Asia C‑457/15

Vattenfall Europe Generation AG

vastaan

Bundesrepublik Deutschland

(Verwaltungsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttaminen Euroopan unionissa — Direktiivi 2003/87/EY — Ajallinen soveltamisala — Päästöoikeuksien kaupan velvollisuuden syntymishetki — 3 artikla — Liite I — Laitoksen käsite — Polttoaineiden polttotoiminta laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 28.7.2016

Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttaminen – Soveltamisala – Direktiivissä tarkoitetun laitoksen aiheuttamien kasvihuonekaasujen päästöt ennen ensimmäisen sähköntuotannon alkamista kuuluvat direktiivin soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/29, 2 artiklan 1 kohta, 3 artiklan u alakohta, 10 a artiklan 5 alakohta ja liite I)

Koska kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/29/EY, liitteessä I sisällytetään polttoaineiden poltto laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW sellaisten toimintaluokkien luetteloon, joihin kyseistä direktiiviä sovelletaan, sitä on tulkittava siten, että sähköntuotantoon tarkoitetun laitoksen päästöoikeuksien kaupan velvollisuus syntyy kasvihuonekaasujen ensimmäisestä päästöstä lähtien ja siten mahdollisesti jopa ennen sähköntuotannon aloittamista.

Polttoaineita polttamalla sähköntuotantoon tarkoitettu laitos, jonka tuotantokapasiteetti ylittää direktiivin 2003/87 liitteessä I säädetyn arvon, on päästöoikeuksien kaupan järjestelmään sisältyvien velvollisuuksien alainen, erityisesti raportointivelvollisuuden alainen sellaisten päästöjen osalta, jotka ovat peräisin kaikista päästölähteistä ja lähdevirroista, jotka liittyvät laitoksessa suoritettuihin toimintoihin, mukaan lukien kyseisen laitoksen tavanomaista käyttämistä edeltäneenä koekäyttöaikana aiheutuneiden päästöjen osalta. Tällaista tulkintaa ei horjuta se, että laitoksen luokittelun edellytyksenä kyseisen direktiivin 3 artiklan u alakohdassa tarkoitetuksi sähköntuotantolaitokseksi on se, että se tuottaa sähköä kolmansille osapuolille myytäväksi. Tämän säännöksen tarkoituksena ei ole määritellä direktiivin 2003/87 soveltamisalaa, vaan sillä myötävaikutetaan merkittävän eron tekemiseen kyseisen direktiivin 10 a artiklan 5 alakohdassa tarkoitetun päästöoikeuksien vuosittaisen enimmäismäärän määrittämiselle. Samoin se, että nämä velvollisuudet kohdistuvat laitoksen toiminnanharjoittajaan, ei merkitse sitä, että laitoksen rakentajan suorittamien kokeiden aikana aiheutuneita päästöjä ei tarvitse ottaa huomioon. Yhtäältä direktiivin 2003/87 3 artiklan u alakohdan käsite ”sähköntuottaja” ei ole merkityksellinen päästöoikeuksien kaupan velvollisuuden syntymisen osalta. Toisaalta toiminnanharjoittajan raportointi- ja palauttamisvelvollisuus koskee myös näitä päästöjä, koska päästöoikeuksien kaupan järjestelmää sovelletaan kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkiin päästöihin, jotka johtuvat sen liitteessä I tarkoitetuista toiminnoista.

(ks. 38‐40, 42 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)