Asia C-411/15 P

Timab Industries
ja
Cie financière et de participations Roullier (CFPR)

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euroopan rehufosfaattimarkkinat – Myyntikiintiöiden jakaminen, hintojen ja myyntiehtojen koordinointi sekä arkaluonteisten liiketoimintatietojen vaihtaminen – Valittajien vetäytyminen sovintomenettelystä – Täysi harkintavalta – Luottamuksensuoja ja yhdenvertainen kohtelu – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 12.1.2017

1. Tuomioistuinmenettely–Suullisen käsittelyn aloittaminen uudelleen–Edellytykset

   (Unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artikla)

2. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla–Yleisten oikeusperiaatteiden ja selvitysaineistoon sovellettavien oikeussääntöjen noudattamisen valvonta

   (SEUT 256 artikla; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

3. Kilpailu–Hallinnollinen menettely–Tietojensaantipyyntö–Puolustautumisoikeudet–Oikeus kieltäytyä antamasta vastausta, joka merkitsisi rikkomisen myöntämistä

   (Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla)

4. Kilpailu–Sakot–Sakkojen määrä–Sakkojen suuruuden määrittäminen–Sakon määräämättä jättäminen tai sakon määrän alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella–Yrityksen toiminnan on pitänyt edesauttaa sitä, että komissio voi todeta kilpailusääntöjen rikkomisen–Komission harkintavalta

   (Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

5. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Tosiseikkojen virheellinen arviointi–Tutkimatta jättäminen–Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

   (SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

6. Kilpailu–Sakot–Sakkojen määrä–Sakkojen suuruuden määrittäminen–Komission harkintavalta–Tuomioistuinvalvonta–Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta–Ulottuvuus

   (SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03 ja komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

7. Kilpailu–Hallinnollinen menettely–Sovintomenettely–Sakon vaihteluvälin ilmoittaminen–Yrityksen vetäytyminen sovintomenettelystä–Sen hyväksyttävyys, että komissio ei sovella mainittua sakkoasteikkoa lopullisessa päätöksessään–Luottamuksensuojan periaatetta ei ole loukattu

   (Neuvoston asetus N:o 1/2003; komission tiedonanto 2002/C 45/03 ja komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

8. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen–Epätäsmällinen peruste–Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohta)

9. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikaston ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla–Selvitysaineiston vääristämistä koskeva valitusperuste–Määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys ei käy ilmi asiakirja-aineistosta–Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

10. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen–Tutkimatta jättäminen–Unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen riitauttaminen–Tutkittavaksi ottaminen

    (SEUT 256 artikla; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 169 artiklan 2 kohta)

11. Tuomioistuinmenettely–Oikeudenkäynnin kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa–Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto–Kilpailusääntöjen rikkomista koskeva oikeusriita–Kohtuullisen ajan ylittäminen–Seuraukset–Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu–Ratkaisukokoonpano

    (SEUT 101 ja SEUT 102 artikla, SEUT 256 artiklan 1 kohta, SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

12. Tuomioistuinmenettely–Oikeudenkäynnin kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa–Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto–Arviointiperusteet

    (SEUT 101 ja SEUT 102 artikla, SEUT 256 artiklan 1 kohta, SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 47 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 58 ja 59 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 83 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 84–86 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 89 kohta)

6.  Siltä osin kuin on kyse sellaisten päätösten tuomioistuinvalvonnasta, joilla komissio päättää määrätä sakon tai uhkasakon kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, unionin tuomioistuimilla on SEUT 263 artiklassa määrätyn laillisuusvalvonnan lisäksi niille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, jonka nojalla ne voivat korvata komission arvioinnin omallaan ja näin ollen poistaa määrätyn sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sen määrää. Tässä yhteydessä on mainittava, että unionin tuomioistuimen asiana ei ole korvata kohtuullisuussyistä unionin yleisen tuomioistuimen harkintaa omallaan, kun se lausuu oikeuskysymyksistä valitusasiassa sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut täyden harkintavaltansa perusteella unionin oikeuden rikkomisesta yrityksille määrättyjen sakkojen suuruuden. Ainoastaan, jos unionin tuomioistuin arvioi, että seuraamuksen taso on paitsi epäasianmukainen myös liiallinen, minkä vuoksi se on suhteellisuusperiaatteen vastainen, olisi siis todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen sen vuoksi, että sakon määrä on epäasianmukainen.

