenettelyssä.

   (ks. tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/45, säännöksiä sekä verotuksen neutraalisuuden periaatetta, tehokkuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa, tavaran hankkija ei saa hyväkseen oikeutta vähentää arvonlisäveroa, jonka hän on perusteettomasti maksanut myyjälle sellaisen laskun perusteella, joka on laadittu tavanomaista arvonlisäverojärjestelmää koskevien sääntöjen mukaisesti, vaikka kyseinen liiketoimi kuului käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän alaan, silloin, kun myyjä on maksanut mainitun veron valtiolle. Kyseiset periaatteet edellyttävät kuitenkin sitä, että siltä osin kuin se, että hankkija saa perusteettomasti laskutetun arvonlisäveron takaisin myyjältä, osoittautuu mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi esimerkiksi kyseisen myyjän maksukyvyttömyyden takia, hankkijan on voitava vaatia palautusta suoraan veroviranomaiselta.

   Koska on lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden asiana määrittää ne edellytykset, joiden täyttyessä perusteettomasti laskutettu arvonlisävero voidaan oikaista, unionin tuomioistuin on hyväksynyt sen, että järjestelmä, jossa yhtäältä tavaran luovuttaja, joka on erehdyksessä tilittänyt arvonlisäveron veroviranomaisille, voi vaatia sen palauttamista ja jossa toisaalta kyseisen tavaran hankkija voi nostaa perusteettoman edun palauttamista koskevan siviilioikeudellisen kanteen kyseistä myyjää vastaan, on lähtökohtaisesti neutraalisuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukainen. Tällainen järjestelmä mahdollistaa nimittäin sen, että mainittu hankkija, joka on joutunut vastaamaan erehdyksessä laskutetusta verosta, saa perusteettomasti tilitetyt summat palautetuiksi (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2007, Reemtsma Cigarettenfabriken, C‑35/05, EU:C:2007:167, 38 ja 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

   Jos arvonlisäveron palauttaminen tulee mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi esimerkiksi myyjän maksukyvyttömyyden vuoksi, tehokkuusperiaate saattaa kuitenkin edellyttää, että kyseinen tavaran hankkija voi kohdistaa palauttamisvaatimuksensa suoraan veroviranomaisille. Jäsenvaltioiden on näin ollen tehokkuusperiaatetta noudattaakseen annettava tarvittavat välineet ja menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotta vastaanottajalla on mahdollisuus saada takaisin perusteettomasti laskutettu vero (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2007, Reemtsma Cigarettenfabriken, C‑35/05, EU:C:2007:167, 41 kohta).

   (ks. 51, 53 ja 57 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa, kansalliset veroviranomaiset määräävät verovelvolliselle, joka on hankkinut tavaran, jonka toimitus kuuluu käännetyn veronmaksuvelvollisuuden järjestelmän alaan, verotuksellisen seuraamusmaksun, jonka suuruus on 50 prosenttia sen arvonlisäveron määrästä, joka hänen on pitänyt maksaa verohallinnolle, silloin, kun verohallinnolle ei ole aiheutunut verotulojen menetyksiä eikä ole ilmennyt viitteitä veropetoksesta, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava.

   On muistettava, että koska unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden, näin ollen myös suhteellisuusperiaatteen, mukaisesti (ks. vastaavasti mm. tuomio 7.12.2000, de Andrade, C‑213/99, EU:C:2000:678, 20 kohta ja tuomio 6.2.2014, Fatorie, C‑424/12, EU:C:2014:50, 50 kohta).

   Tällaisilla seuraamuksilla ei näin ollen saada ylittää sitä, mikä on tarpeen veronkannon oikean toimittamisen varmistamista ja petosten estämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen arvioimiseksi, onko seuraamus suhteellisuusperiaatteen mukainen, on otettava huomioon erityisesti rikkomuksen, josta kyseisellä seuraamuksella on tarkoitus rangaista, luonne ja vakavuus sekä seuraamuksen määrän määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2008, Ecotrade, C‑95/07 ja C‑96/07, EU:C:2008:267, 65–67 kohta ja tuomio 20.6.2013, Rodopi-M 91, C‑259/12, EU:C:2013:414, 38 kohta).

   (ks. 59, 60 ja 67 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)