Asia C-274/15

Euroopan komissio

vastaan

Luxemburgin suurherttuakunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Verotus – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – 132 artiklan 1 kohdan f alakohta – Riippumattomien yhteenliittymien jäsenilleen suorittamien palvelujen vapauttaminen arvonlisäverosta – 168 artiklan a alakohta ja 178 artiklan a alakohta – Yhteenliittymän jäsenten vähennysoikeus – 14 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 28 artikla – Jäsenen toimiminen omissa nimissään yhteenliittymän lukuun

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 4.5.2017

1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne–Komission kanneoikeus–Kanneoikeuden käyttämiselle ei ole määräaikaa–Mahdollisuus valita kanteen nostamisen ajankohta–Poikkeus–Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn liian pitkä kesto, joka loukkaa puolustautumisoikeuksia–Todistustaakka–Kansallisen sääntelyn muuttaminen perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättymisen jälkeen–Vaikutuksettomuus

   (SEUT 258 artikla)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Vapautukset–Suppea tulkinta–Rajat

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 132 artikla)

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Vapautukset–Tietyille yleishyödyllisille toiminnoille myönnettävät vapautukset–Arvonlisäverosta vapautettujen riippumattomien henkilöyhteenliittymien jäsenilleen suorittamat palvelut–Kansallista lainsäädäntöä, jossa ei rajoiteta vapautusta arvonlisäverosta pelkästään riippumattoman yhteenliittymän suorittamiin palveluihin, jotka ovat välittömästi tarpeellisia sen jäsenten arvonlisäveron soveltamisalaan kuulumattomalle tai verosta vapautetulle toiminnalle, ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 2 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 132 artiklan 1 kohdan f alakohta)

4. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Vapautukset–Tietyille yleishyödyllisille toiminnoille myönnettävät vapautukset–Arvonlisäverosta vapautettujen riippumattomien yhteenliittymien jäsenilleen suorittamat palvelut–Kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan riippumattoman yhteenliittymän jäsenet voivat vähentää tältä yhteenliittymältä laskutetun veron, ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 168 artiklan alakohta ja 178 artiklan a alakohta)

5. Jäsenvaltiot–Velvoitteet–Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen–Arviointi hallinnolliseen käytäntöön eikä kansalliseen lainsäädäntöön nähden–Sallittavuus–Edellytykset

   (SEUT 258 artikla)

6. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen–Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä–Vapautukset–Tietyille yleishyödyllisille toiminnoille myönnettävät vapautukset–Arvonlisäverosta vapautettujen riippumattomien yhteenliittymien jäsenilleen suorittamat palvelut–Kansallista lainsäädäntöä, jossa suljetaan arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle liiketoimi, jolla riippumattoman yhteenliittymän jäsen kohdistaa liittymään osuutensa omissa nimissään mutta yhteenliittymän lukuun aiheutetuista kustannuksista, ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 14 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 28 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 39–42 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 50 kohta)

3.  Jäsenvaltio, joka on säätänyt riippumattomia yhteenliittymiä koskevasta arvonlisäverojärjestelmästä, jonka mukaan riippumattoman henkilöyhteenliittymän jäsenilleen suorittamat palvelut on vapautettu arvonlisäverosta sillä edellytyksellä, että tämän yhteenliittymän jäsenten, jotka harjoittavat myös verollista toimintaa, tästä toiminnasta peräisin oleva liikevaihto ilman veroa ei ylitä 30:tä prosenttia ja tietyissä tapauksissa 45:tä prosenttia niiden kokonaisliikevaihdosta ilman veroa, ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/45, 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisia velvoitteitaan.

   Direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ei nimittäin säädetä vapautuksesta sellaisten palvelujen suorittamisen osalta, jotka eivät ole välittömästi tarpeellisia riippumattomien yhteenliittymien jäsenten toiminnan, joka on vapautettu arvonlisäverosta tai josta ne eivät ole arvonlisäverovelvollisia, harjoittamiselle. Kun tällaiset palvelujen suoritukset eivät kuulu direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun vapautuksen soveltamisalaan, direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetään, että mainittuihin palvelujen suorituksiin, jotka verovelvollinen on tässä ominaisuudessaan suorittanut vastiketta vastaan jäsenvaltion alueella, sovelletaan arvonlisäveroa.

