Asia C-216/15

Betriebsrat der Ruhrlandklinik gGmbH

vastaan

Ruhrlandklinik gGmbH

(Bundesarbeitsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2008/104/EY – Vuokratyö – Soveltamisala – Käsite ”työntekijä” – Käsite ”taloudellinen toiminta” – Voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen terveydenhoitolaitoksen käyttöön asettama hoitohenkilöstö, jolla ei ole työsopimusta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 17.11.2016

Sosiaalipolitiikka – Vuokratyö – Direktiivi 2008/104 – Soveltamisala – Käsite työntekijä – Voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen jäsen, joka suorittaa päätoimisesti työtehtäviä käyttäjäyritykselle tämän johdolla vastiketta vastaan ja jonka asema on tällä perusteella turvattu asianomaisessa jäsenvaltiossa – Kyseisellä jäsenellä ei ole työsopimusta mainitun yhdistyksen kanssa – Kuuluminen työntekijän käsitteen alaan – Käsite ”taloudellinen toiminta” – Voittoa tavoittelematon yhdistys, joka asettaa hoitohenkilökuntaa terveydenhoitolaitosten käyttöön henkilöstö- ja hallintokulut kattavaa taloudellista korvausta vastaan, harjoittaa taloudellista toimintaa

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 ja 2 kohta, 3 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta sekä 2 kohta))

Vuokratyöstä annetun direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluu menettely, jossa voittoa tavoittelematon yhdistys asettaa erään jäsenistään käyttäjäyrityksen palvelukseen taloudellista korvausta vastaan, jotta tämä suorittaisi päätoimisesti työtehtäviä käyttäjäyrityksessä tämän johdolla vastiketta vastaan, jos kyseisen jäsenen asema on tällä perusteella turvattu asianomaisessa jäsenvaltiossa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, ja näin on, vaikka kyseistä jäsentä ei kansallisen oikeuden mukaan olisikaan pidettävä työntekijänä siitä syystä, ettei hän ole tehnyt työsopimusta mainitun yhdistyksen kanssa.

Direktiivissä 2008/104 tarkoitettua ”työntekijän” käsitettä on ensinnäkin tulkittava siten, että sen alaan kuuluu henkilö, joka suorittaa työtehtäviä eli tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle tämän johdon alaisena suorituksia vastiketta vastaan ja jonka asema on tällä perusteella turvattu asianomaisessa jäsenvaltiossa, ja näin on siitä riippumatta, millaisena kyseisen henkilön työsuhdetta on kansallisen oikeuden mukaan pidettävä tai millainen luonne ja muoto näiden kahden henkilön välisellä oikeudellisella suhteella on.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti työsuhteen olennainen ominaispiirre on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle tämän johdon alaisena suorituksia vastiketta vastaan, eikä sillä, millaiseksi kyseinen suhde katsotaan kansallisessa oikeudessa, tai kyseisen suhteen muodolla taikka näiden kahden henkilön välisen oikeudellisen suhteen luonteella ole tältä kannalta määräävää vaikutusta. Direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohdasta ja sen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta, jossa määritellään ”vuokratyöntekijän” käsite, ilmenee lisäksi, että kyseistä direktiiviä ei sovelleta yksinomaan niihin työntekijöihin, joilla on työsopimus työvoiman vuokrausyrityksen kanssa, vaan myös työntekijöihin, joilla on ”työsuhde” tällaiseen yritykseen.

Tästä seuraa, ettei sillä, millaiseksi kyseisen henkilön ja työvoiman vuokrausyrityksen välinen suhde katsotaan kansallisessa oikeudessa, tai heidän oikeudellisten suhteidensa luonteella tai muodolla ole määräävää vaikutusta ratkaistaessa, onko kyseinen henkilö direktiivissä 2008/104 tarkoitettu ”työntekijä”.

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä, että direktiivin 2008/104 3 artiklan 2 kohdan mukaan kyseinen direktiivi ei vaikuta kansallisessa lainsäädännössä oleviin työntekijän määritelmiin.

Kyseinen säännös tarkoittaa näet yksinomaan sitä, että unionin lainsäätäjä on halunnut säilyttää jäsenvaltioiden toimivallan määrittää ne henkilöt, jotka kansallisen lainsäädännön perusteella kuuluvat käsitteen ”työntekijä” alaan ja joita on suojeltava kansallisen lainsäädännön nojalla, ja ettei tätä yhdenmukaisteta direktiivillä 2008/104.

Kyseistä säännöstä ei sitä vastoin voida tulkita siten, että unionin lainsäätäjä olisi luopunut käyttämästä toimivaltaansa määritellä kyseisen direktiivissä 2008/104 tarkoitetun käsitteen ulottuvuuden ja näin tämän soveltamisalan ratione personae. Mainittu lainsäätäjä ei nimittäin ole jättänyt tämän käsitteen määrittelyä yksipuolisesti jäsenvaltioiden tehtäväksi, vaan se on itse rajannut sen mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, kuten se on menetellyt myös kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevan ”vuokratyöntekijän” määritelmän osalta.

Toiseksi tällaisen sairaanhoitajayhteisön kaltainen yhdistys, joka asettaa hoitohenkilökuntaa terveydenhoitolaitosten käyttöön henkilöstö- ja hallintokulut kattavaa taloudellista korvausta vastaan, harjoittaa mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa.

Sillä, että kyseinen sairaanhoitajayhteisö harjoittaa voittoa tavoittelematonta toimintaa, ei direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdan nimenomaisen sanamuodon eikä unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole tässä suhteessa merkitystä. Yhdistykseksi perustetun sairaanhoitajayhteisön oikeudellisella muodolla ei silläkään ole merkitystä, koska se ei estä sen harjoittamaa toimintaa olemasta taloudellista.

(ks. 27–32, 43 ja 46–48 kohta sekä tuomiolauselma)