Asia C‑230/15

Brite Strike Technologies Inc.

vastaan

Brite Strike Technologies SA

(Rechtbank Den Haagin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Asetus (EY) N:o 44/2001 — 22 artiklan 4 alakohta — Tuomioistuinten toimivalta teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvissä riita-asioissa — 71 artikla — Jäsenvaltioiden erityisillä oikeudenaloilla tekemät sopimukset — Teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva Benelux-maiden sopimus — Tuomioistuinten toimivalta Benelux-tavaramerkkeihin ja -malleihin liittyvissä riita-asioissa — SEUT 350 artikla”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.7.2016

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – 71 artikla – Soveltamisala – Suhde erityisiä oikeudenaloja koskeviin sopimuksiin – Tiettyjen jäsenvaltioiden tekemät sopimukset kuuluvat mainitun säännöksen soveltamisalaan – Velvollisuutta, jonka mukaan kolmansien maiden olisi oltava sopimuspuolina, ei ole

   (Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 69 artikla ja 71 artiklan 2 kohdan a alakohta)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Suhde erityisiä oikeudenaloja koskeviin sopimuksiin – Jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta ottaa uusia yleissopimuksia tekemällä tai jo voimassa olevia sopimuksia muuttamalla käyttöön sääntöjä, joilla olisi etusija asetuksen sääntöihin nähden

   (Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 71 artikla; 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen 57 artikla)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Suhde erityisiä oikeudenaloja koskeviin sopimuksiin – Teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva Benelux-maiden sopimus – Asetuksen soveltamatta jättäminen – Edellytykset – Alueellisen liiton on oltava pitemmällä sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja poikkeuksen on oltava välttämätön Benelux-järjestelmän toiminnalle – Oikeusvarmuuden ja asianmukaisen lainkäytön periaatteiden noudattaminen

   (SEUT 350 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 4 alakohta; neuvoston asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappale, 22 artiklan 4 alakohta sekä 71 artikla)

1.  Vaikka tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen N:o 44/2001 71 artiklassa on käytetty ilmaisua ”sopimuks[et], joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat”, mikä viittaa siihen, että ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden tekemät sopimukset kuuluivat kyseisen säännöksen soveltamisalaan, saman artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodosta käy ilmi, että kyseisillä sopimuksilla tarkoitetaan myös vain tiettyjen jäsenvaltioiden tekemiä sopimuksia. Lisäksi asetuksen N:o 44/2001 69 ja 71 artiklasta niitä yhdessä luettuina käy ilmi, että viimeksi mainittua säännöstä ei voida tulkita siten, että sitä sovellettaisiin sopimuksiin, joiden sopimuspuolina on useita jäsenvaltioita, vain, mikäli myös yksi tai useampi kolmas maa on tällaisen sopimuksen sopimuspuolena.

   (ks. 49 ja 50 kohta)

2.  Vaikka tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetussa asetuksessa N:o 44/2001 säädettyjen, tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen ja jäsenvaltioiden välisiin tiettyihin sopimuksiin sisältyvien vastaavien sääntöjen välistä suhdetta säänneltiin näiden sopimusten eduksi asetuksen N:o 44/2001 71 artiklalla, tässä säännöksessä ei sitä vastoin annettu jäsenvaltioille mahdollisuutta ottaa uusia yleissopimuksia tekemällä tai jo voimassa olevia sopimuksia muuttamalla käyttöön sääntöjä, joilla olisi etusija asetuksen sääntöihin nähden.

   Asetuksen N:o 44/2001 71 artiklan soveltamisalan rajoitus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen 57 artiklaan, joka sillä korvattiin, nähden heijastaa näet vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jossa on todettu, että sitä mukaa kuin yhteisiä sääntöjä otetaan käyttöön, jäsenvaltioilla ei ole enää oikeutta tehdä kansainvälisiä sopimuksia, joilla vaikutetaan näihin sääntöihin. Tämä rajoitus koskee myös jäsenvaltioiden välisten sopimusten tekemistä.

