Asia C-429/15

Evelyn Danqua

vastaan

Minister for Justice and Equality ym.

(Court of Appealin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 2004/83/EY — Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämisen vähimmäisvaatimukset — Kansallinen menettelysääntö, jonka mukaan toissijaista suojeluasemaa on haettava 15 arkipäivän kuluessa siitä, kun turvapaikkahakemuksen hylkäämisestä on ilmoitettu — Jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus — Vastaavuusperiaate — Tehokkuusperiaate — Toissijaista suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettelyn moitteeton kulku — Palauttamismenettelyn moitteeton kulku — Yhteensoveltumattomuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 20.10.2016

1. Euroopan unionin oikeus – Yksityisten oikeudet – Kansalliset menettelysäännöt – Soveltamisen edellytykset – Vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen – Kansallinen menettelysääntö, jonka mukaan toissijaista suojeluasemaa koskeva hakemus on esitettävä 15 arkipäivän määräajan kuluessa siitä, kun turvapaikkahakemuksen hylkäämisestä on ilmoitettu – Vetoamisella vastaavuusperiaatteeseen ei ole merkitystä

   (Neuvoston direktiivit 2004/83 ja 2005/85)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen – Kysymysten muotoileminen uudelleen

   (SEUT 267 artikla)

3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Kansallista menettelysääntöä, jonka mukaan toissijaista suojeluasemaa koskeva hakemus on esitettävä 15 arkipäivän määräajan kuluessa siitä, kun turvapaikkahakemuksen hylkäämisestä on ilmoitettu, ei voida hyväksyä – Tehokkuusperiaatteen loukkaaminen

   (Neuvoston direktiivi 2004/83)

1.  Ennakkoratkaisupyynnön osalta, joka koskee kysymystä siitä, onko vastaavuusperiaatetta tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle menettelysäännölle, jossa edellytetään, että toissijaista suojeluasemaa koskeva hakemus on esitettävä 15 arkipäivän preklusiivisen määräajan kuluessa siitä, kun toimivaltainen viranomainen ilmoitti turvapaikan hakijalle, jonka hakemus hylättiin, mahdollisuudesta esittää tällainen hakemus, vetoaminen vastaavuusperiaatteeseen ole merkityksellistä.

   Vastaavuusperiaatteen noudattaminen edellyttää nimittäin kansallisen säännön erotuksetonta soveltamista unionin oikeuteen perustuviin menettelyihin ja kansalliseen oikeuteen perustuviin menettelyihin.

   Ennakkoratkaisupyynnön taustalla oleva tilanne liittyy kahteen unionin oikeuteen perustuvaan vaatimukseen, joista ensimmäinen liittyy pakolaisasemaa koskevaan hakemukseen ja toinen toissijaista suojeluasemaa koskevaan hakemukseen.

   (ks. 24, 30, 32 ja 35 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 36 ja 37 kohta)

3.  Tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle menettelysäännölle, jonka mukaan toissijaista suojeluasemaa koskeva hakemus on esitettävä 15 arkipäivän preklusiivisen määräajan kuluessa siitä, kun toimivaltainen viranomainen ilmoitti turvapaikan hakijalle, jonka hakemus hylättiin, mahdollisuudesta esittää tällainen hakemus.

   Tällaisen kansallisen menettelysäännön on nimittäin tehokkuusperiaatetta sovellettaessa sallittava, että toissijaisen suojelun hakijat voivat tosiasiallisesti nauttia heille kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetussa direktiivissä 2004/83 vahvistettuja oikeuksia. Tältä osin toissijaista suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettelyllä on erityinen merkitys, koska sillä voidaan turvata kansainvälistä suojelua hakevalle hänen olennaisimpien oikeuksiensa säilyttäminen siten, että hänelle myönnetään tällainen suojelu.

   Tässä tilanteessa on todettava, kun otetaan huomioon tällaisten hakijoiden mahdolliset vaikeudet, jotka johtuvat muun muassa siitä inhimillisesti ja aineellisesti vaikeasta tilanteesta, jossa he voivat olla, että tällainen preklusiivinen määräaika vaikuttaa erityisen lyhyeltä eikä käytännössä varmista kaikille näille hakijoille tehokasta mahdollisuutta esittää toissijaista suojelua koskevaa hakemusta ja mahdollisesti saada tätä suojeluasemaa. Näin ollen tällaista määräaikaa ei voida asianmukaisesti perustella tätä asemaa koskevan hakemuksen tutkintamenettelyn moitteettoman kulun varmistamisella.

   Näin ollen kyseinen kansallinen menettelysääntö voi vaarantaa toissijaisen suojelun hakijoiden tosiasiallisen mahdollisuuden nauttia heille direktiivissä 2004/83 vahvistettuja oikeuksia.

   (ks. 39, 45, 46, 48 ja 49 kohta sekä tuomiolauselma)