Asia C-513/15

”Agrodetalė” UAB:n vireille panema menettely

(Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasin esittämä

ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sisämarkkinat – EY-tyyppihyväksyntä – Direktiivi 2003/37/EY – Soveltamisala – Maatalous- tai metsätraktorit – Kolmannesta maasta tuotujen käytettyjen ajoneuvojen markkinoille saattaminen ja rekisteröinti Euroopan unionissa – Käsitteet ”uusi ajoneuvo” ja ”käyttöönotto

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 15.6.2017

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Maatalous- tai metsätraktorit–Hyväksyntämenettely unionissa–Direktiivi 2003/37–Soveltamisala–Kolmannesta maasta tuodut käytetyt traktorit, joita ei ole EY-tyyppihyväksytty ja joita on tarkoitus käyttää ensimmäisen kerran unionissa, kuuluvat direktiivin soveltamisalaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/44, 4 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 7 artiklan 1 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Maatalous- tai metsätraktorit–Hyväksyntämenettely unionissa–Direktiivi 2003/37–Soveltamisala–Kolmannesta maasta tuodut T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluvat käytetyt ajoneuvot, jotka otetaan käyttöön 1.7.2009 alkaen, kuuluvat direktiivin soveltamisalaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/44, 23 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.  Maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta 26.5.2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/37/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.2014 annetulla komission direktiivillä 2014/44/EU, on tulkittava siten, että kolmannesta maasta tuotujen käytettyjen traktorien ensimmäinen markkinoille saattaminen ja rekisteröinti jäsenvaltiossa edellyttävät kyseisessä direktiivissä säädettyjen teknisten vaatimusten täyttymistä.

   EY-tyyppihyväksyntämenettely, sellaisena kuin unionin lainsäätäjä on siitä säätänyt, perustuu siten siihen, että eri jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaisten suorittamat direktiivissä 2003/37 ja kyseisen direktiivin liitteessä II olevassa B luvussa ilmoitetuissa erityisdirektiiveissä säädettyjen vaatimusten täyttymistä koskevat tarkastukset tunnustetaan vastavuoroisesti (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2010, Lahousse ja Lavichy, C-142/09, EU:C:2010:694, 27 kohta). Sen tavoitteena on taata sisämarkkinoiden toiminta ja edistää sitä sekä turvata samalla liikenneturvallisuus, ympäristön laatu tai työturvallisuus. Direktiivillä käyttöön otettua järjestelmää on näet sen ominaispiirteiden perusteella tarkoitus soveltaa unionin alueella valmistettujen ajoneuvojen osalta uusiin ajoneuvoihin. Kaikki ajoneuvot, jotka kuuluivat uusina direktiivin 2003/37 soveltamisalaan ja jotka on otettu käyttöön unionissa, on näin ollen EY-tyyppihyväksytty

   Samalla tavoin kuin julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa tehnyt, on kuitenkin huomautettava, että direktiivillä 2003/37 käyttöön otetun järjestelmän tavoitteena on taata, että kaikki määrättyihin luokkiin kuuluvat uudet tai käytetyt ajoneuvot, jotka on saatettu ensimmäisen kerran unionin markkinoille T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta 1.7.2009 alkaen, täyttävät kyseisessä direktiivissä säädetyt tekniset vaatimukset. Tämän perusteella on katsottava, että kolmannesta maasta tuotu käytetty ajoneuvo, jota ei ole EY-tyyppihyväksytty ja jota on tarkoitus käyttää ensimmäisen kerran unionissa, on direktiivissä 2003/37 tarkoitettu ”uusi ajoneuvo”.

   (ks. 27, 30, 31, 36 ja 37 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Direktiivin 2003/37, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/44, 23 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin säännöksiä sovelletaan kolmannesta maasta Euroopan unioniin tuotuihin T1-, T2- ja T3-luokkaan kuuluviin käytettyihin ajoneuvoihin silloin, kun ne otetaan käyttöön unionissa ensimmäistä kertaa 1.7.2009 alkaen.

   (ks. 39 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)