Asia C-339/15

Rikosasia,

jossa vastaajana on

Luc Vanderborght

(Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg te Brussel, strafzakenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 56 artikla – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Suu- ja hammashoitojen tarjoaminen – Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään ehdottomasti suu- ja hammashoitopalvelujen mainonta – Rajatylittävän tekijän olemassaolo – Kansanterveyden suojelu – Oikeasuhteisuus – Direktiivi 2000/31/EY – Tietoyhteiskunnan palvelu – Mainonta internetsivustolla – Säännellyn ammatin harjoittaja – Ammatilliset säännöt – Direktiivi 2005/29/EY – Sopimattomat kaupalliset menettelyt – Terveyttä koskevat kansalliset säännökset – Kansalliset säännökset, joilla säännellään säänneltyjä ammatteja

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 4.5.2017

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Sopimattomat elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset kaupalliset menettelyt–Direktiivi 2005/29–Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään ehdottomasti suu- ja hammashoitopalvelujen mainonta, on sallittu

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29 8 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Sähköinen kauppa–Direktiivi 2000/31–Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen–Sellaisen kaupallisen viestinnän salliminen, joka kuuluu säännellyn ammatin harjoittajan tarjoamiin palveluihin–Kaupallisen viestinnän käsite–Hammaslääkärin luomalla internetsivustolla suoritettu suu- ja hammashoitopalveluja koskeva mainonta kuuluu tämän käsitteen soveltamisalaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31 18 perustelukappale, 2 artiklan f alakohta ja 8 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Sähköinen kauppa–Direktiivi 2000/31–Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen–Sellaisen kaupallisen viestinnän salliminen, joka kuuluu säännellyn ammatin harjoittajan tarjoamiin palveluihin–Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään ehdottomasti hammaslääkäriä mainostamasta suu- ja hammashoitopalvelujaan, mukaan lukien sähköinen mainonta, ei ole sallittu

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31 8 artiklan 1 kohta)

4. Ennakkoratkaisukysymykset–Unionin tuomioistuimen toimivalta–Rajat–Yhteen ainoaan jäsenvaltioon rajoittuvaa oikeusriitaa koskeva kysymys–Toimivalta muista jäsenvaltioista peräisin oleviin henkilöihin mahdollisesti kohdistuvaan vaikutukseen nähden

   (SEUT 267 artikla)

5. Palvelujen tarjoamisen vapaus–Sijoittautumisvapaus–Perustamissopimuksen määräykset–Näihin kahteen perusvapauteen liittyvän kansallisen toimenpiteen tutkiminen–Sovellettavien sääntöjen määrittelyperusteet

   (SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

6. Palvelujen tarjoamisen vapaus–Rajoitukset–Hammashoitopalvelut–Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään ehdottomasti suu- ja hammashoitopalvelujen mainostaminen, ei ole sallittu–Perustelut–Kyseessä ei ole kansanterveyden suojelu–Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

   (SEUT 56 artikla)

1.  Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla suojellaan kansanterveyttä ja hammaslääkärin ammatin arvokkuutta yhtäältä kieltämällä yleisesti ja ehdottomasti suu- ja hammashoitopalvelujen kaikenlainen mainonta ja toisaalta vahvistamalla tietyt pidättyvyysvaatimukset hammaslääkärin vastaanottojen liikekilville.

   (ks. 30 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Direktiivin 2000/31 18 perustelukappaleessa täsmennetään, että käsitteeseen ”tietoyhteiskunnan palvelut” kuuluu suuri määrä verkossa toteutettavia taloudellisia toimia ja että ne eivät rajoitu pelkästään palveluihin, joihin liittyvät verkossa tehtävät sopimukset, vaan ne koskevat, siltä osin kuin niihin liittyy taloudellista toimintaa, myös palveluja, joista niiden vastaanottaja ei maksa korvausta, kuten verkossa olevien tietojen tai kaupallisen viestinnän tarjoamista. Näin ollen on todettava, että verkossa toteutettava mainonta voi olla direktiivissä 2000/31 tarkoitettu tietoyhteiskunnan palvelu (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Mc Fadden, C‑484/14, EU:C:2016:689, 41 ja 42 kohta).

