Asia C-231/15

Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej

ja

Petrotel sp. z o.o. w Płocku

vastaan

Polkomtel sp. z o.o

(Sąd Najwyższyn esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sähköiset viestintäverkot ja ‑palvelut — Direktiivi 2002/21/EY — 4 artiklan 1 kohta — Muutoksenhakuoikeus kansallisen sääntelyviranomaisen päätökseen — Toimiva muutoksenhakujärjestelmä — Kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen voimassaolo siihen asti, kunnes muutoksenhakuprosessissa on annettu ratkaisu — Kansallisen tuomioistuimen ratkaisun, jolla kumotaan kansallisen sääntelyviranomaisen päätös, ajalliset vaikutukset — Mahdollisuus kumota kansallisen sääntelyviranomaisen päätös taannehtivasti — Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 13.10.2016

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta – Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen – Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen

   (SEUT 267 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut – Sääntelyjärjestelmä – Direktiivi 2002/21 – Muutoksenhakuoikeus kansallisen sääntelyviranomaisen päätökseen – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet – Mainitun viranomaisen päätöksen kumoaminen taannehtivasti – Oikeusvarmuuden periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta ei ole loukattu

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140, 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 16 kohta)

2.  Sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21 (puitedirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140, 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäistä ja kolmatta virkettä sekä toista alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jolta haetaan muutosta kansallisen sääntelyviranomaisen päätökseen, on voitava kumota se taannehtivasti, jos se katsoo, että se on tarpeen muutosta hakeneen yrityksen tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi.

   Puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohta, jossa säädetään velvoitteesta taata toimiva muutoksenhakujärjestelmä, on nimittäin ilmentymä perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetusta yksityisille oikeussubjekteille unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien takaamista koskevasta oikeussuojan periaatteesta. Puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ei tältä osin estetä eikä rajoiteta kansallisen tuomioistuimen mahdollisuutta kumota taannehtivasti kansallisen sääntelyviranomaisen päätös. Tästä säännöksestä seuraa ainoastaan, että mainitun viranomaisen päätöstä koskevalla muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta, jollei määrätä tilapäisiä toimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä sovelletaan täten lähtökohtaisesti koko menettelyn ajan, mikä ei rajoita mahdollisuutta sen päätteeksi kumota mainittu päätös taannehtivasti, jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että se on tarpeen muutosta hakeneen yrityksen tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi.

   Kansallisen tuomioistuimen mahdollisuus kumota kansallisen sääntelyviranomaisen päätös taannehtivasti ei myöskään ole oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vastainen. Puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sanamuodosta käy kuitenkin selkeästi ilmi, että tämän säännöksen mukaan muutoksenhaun kohteena oleva mainitun viranomaisen päätös on voimassa ainoastaan, kunnes muutoksenhakuprosessissa on annettu ratkaisu. Näissä olosuhteissa taloudelliset toimijat, jotka ovat mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn muutoksenhaun osapuolia, eivät voi perustellusti luottaa siihen seikkaan, ettei kyseessä olevan kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen kumoamisesta aiheudu ex tunc ‑vaikutuksia.

   (ks. 24–28, 30 ja 31 kohta sekä tuomiolauselma)