   Vaikka unionin yleinen tuomioistuin pyrki nyt käsiteltävässä asiassa vastaamaan kaikkiin väitteisiin, joilla valittajat moittivat komissiota sovintokeskusteluissa käytetyn vaihteluvälin mukaisen enimmäismäärän ylittävän sakon soveltamisesta sovintomenettelystä vetäytyneeseen yritykseen kilpailusääntöjen rikkomisen keston huomattavasta lyhenemisestä huolimatta, tällainen arviointi on hyvän oikeudenkäytön periaatteen ja avoimuusperiaatteen mukainen. Niinpä unionin yleistä tuomioistuinta ei voida moittia näin kattavasta tutkimisesta asiassa, jossa sen oli ensimmäistä kertaa otettava kantaa tilanteeseen, jossa yritys oli aloittanut sovintomenettelyn mutta lopulta vetäytynyt siitä. Unionin yleinen tuomioistuin käytti aivan oikein täyttä harkintavaltaansa tutkiessaan perusteellisesti sekä riidanalaisen päätöksen laillisuuden että päätöksessä asetetun sakon määrän asianmukaisuuden.

   Unionin yleinen tuomioistuin tutki näin ollen asianmukaisesti sen arvioinnin oikeellisuuden, jonka komissio oli tehnyt kaikkien riidanalaisen päätöksen tekohetkellä esillä olleiden seikkojen perusteella, ja otti huomioon valittajien sovintomenettelystä vetäytymisen jälkeen eli tavanomaisessa menettelyssä tekemän yhteistyön. Unionin yleinen tuomioistuin tutki systemaattisesti seikat, jotka komissio otti huomioon riidanalaisessa päätöksessä määrätyn sakon määrän määrittämiseksi. Erityisesti on mainittava sen valvoneen yksityiskohtaisesti sitä, miten komissio oli ottanut huomioon sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevaan tiedonantoon sekä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 artiklaan perustuvat, kyseisen sakon alentamiseen tai alentamatta jättämiseen vaikuttavat tekijät. Lisäksi on mainittava, että valittajat eivät ole osoittaneet, millä perusteella niille määrätyn sakon määrä olisi siinä määrin liiallinen, että sitä olisi pidettävä kohtuuttomana.

   (ks. 104–106 ja 108–112 kohta)

7.  Luottamuksensuojan periaate kuuluu unionin oikeuden perusperiaatteisiin, ja kaikilla taloudellisilla toimijoilla, joille on toimielimen täsmällisten vakuuttelujen vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota tähän periaatteeseen. Lisäksi on mainittava, että komissio ei voi tarjota minkäänlaista täsmällistä vakuutusta jonkinasteisesta sakon alentamisesta tai siitä vapauttamisesta lopullisen päätöksen tekemistä aikaisemmassa menettelyvaiheessa, eikä kartellin osapuolille voi näin ollen syntyä tätä koskevaa perusteltua luottamusta.

   On muistutettava ensimmäiseksi, että sovintomenettely on tavanomaiseen hallintomenettelyyn nähden vaihtoehtoinen ja erillinen hallinnollinen menettely, jolla on tiettyjä erityispiirteitä, kuten muun muassa todennäköisen sakkojen määrän vaihteluvälin ilmoittaminen. Toiseksi on mainittava, että jos yritys ei esitä sovintoehdotusta, lopulliseen päätökseen johtavaan menettelyyn sovelletaan sovintomenettelyä koskevien säännösten sijaan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta annetun asetuksen N:o 773/2004 yleisiä säännöksiä.

