Asia C-244/15

Euroopan komissio

vastaan

Helleenien tasavalta

”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Pääomien vapaa liikkuvuus — SEUT 63 artikla — ETA-sopimuksen 40 artikla — Perintövero — Jäsenvaltion säännöstö, jossa myönnetään pääasialliseen asuntoon liittyvää perintöveroa koskeva verovapautus sillä edellytyksellä, että perinnönsaaja asuu pysyvästi kyseisessä jäsenvaltiossa — Rajoitus — Oikeuttaminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 26.5.2016

1. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Perintövero – Jäsenvaltion säännöstöä, jossa myönnetään pääasialliseen asuntoon liittyvää perintöveroa koskeva verovapautus vain sellaisille unionin jäsenvaltion kansalaisille, jotka asuvat pysyvästi kyseisessä jäsenvaltiossa, ei voida hyväksyä – Oikeuttamisperustetta ei ole

   (SEUT 63 artikla; ETA-sopimuksen 40 artikla)

2. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Perintövero – Oikeuttaminen – Jäsenvaltion todistustaakka

   (SEUT 63 artikla)

3. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu – Huomioon otettava tilanne – Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä

   (SEUT 258 artikla)

1.  Kyseessä oleva jäsenvaltio ei ole noudattanut SEUT 63 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se on ottanut käyttöön ja pitänyt voimassa kansallisen lainsäädännön, jossa säädetään pääasialliseen asuntoon liittyvästä perintöverovapautuksesta, joka myönnetään ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa asuville Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille.

   Tällaisella verolainsäädännöllä nimittäin pienennetään sellaiselle perinnönsaajalle tulevan perinnön arvoa, joka täyttää kaikki vaaditut edellytykset lukuun ottamatta kyseisessä jäsenvaltiossa pysyvästi asumista koskevaa edellytystä, koska asianomaiselta henkilöltä evätään perintöverovapautus ja koska häneen kohdistuu näin ollen suurempi verorasitus kuin siellä pysyvästi asuvaan perinnönsaajaan.

   Kyseessä olevien henkilöryhmien tilanteiden rinnastettavuudesta on todettava, että jos jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä asetetaan perinnöksi saadun ja kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteistön verotuksen osalta samaan asemaan ulkomailla asuvat perinnönsaajat ja kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat perinnönsaajat, kyseisessä lainsäädännössä ei voida unionin oikeuden vaatimuksia rikkomatta kohdella näitä perinnönsaajia samassa verotuksessa eri tavoin kiinteistöön liittyvän perintöverovapautuksen osalta. Näin kuitenkin on nyt käsiteltävässä asiassa.

   Ei myöskään ole mitään yleistä etua koskevaa pakottavaa syytä, johon kyseessä oleva jäsenvaltio olisi vedonnut ja joka oikeuttaisi SEUT 63 artiklassa tarkoitetun pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen. Mainitulla lainsäädännöllä ei nimittäin voida saavuttaa johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti yleistä sosiaalista etua, jonka tarkoituksena on tyydyttää asumista koskevia tarpeita, koska säädetty vapautus ei edellytä sitä, että perinnönsaaja tekee perimästään kiinteistöstä pääasiallisen asuntonsa tai edes käyttää kyseistä kiinteistöä. Verotulojen vähentymisen estämisen tarve ei myöskään kuulu SEUT 65 artiklassa mainittuihin tavoitteisiin eikä yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin, joilla voidaan oikeuttaa EUT-sopimuksessa vahvistetun vapauden rajoittaminen.

   (ks. 31, 36–38, 40, 43, 45 ja 50 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 42 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 47 kohta)