   (ks. 51–54 kohta)

3.  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen N:o 44/2001 71 artikla, luettuna SEUT 350 artiklan valossa, ei ole esteenä teollis- ja tekijänoikeuksia (tavaramerkit ja mallit) koskevan Benelux-maiden sopimuksen 4.6 artiklassa ilmaistun, tuomioistuinten toimivaltaa Benelux‑tavaramerkkeihin ja ‑malleihin liittyvissä riita-asioissa koskevan säännön soveltamiselle tällaisissa asioissa.

   SEUT 350 artiklassa sallitaan tässä yhteydessä Belgian kuningaskunnan, Luxemburgin suurherttuakunnan ja Alankomaiden kuningaskunnan pysyttävän voimassa oman alueellisen liittonsa yhteydessä sovellettavia sääntöjä unionin säännöistä poiketen, silloin kun yhtäältä tämä alueellinen liitto on pitemmällä sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja kun toisaalta tällainen poikkeus voidaan oikeuttaa siksi, että se on välttämätön Benelux-järjestelmän toiminnalle.

   Näistä edellytyksistä ensimmäisen osalta on todettava, että Benelux-järjestelmän yhteydessä kyseisten kolmen jäsenvaltion tavaramerkit ja mallit on korvattu yhtenäisillä oikeuksilla. Tässä järjestelmässä, joka on rinnakkainen unionin yhtenäisiä oikeuksia koskevan järjestelmän kanssa, omaksutaan jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetulla direktiivillä 2008/95 ja mallien oikeudellisesta suojasta annetulla direktiivillä 98/71 toteutettu osittainen yhdenmukaistaminen, mutta se on pitemmällä. Benelux-tavaramerkkeihin ja -malleihin sovelletaan näet täysin yhdenmukaista säännöstöä, johon liittyy yhteisiä toimielimiä ja menettelyä koskevia sääntöjä. Näihin viimeksi mainittuihin kuuluu Benelux-sopimuksen 4.6 artikla.

   Toisen edellytyksen osalta on todettava, että kun otetaan huomioon se, että Benelux-tavaramerkit ja -mallit kuuluvat kyseisissä kolmessa jäsenvaltiossa pitemmällä olevaan järjestelmään, Benelux-järjestelmällä perustettu tuomioistuinrakenne, joka perustuu hajautettuun järjestelmään, johon kuuluu Benelux-tuomioistuimen ennakkoratkaisumekanismi, ja mainitun alueellisen liiton monikielisyys, Benelux-sopimuksen 4.6 artiklassa kodifioitu sääntö, joka perustuu erityisesti vastaajan kotipaikkaan ja jolla varmistetaan siten, että Benelux-tavaramerkkeihin ja -malleihin liittyvät riita-asiat voidaan käsitellä jossakin näiden kolmen jäsenvaltion tuomioistuimessa sen sijaan, että ne keskitettäisiin asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan ja sittemmin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 4 alakohdan nojalla alankomaalaisiin tuomioistuimiin sen paikan perusteella, jonne tallettamiset ja rekisteröinnit on keskitetty ja jossa rekisteriä pidetään, mainitun järjestelmän voidaan katsoa olevan välttämättömiä tavaramerkkejä ja malleja koskevan Benelux-järjestelmän toiminnalle.

   Lopuksi on todettava, että Benelux-sopimuksen 4.6 artiklan kaltainen määräys, joka perustuu periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella, ja jota on täydennetty muilla toimivaltaperusteilla, joilla on läheinen yhteys riita-asian kohteeseen, on yhteensopiva niiden periaatteiden kanssa, jotka Euroopan unionissa ovat siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön taustalla ja joista asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappaleessa mainitaan tuomioistuinten toimivallan osalta yksityisten oikeusvarmuus ja asianmukainen lainkäyttö.

   (ks. 57, 59, 60 ja 63–66 kohta sekä tuomiolauselma)