   Tästä direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkinnasta ei seuraa, että tässä säännöksessä säädetyltä vapautukselta poistettaisiin sen vaikutus. Erityisesti on todettava, ettei tämän vapautuksen soveltaminen rajoitu yhteenliittymiin, joiden jäsenet harjoittavat pelkästään toimintaa, joka on vapautettu arvonlisäverosta tai josta ne eivät ole arvonlisäverovelvollisia. Näin ollen riippumattoman yhteenliittymän, jonka jäsenet harjoittavat myös verollista toimintaa, suorittamiin palveluihin voidaan soveltaa tätä vapautusta, mutta vain siltä osin kuin nämä palvelut ovat välittömästi tarpeellisia mainittujen jäsenten toiminnalle, joka on vapautettu arvonlisäverosta tai josta ne eivät ole arvonlisäverovelvollisia.

   (ks. 43, 51–53, 55 ja 92 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

4.  Jäsenvaltio ei noudata yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/45, 168 artiklan a alakohdasta ja 178 artiklan a alakohdasta johtuvia velvoitteitaan, kun se säätää sellaisesta riippumattomia yhteenliittymiä koskevasta arvonlisäverojärjestelmästä, jossa riippumattoman yhteenliittymän jäsenet, jotka toteuttavat arvonlisäverollisia toimia, voivat vähentää arvonlisäverosta, joka niiden on maksettava verollisista toimistaan, arvonlisäveron, joka on laskutettu riippumattomalta yhteenliittymältä tai joka tämän on maksettava tavaroista ja palveluista, jotka yhteenliittymä on vastaanottanut omia toimiaan varten.

   Ensiksi nimittäin direktiivin 2006/112 168 artiklan a alakohdan nojalla verovelvollisella on oikeus vähentää arvonlisäverosta, jonka se on velvollinen maksamaan, arvonlisävero, joka on maksettu tai maksettava tavaroista ja palveluista, jotka toinen verovelvollinen on sille luovuttanut tai suorittanut. Kuitenkin kuten direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetystä vapautuksesta johtuu, riippumaton yhteenliittymä on jäsenistään erillinen itsenäinen verovelvollinen yksikkö. Direktiivin 2006/112 168 artiklan a alakohdan vastaista on näin ollen antaa riippumattoman yhteenliittymän jäsenille lupa vähentää arvonlisäveron määrästä, joka niiden on maksettava, riippumattomalle yhteenliittymälle luovutetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista maksettava tai maksettu arvonlisävero.

   Toiseksi direktiivin 2006/112 178 artiklan a alakohdasta, luettuna yhdessä sen 226 artiklan 5 alakohdan ja 168 artiklan a alakohdan kanssa, ilmenee, että voidakseen käyttää vähennysoikeuttaan verovelvollisen hallussa on oltava lasku, jossa on sen nimi hankkijana. Kyseinen kansallinen säännöstö on myös direktiivin 2006/112 178 artiklan a alakohdan vastainen, koska siinä sallitaan riippumattoman yhteenliittymän jäsenten vähentää arvonlisäverosta, joka niiden itsensä on maksettava, yhteenliittymältä tämän nimiin laaditun laskun perusteella laskutettu arvonlisävero.

   (ks. 61, 63, 67, 70 ja 92 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 73 kohta)

6.  Jäsenvaltio ei noudata yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/45, 14 artiklan 2 kohdan c alakohdasta ja 28 artiklasta johtuvia velvoitteitaan, kun se säätää, että riippumattoman yhteenliittymän jäsen kohdistaa liittymään osuutensa omissa nimissään mutta yhteenliittymän lukuun aiheutetuista kustannuksista, on kyse liiketoimesta, joka ei kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan.

   Riippumaton yhteenliittymä on nimittäin jäsenistään, jotka ovat myös verovelvollisia, erillinen itsenäinen verovelvollinen yksikkö. Näin ollen riippumattomasti toimivan riippumattoman yhteenliittymän ja sen jäsenen väliset liiketoimet on katsottava kahden verovelvollisen välisiksi liiketoimiksi, jotka kuuluvat arvonlisäveron soveltamisalaan. Tästä seuraa, että riippumattoman yhteenliittymän jäsenen omissa nimissään mutta yhteenliittymän lukuun aiheuttamien kustannusten kohdistaminen yhteenliittymään on liiketoimi, joka kuuluu arvonlisäveron soveltamisalaan. Tämä toteamus vahvistetaan direktiivin 2006/112 14 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 28 artiklassa.

   (ks. 82–84, 91 ja 92 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)