Asia C-317/15

X

vastaan

Staatssecretaris van Financiën

(Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Pääomien vapaa liikkuvuus – SEUT 64 artikla – Sellaiset pääomanliikkeet kolmansiin maihin tai kolmansista maista, joihin liittyy rahoituspalvelujen tarjoamista – Sveitsiläisellä pankkitilillä pidetty rahoitusomaisuus – Jälkiverotuspäätös – Jälkiverotusaika – Jälkiverotusajan pidentäminen silloin, kun on kyse asuinjäsenvaltion ulkopuolella pidetyistä omaisuuseristä

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 15.2.2017

1. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus–Pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista koskevat rajoitukset–Sellaisten pääomanliikkeiden rajoitukset, joihin liittyy suoria sijoituksia, sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille–31.12.1993 voimassa olleen rajoituksen käsite–Jälkiverotusajan pidentäminen silloin, kun on kyse asuinjäsenvaltion ulkopuolella pidetyistä omaisuuseristä–Mahdollisuus soveltaa pidennettyä jälkiverotusaikaa tilanteisiin, jotka eivät liity suoriin sijoituksiin, sijoittautumiseen, rahoituspalvelujen tarjoamiseen tai arvopaperien hyväksymiseen pääomamarkkinoille

   (SEUT 63 artiklan 1 kohta ja SEUT 64 artiklan 1 kohta

2. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus–Pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista koskevat rajoitukset–Pääomanliikkeet, joihin liittyy rahoituspalvelujen tarjoamista–Käsite–Se, että jäsenvaltiossa asuva henkilö avaa arvopaperitilin unionin ulkopuolella sijaitsevassa pankissa, kuuluu käsitteen alaan

   (SEUT 64 artiklan 1 kohta)

3. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus–Pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista koskevat rajoitukset–Sellaisten pääomanliikkeiden rajoitukset, joihin liittyy rahoituspalvelujen tarjoamista–Soveltamisala–Jälkiverotusajan pidentäminen silloin, kun on kyse asuinjäsenvaltion ulkopuolella pidetyistä omaisuuseristä–Toimenpide, joka ei koske palvelujen tarjoajaa eikä palvelujen tarjoamisen edellytyksiä ja tapoja, kuuluu soveltamisalaan

   (SEUT 64 artiklan 1 kohta)

1.  SEUT 64 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan kansalliseen säännöstöön, jossa asetetaan pääasiassa kyseessä olevan pidennetyn jälkiverotusajan kaltainen, tuossa määräyksessä tarkoitettuja pääomanliikkeitä koskeva rajoitus, vaikka kyseistä rajoitusta sovelletaan myös tilanteisiin, jotka eivät liity suoriin sijoituksiin, sijoittautumiseen, rahoituspalvelujen tarjoamiseen tai arvopaperien hyväksymiseen pääomamarkkinoille.

   Tässä yhteydessä on korostettava ensimmäiseksi, että SEUT 64 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseisessä määräyksessä määrätään poikkeuksesta SEUT 63 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun kieltoon siten, että on mahdollista ”sovelta[a]” sellaisia rajoituksia, jotka olivat kansallisen oikeuden mukaan voimassa 31.12.1993 ja jotka koskevat pääomanliikkeitä, jos näihin liittyy suoria sijoituksia, sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille. SEUT 64 artiklan 1 kohdan sovellettavuus ei siten riipu tällaisia rajoituksia sisältävän kansallisen säännöstön kohteesta vaan sen vaikutuksesta. Kyseistä määräystä sovelletaan siltä osin kuin mainitulla kansallisella säännöstöllä rajoitetaan pääomanliikkeitä, joihin liittyy suoria sijoituksia, sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille. Tästä seuraa, että se, että mainittua säännöstöä sovelletaan mahdollisesti myös muissa tilanteissa, ei voi estää SEUT 64 artiklan 1 kohdan soveltamista siinä tarkoitetuissa olosuhteissa.

