Yhdistetyt asiat C‑404/15 ja C‑659/15 PPU

Pál Aranyosi

ja

Robert Căldăraru

(Hanseatisches Oberlandesgericht in Bremenin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Puitepäätös 2002/584/YOS — Eurooppalainen pidätysmääräys — Täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 4 artikla — Epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto — Vankeusolosuhteet pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.4.2016

1. Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Vastavuoroisen tunnustamisen periaate – Ulottuvuus

   (Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, johdanto-osan kuudes perustelukappale ja 1 artiklan 2 kohta)

2. Perusoikeudet – Kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kielto – Ulottuvuus

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla ja 51 artiklan 1 kohta)

3. Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneille oikeusviranomaisille – Pidätysmääräyksen antaneiden ja sen täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten velvoite kunnioittaa perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita – Ulottuvuus – Rajat

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla ja 51 artiklan 1 kohta; neuvoston puitepäätös 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299)

4. Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – 15 artiklan 2 kohta – Rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneille oikeusviranomaisille – Seuraukset

   (Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 7 artikla ja 15 artiklan 2 kohta)

5. Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneille oikeusviranomaisille – Kyseisen henkilön säilössä pitäminen – Edellytykset

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artikla, 48 artikla ja 52 artiklan 1 kohta; neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 12 artikla ja 17 artiklan 5 kohta)

6. Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneille oikeusviranomaisille – Velvoite kunnioittaa perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita – Vankeusolosuhteet pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa – Epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vaara – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tekemä tarkastus – Seuraukset

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla ja 51 artiklan 1 kohta; neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 1 artiklan 3 kohta, 5 artikla, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 77–79 ja 82 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 85–87 kohta)

3.  Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklan, joka liittyy epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kieltoon, noudattaminen velvoittaa, kuten sen 51 artiklan 1 kohdasta ilmenee, jäsenvaltioita ja näin ollen niiden tuomioistuimia, kun ne soveltavat unionin oikeutta, ja näin on kun pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ja täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen soveltavat puitepäätöksen täytäntöön panemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä. Tästä seuraa, että kun jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on tiedossaan seikkoja, jotka osoittavat todellisen vaaran pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa vangittujen henkilöiden epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta, sen on ottaen huomioon unionin oikeudessa ja erityisesti perusoikeuskirjan 4 artiklassa taattu perusoikeuksien suojan taso arvioitava tämän vaaran olemassaoloa, kun se päättää eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamisesta pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisille. Tällaisen määräyksen täytäntöönpano ei nimittäin saa johtaa kyseisen henkilön epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun. Tämän vuoksi täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen pitää ensinnäkin nojautua sellaisiin objektiivisiin, luotettaviin, tarkkoihin ja asianmukaisesti päivitettyihin tietoihin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa vallitsevista vankeusolosuhteista, jotka osoittavat puutteiden – olivatpa ne rakenteellisia tai yleisiä ja koskivatpa ne tiettyjä henkilöryhmiä tai tiettyjä vankeuslaitoksia – todellisen tilan. Nämä tiedot voivat ilmetä muun muassa kansainvälisistä tuomioistuinratkaisuista, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinratkaisuista ja Euroopan neuvoston tai Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmään kuuluvien elinten laatimista päätöksistä, kertomuksista ja muista asiakirjoista. Epäinhimillisen tai halventavan kohtelun todellisen vaaran olemassaolon toteaminen pidätysmääräyksen antaneen valtion yleisten vankeusolosuhteiden vuoksi ei voi kuitenkaan sellaisenaan johtaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymiseen. Kun tällaisen vaaran olemassaolo on todettu, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on nimittäin tämän jälkeen arvioitava konkreettisesti ja tarkasti, onko olemassa painavia perusteita uskoa, että kyseinen henkilö altistuisi tälle vaaralle pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion vankeusolosuhteiden vuoksi. Pelkkä puutteita – olivatpa ne rakenteellisia tai yleisiä ja koskivatpa ne tiettyjä ihmisryhmiä tai tiettyjä vankeuslaitoksia – osoittavien seikkojen olemassaolo pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion vankeusolosuhteissa ei nimittäin välttämättä osoita, että kyseinen henkilö altistuisi konkreettisessa tapauksessa epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle, jos hänet luovutettaisiin tämän jäsenvaltion viranomaisille. Varmistaakseen perusoikeuskirjan 4 artiklan noudattamisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä koskevassa yksittäistapauksessa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen, joka saa tällaisia puutteita osoittavia objektiivisia, luotettavia, tarkkoja ja asianmukaisesti päivitettyjä tietoja, on tämän vuoksi tarkastettava, onko käsiteltävän asian olosuhteissa painavia perusteita uskoa, että henkilön luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon altistaisi hänet tässä jäsenvaltiossa todelliselle vaaralle joutua tässä artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi.