3.  Lisäksi tämän direktiivin 2 artiklan f alakohdassa täsmennetään, että kaupallisen viestinnän käsite kattaa muun muassa kaikki viestinnän muodot, joiden tarkoituksena on säänneltyä ammattia harjoittavan henkilön palvelujen edistäminen välittömästi tai välillisesti. Tästä seuraa, että säännellyn ammatin harjoittajan luomalla internetsivustolla suoritettu suu- ja hammashoitopalveluja koskeva mainonta on kaupallista viestintää, joka kuuluu tietoyhteiskunnan palveluihin tai muodostaa tällaisen palvelun direktiivin 2000/31 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

   (ks. 36–39 kohta)

4.  Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla kielletään yleisesti ja ehdottomasti suu- ja hammashoitopalvelujen kaikenlainen mainonta siltä osin kuin siinä kielletään kaikki verkossa tapahtuvan kaupallisen viestinnän muodot, mukaan lukien hammaslääkärin perustama internetsivusto.

   On todettava, että unionin lainsäätäjä ei ole sulkenut säänneltyjä ammatteja direktiivin 2000/31 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn verkossa tapahtuvan kaupallisen viestinnän sallimisen periaatteen ulkopuolelle. Vaikka siten tässä säännöksessä sallitaan se, että otetaan huomioon terveysalan ammattien erityispiirteet niihin liittyvien ammatillisten sääntöjen laatimisessa rajaamalla tarpeen vaatiessa tiukasti mainitussa säännöstössä mainitut kaupallisen viestinnän muodot ja tavat erityisesti sen takaamiseksi, ettei potilaiden luottamusta näihin ammatteihin horjuteta, näillä ammatillisilla säännöillä ei kuitenkaan voida pätevästi kieltää yleisesti ja ehdottomasti kaikenlaista verkossa tapahtuvaa mainontaa, jolla on tarkoitus edistää tällaista ammattia harjoittavan henkilön toimintaa.

   (ks. 48–50 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 53 ja 56 kohta)

6.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 58 kohta)

7.  SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lainsäädännölle, jossa kielletään yleisesti ja ehdottomasti suu- ja hammashoitopalvelujen kaikenlainen mainonta.

   Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksen osalta on otettava huomioon se, että ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on EUT-sopimuksessa suojelluista oikeushyvistä ja intresseistä tärkein ja että lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä tasosta, jolla ne aikovat suojella kansanterveyttä, ja siitä tavasta, jolla kyseinen taso on saavutettava. Koska tämä taso voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioille on tältä osin myönnettävä harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 2.12.2010, Ker-Optika, C‑108/09, EU:C:2010:725, 58 kohta ja tuomio 12.11.2015, Visnapuu, C‑198/14, EU:C:2015:751, 118 kohta). Näin ollen on todettava, että tästä harkintavallasta huolimatta pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön soveltamisesta johtuva rajoitus, jolla kielletään yleisesti ja ehdottomasti kaikki suu- ja hammashoitopalvelujen mainonta, ylittää sen, mikä on tarpeen tällä lainsäädännöllä tavoiteltujen, tämän tuomion 66 kohdassa esiin tuotujen päämäärien saavuttamiseksi.

   Kaikki tällä lainsäädännöllä kielletyt mainokset eivät sellaisinaan saa aikaan tämän tuomion 69 kohdassa mainittujen tavoitteiden kanssa ristiriitaisia vaikutuksia. Näin ollen on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön tavoitteet voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, joilla tarpeen vaatiessa rajataan tiukasti ne muodot ja tavat, jotka voivat pätevästi kuulua hammaslääkärien käyttämiin viestintäkeinoihin, kieltämättä heiltä kuitenkaan yleisesti ja ehdottomasti kaikkea mainontaa.

   (ks.71–73, 75 ja 76 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)