   Tämä tulkinta on toiseksi vahvistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Oikeuskäytännössä on näet katsottu, että pääomanliikkeiden rajoitus, kuten ulkomaisten osinkojen kohteleminen verotuksellisesti epäedullisemmin, kuuluu SEUT 64 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan siltä osin kuin kyseinen rajoitus liittyy osuuksiin, jotka on hankittu pysyvien ja suorien taloudellisten yhteyksien luomiseksi tai ylläpitämiseksi osakkeenomistajan ja kyseessä olevan yhtiön välillä ja joiden perusteella osakkeenomistajalla on todellinen mahdollisuus osallistua kyseisen yhtiön johtamiseen tai määräysvallan käyttöön siinä (tuomio 24.11.2016, SECIL, C‑464/14, EU:C:2016:896, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Oikeuskäytännössä on samoin katsottu, että rajoitus kuuluu SEUT 64 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan sellaisia pääomanliikkeitä koskevana rajoituksena, joihin liittyy suoria sijoituksia, siltä osin kuin kyseinen rajoitus liittyy kaikenlaisiin luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tekemiin sijoituksiin, joiden tarkoituksena on pysyvien ja suorien yhteyksien luominen tai ylläpitäminen pääoman sijoittajan ja sen yrityksen välillä, jonka käyttöön pääoma annetaan taloudellisen toiminnan harjoittamista varten (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2008, Orange European Smallcap Fund, C‑194/06, EU:C:2008:289, 102 kohta). Näistä tuomioista ja erityisesti niissä olevasta ilmaisusta ”siltä osin kuin” ilmenee, että SEUT 64 artiklan 1 kohdan soveltamisala ei riipu kansallisen rajoituksen nimenomaisesta kohteesta vaan sen vaikutuksesta kyseisessä määräyksessä tarkoitettuihin pääomanliikkeisiin.

   (ks. 21, 22 ja 25 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Se, että jäsenvaltiossa asuva henkilö avaa arvopaperitilin pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa unionin ulkopuolella sijaitsevassa pankissa, kuuluu SEUT 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pääomanliikkeiden, joihin liittyy rahoituspalvelujen tarjoamista, käsitteen alaan.

   Tältä osin on korostettava, että pääomanliikkeisiin, joihin arvopaperitilin avaaminen pankissa johtaa, liittyy rahoituspalvelujen tarjoamista. Yhtäältä on näet selvää, että pankki tarjoaa kyseisen tilin haltijalle tilin hallinnointipalveluja, jotka on luokiteltava rahoituspalvelujen tarjoamiseksi.

   Toisaalta asianomaisten pääomanliikkeiden ja rahoituspalvelujen tarjoamisen välillä on syy-yhteys, koska haltija sijoittaa pääomansa arvopaperitilille siitä syystä, että hän saa pankilta vastikkeeksi hallinnointipalveluja. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa pääomanliikkeiden ja rahoituspalvelujen tarjoamisen välillä on siis riittävän läheinen yhteys.

   (ks. 29–31 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  SEUT 64 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioille annettu mahdollisuus soveltaa rajoituksia pääomanliikkeisiin, joihin liittyy rahoituspalvelujen tarjoamista, pätee myös sellaisten rajoitusten osalta, jotka – kuten pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jatkettu jälkiverotusaika – eivät koske palvelujen tarjoajaa eivätkä palvelujen tarjoamisen edellytyksiä ja tapoja.

   Tässä yhteydessä on huomautettava, että SEUT 64 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaiseva edellytys koskee pääomanliikkeiden ja rahoituspalvelujen tarjoamisen välistä syy-yhteyttä eikä riidanalaisen kansallisen toimenpiteen henkilöllistä soveltamisalaa tai sen liittymistä pikemminkin tällaisten palvelujen tarjoajaan kuin niiden vastaanottajaan. Kyseisen määräyksen soveltamisala on näet määritelty viittaamalla sellaisiin pääomanliikkeiden ryhmiin, jotka voivat olla rajoitusten kohteena (tuomio 21.5.2015, Wagner-Raith, C-560/13, EU:C:2015:347, 39 kohta).

   Se seikka, että asianomainen kansallinen toimenpide koskee ensisijassa sijoittajaa eikä rahoituspalvelun tarjoajaa, ei siis ole esteenä sille, että kyseinen toimenpide kuuluu SEUT 64 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (tuomio 21.5.2015, Wagner-Raith, C‑560/13, EU:C:2015:347, 40 kohta). Myöskään se, että kansallinen toimenpide ei liity rahoituspalvelun tarjoamisen edellytyksiin ja tapoihin, ei estä sitä, että kyseinen toimenpide kuuluu saman määräyksen soveltamisalaan.

   (ks. 33–35 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)