   (ks. 84, 88, 89 ja 91–94 kohta sekä tuomiolauselma)

4.  Täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion oikeusviranomaisen on eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyydettävä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaista toimittamaan kiireellisesti kaikki tarvittavat lisätiedot niistä olosuhteista, joissa se aikoo pitää kyseistä henkilöä vangittuna tässä jäsenvaltiossa. Tämä pyyntö voi koskea myös sitä, onko pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa mahdollisia kansallisia tai kansainvälisiä vankeusolosuhteiden valvontamenettelyjä tai ‑järjestelyjä, jotka liittyvät esimerkiksi rangaistuslaitoksissa tehtäviin vierailuihin ja joiden avulla voidaan arvioida vankeusolosuhteiden ajankohtaista tilaa näissä laitoksissa. Puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi asettaa pidätysmääräyksen antaneelta jäsenvaltiolta pyydettyjen lisätietojen saamiselle määräajan. Tämä määräaika on mukautettava käsiteltävään tapaukseen, jotta viimeksi mainitulle viranomaiselle jää riittävästi aikaa kerätä mainitut tiedot, tarvittaessa pyytämällä tätä varten apua pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion keskusviranomaiselta tai joltakin keskusviranomaisista puitepäätöksen 7 artiklan mukaisesti. Puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan mainitussa määräajassa pitää kuitenkin ottaa huomioon tarve noudattaa puitepäätöksen 17 artiklassa vahvistettuja määräaikoja. Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on velvollinen toimittamaan nämä tiedot täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle. Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa ottaen huomioon puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot sekä kaikki muut sillä olevat tiedot, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä koskee todellinen vaara epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta, määräyksen täytäntöönpanoa on lykättävä mutta sitä ei saa evätä. Siinä tapauksessa, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on saanut pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta tietoja, joiden nojalla voidaan katsoa, ettei ole todellista vaaraa kyseisen henkilön altistumisesta epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tehtävä puitepäätöksessä asetetuissa määräajoissa päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, millä ei vaikuteta kyseisen henkilön mahdollisuuteen käyttää luovuttamisensa jälkeen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen mukaisia oikeussuojakeinoja, joiden avulla hän voi tarvittaessa riitauttaa tämän jäsenvaltion rangaistuslaitoksen vankeusolosuhteiden lainmukaisuuden. Jos vaaran olemassaoloa ei voida kohtuullisessa määräajassa sulkea pois, tämän viranomaisen on päätettävä, onko luovuttamismenettely lopetettava.

   (ks. 95–98 ja 103 kohta sekä tuomiolauselma)

5.  Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi päättää kyseisen henkilön säilössä pitämisen jatkamisesta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklan mukaan vain, jos eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva täytäntöönpanomenettely on toteutettu riittävän nopeasti ja jos näin ollen säilöön ottamisen kesto ei ole liiallinen. Tämän viranomaisen pitää ottaa asianmukaisesti huomioon syytetoimia varten eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevien henkilöiden osalta perusoikeuskirjan 48 artiklassa taattu syyttömyysolettama. Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tältä osin noudatettava perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrättyä oikeasuhteisuutta koskevaa vaatimusta kaikkien siinä tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien rajoittamisessa. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen ei nimittäin voi oikeuttaa pitämään kyseistä henkilöä säilössä ilman mitään ajallista rajoitusta. Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että sen on lopetettava etsityn henkilön säilössä pitäminen, sen on joka tapauksessa eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 12 artiklan ja 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti päätettävä tämän henkilön väliaikaisen vapauttamisen yhteydessä kaikista toimenpiteistä, jotka se arvioi tarpeelliseksi hänen pakenemisensa estämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tarvittavat aineelliset edellytykset henkilön tosiasialliselle luovuttamiselle täyttyvät edelleen niin kauan kuin lopullista päätöstä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei ole tehty.

   (ks. 100–102 kohta)

6.  Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 1 artiklan 3 kohtaa, 5 artiklaa ja 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun on olemassa objektiivisia, luotettavia, tarkkoja ja asianmukaisesti päivitettyjä tietoja, jotka osoittavat puutteita – olivatpa ne rakenteellisia tai yleisiä ja koskivatpa ne tiettyjä henkilöryhmiä tai tiettyjä vankeuslaitoksia – pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion vankeusolosuhteissa, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tarkastettava konkreettisesti ja tarkasti, onko painavia perusteita uskoa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena syytteeseen asettamista tai vapausrangaistuksen täytäntöön panemista varten oleva henkilö altistuisi kyseisen jäsenvaltion vankeusolosuhteiden vuoksi todelliselle vaaralle Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetusta epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta, jos hänet luovutetaan mainittuun jäsenvaltioon. Sen on tämän vuoksi pyydettävä lisätietoja pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta, jonka on sen jälkeen, kun se on tarvittaessa pyytänyt apua pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion keskusviranomaiselta tai joltakin keskusviranomaisista puitepäätöksen 7 artiklan mukaisesti, ilmoitettava nämä tiedot tällaisessa pyynnössä asetetussa määräajassa. Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on lykättävä päätöstään kyseisen henkilön luovuttamisesta siihen asti, kunnes sillä on lisätietoja, joiden nojalla se voi katsoa, ettei tällaista vaaraa ole.

   (ks. tuomiolauselma)