   Kolmanneksi on mainittava, että tavanomaisessa menettelyssä, jossa vastuukysymykset on vielä näytettävä toteen, komissio on sidottu ainoastaan väitetiedoksiantoon, jossa ei vahvisteta sakkojen määrän vaihteluväliä, ja sen on otettava huomioon sen tietoon tavanomaisessa menettelyssä saatetut uudet seikat. Nyt käsiteltävässä asiassa valittajat vetäytyivät sovintomenettelystä ja esittivät vasta kyseisen vetäytymisen jälkeen tavanomaisessa menettelyssä seikkoja, joilla ne vaativat moitittuun kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisensa keston lyhentämistä.

   Niinpä valittajat eivät voineet nyt käsiteltävässä asiassa vedota minkäänlaiseen ”perusteltuun luottamukseen” suhteessa niiden arvioiden säilymiseen, jotka komissio oli niille sovintomenettelyssä välittänyt ilmoittamalla sakkojen määrän todennäköisen vaihteluvälin, joka oli vahvistettu kyseisessä menettelyvaiheessa huomioon otettujen seikkojen perusteella. Lisäksi on todettava, että kun valittajat vetäytyivät sovintomenettelystä, niillä oli käytössään kaikki tiedot, joiden perusteella ne saattoivat ennakoida, että niiden kartelliin osallistumisen kiistämisellä kyseessä olevaa vuotta edeltävän ajanjakson osalta olisi väistämättä vaikutus niille sekä sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan perusteella myönnettäviin alennuksiin. Niinpä unionin yleistä tuomioistuinta ei voida moittia luottamuksensuojan periaatteen loukkaamisesta.

   (ks. 134–139 kohta)

8.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 140–142 kohta)

9.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 153 kohta)

10.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 154, 155 ja 157 kohta)

11.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 165 ja 166 kohta)

12.  Vaatimusta, jolla pyritään saamaan korvausta siitä aiheutuneesta vahingosta, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole antanut tuomiota kohtuullisessa ajassa, ei voida saattaa suoraan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi valituksen yhteydessä, vaan se on esitettävä itse unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska vahingonkorvauskanne merkitsee tehokasta korjauskeinoa. Kun on ilmeistä – ilman, että asianosaisten olisi tarpeen toimittaa tältä osin lisätodisteita – että unionin yleinen tuomioistuin on laiminlyönyt tarpeeksi selvästi velvollisuutensa ratkaista asia kohtuullisessa ajassa, unionin tuomioistuin voi tämän johdosta todeta tällaisen laiminlyönnin. Tämän seurauksena unionin tuomioistuin voi muutoksenhaun yhteydessä todeta, että oikeutta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa taattuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin liiallisen keston vuoksi.

    Niistä perusteista, joiden nojalla arvioidaan, onko unionin yleinen tuomioistuin noudattanut käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatetta, on huomautettava, että tuomion antamiseen kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kuhunkin asiaan liittyvien olosuhteiden, kuten asian monimutkaisuuden ja sen, miten asianosaiset ovat menetelleet, perusteella. Tässä yhteydessä on mainittava, että merkityksellisten arviointiperusteiden luettelo ei ole tyhjentävä, ja mainitun ajan kohtuullisuuden arviointi ei edellytä asian olosuhteiden järjestelmällistä tarkastelua kunkin arviointiperusteen valossa, kun oikeudenkäynnin kesto vaikuttaa perustellulta niistä yhden ainoan nojalla. Niinpä asian monimutkaisuudella tai kantajan viivästystä aiheuttavalla menettelyllä voidaan perustella oikeudenkäynnin ensi näkemältä liian pitkää kestoa.

    (ks. 165 ja 167–169 kohta)