Yhdistetyt asiat C-164/15 P ja C-165/15 P

Euroopan komissio

vastaan

Aer Lingus Ltd
ja
Ryanair Designated Activity Company

Muutoksenhaku – Valtiontuki – Kansallinen lentomatkavero – Eriytettyjen verokantojen soveltaminen – Korkeintaan 300 kilometrin etäisyydellä jäsenvaltion lentoasemasta sijaitseviin kohteisiin lennettäviin lentoihin sovellettava alennettu verokanta – Etu – Valikoivuus – Arviointi siinä tapauksessa, että verotuksellinen toimenpide voi rajoittaa palveluiden tarjoamisen vapautta – Takaisinperintä – Valmistevero

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.12.2016

1. Valtiontuki–Käsite–Viranomaisten tietyille yrityksille myöntämä suotuisa verokohtelu kuuluu tämän käsitteen alaan–Verohelpotus, joka on soveltamisalaltaan yleinen ja erotuksetta kaikkiin taloudellisiin toimijoihin sovellettava toimenpide, ei kuulu tämän käsitteen alaan

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

2. Valtiontuki–Käsite–Toimenpiteen valikoivuus–Kansallinen toimenpide, joka on omiaan suosimaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

3. Valtiontuki–Käsite–Toimenpiteen valikoivuus–Käytetyn sääntelytekniikan huomioon ottamiseen perustuva arviointi–Huomiotta jättäminen

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

4. Valtiontuki–Käsite–Unionin oikeuden muiden säännösten tai määräysten kuin SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan vastainen verotustoimenpide–Tiettyjen verovelvollisten eduksi tehtävän tätä toimenpidettä koskevan poikkeuksen jättäminen luokittelematta valtiontueksi–Edellytykset

   (SEUT 107 artiklan 1 kohta)

5. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi–Tehoton valitusperuste

   (SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla)

6. Valtiontuki–Komission päätös, jolla valtiontuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään poistamaan se–Jäsenvaltion velvoitteiden määritteleminen–Takaisinperimisvelvollisuus–Ulottuvuus–Tilanteen saattaminen ennalleen

   (SEUT 108 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

7. Valtiontuki–Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen–Tilanteen saattaminen ennalleen–Suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu

   (SEUT 107 ja SEUT 108 artikla)

1.  Tuen käsite on yleisluonteisempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös valtion toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia.

   Tästä seuraa, että toimenpidettä, jolla viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille suotuisan verokohtelun ja jolla ei tosin siirretä valtion varoja mutta asetetaan edunsaajat taloudellisesti edullisempaan asemaan kuin muut verovelvolliset, on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Sitä vastoin edut, jotka perustuvat soveltamisalaltaan yleiseen ja erotuksetta kaikkiin taloudellisiin toimijoihin sovellettavaan toimenpiteeseen, joka näin ollen ei ole valikoiva, eivät ole SEUT 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

   (ks. 40 ja 41 kohta)

2.  Valikoivuusedellytyksen arvioimiseksi SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan on ratkaistava, onko tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä jokin kansallinen toimenpide omiaan suosimaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.

   (ks. 51 kohta)

3.  SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden välille kansallisten viranomaisten niissä käyttämien tekniikoiden perusteella.

   Sen arvioinnissa, onko asianomaista verotuksellista toimenpidettä mahdollisesti pidettävä valtiontukena, ja erityisesti sen määrittämiseksi, johtaako tämä toimenpide niiden, joiden eduksi sitä sovelletaan, muita verovelvollisia edullisempaan verokohteluun, merkitystä on ainoastaan kyseisen toimenpiteen vaikutuksilla.

   (ks. 58 ja 68 kohta)

4.  Sen seikan perusteella, että verotuksellinen toimenpide on unionin oikeuden muiden säännösten tai määräysten kuin SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan vastainen, ei voida sulkea pois tästä toimenpiteestä tiettyjen verovelvollisten eduksi tehtävän poikkeuksen luokittelemista valtiontueksi niin kauan kuin kyseinen toimenpide tuottaa muita verovelvollisia koskevia vaikutuksia eikä sitä ole kumottu eikä todettu sääntöjenvastaiseksi ja sellaiseksi, ettei sitä sovelleta.

   Tällaisessa tapauksessa komission tulee verotuksellisen toimenpiteen valtiontueksi luokitellakseen ottaa huomioon nämä vaikutukset eikä se voi sivuuttaa niitä pelkästään sillä perusteella, että verovelvollisille, joihin sovelletaan vähemmän suotuisaa verokohtelua, voidaan mahdollisesti maksaa niiden liikaa maksama vero takaisin kansallisissa tuomioistuimissa käytyjen oikeudenkäyntien seurauksensa.

   (ks. 69 ja 77 kohta)

5.  Valitusasiassa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ylimääräisiä perusteluja koskevat väitteet on suoraan hylättävä tehottomina, koska ne eivät voi aiheuttaa tämän tuomion kumoamista.

   (ks. 86 kohta)

6.  Asianomaiselle valtiolle asetetulla velvollisuudella poistaa komission yhtenäismarkkinoille soveltumattomaksi katsoma valtion tuki perimällä se takaisin pyritään palauttamaan tuen myöntämistä edeltänyt tilanne.

   Tämä tavoite on saavutettu, kun tuensaaja tai toisin sanoen yritykset, jotka ovat tosiasiallisesti hyötyneet kyseisistä tuista, ovat palauttaneet ne tarvittaessa viivästyskorkoineen. Tämän palauttamisen seurauksena tuensaaja nimittäin menettää markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun, ja tuen maksamista edeltänyt tilanne palautuu.

   Lisäksi sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen edeltäneen tilanteen palauttamiseksi ei tarkoita menneiden tapahtumien erilaista ennalleen palauttamista hypoteettisten seikkojen, kuten niiden usein moninaisten valintojen, joita ne toimijat, joita asia koskee, olisivat voineet tehdä, perusteella, erityisesti koska tuesta saatavan hyödyn avulla tosiasiallisesti tehdyt valinnat saattavat osoittautua peruuttamattomiksi.

   Tuen takaisin periminen merkitsee tuensaajan tuesta saaman edun palauttamista eikä tämän kyseistä etua hyödyntämällä mahdollisesti hankkiman taloudellisen hyödyn palauttamista. On mahdollista, että tällainen hyöty ei ole sama kuin kyseisen tuen muodostava etu tai voi jopa olla, ettei hyötyä ole syntynyt lainkaan, mikä ei voi olla perusteluna sille, ettei tätä samaa tukea perittäisi takaisin tai että takaisin perittäisiin eri määrä kuin kyseisen sääntöjenvastaisen tuen antaman edun määrä.

   Erityisesti verotuksellisen edun muodossa myönnetyn sääntöjenvastaisen tuen osalta takaisin periminen merkitsee sitä, että kyseisen tuen saajien tosiasiallisesti toteuttamiin liiketoimiin sovelletaan sitä verokohtelua, joka niihin olisi sovellettu, jos sääntöjenvastaista tukea ei olisi ollut.

   Veron, joka olisi tullut maksettavaksi ilman sääntöjenvastaista tukitoimenpidettä, ja tämän toimenpiteen nojalla maksetun pienemmän määrän välistä erotusta vastaavan määrän periminen ei merkitse uutta, taannehtivasti kannettavaa veroa. Kyse on alkuperäisen veron sellaisen osan perimisestä, joka on sääntöjenvastaisen vapautuksen nojalla jätetty maksamatta. Tällainen takaisinperiminen ei myöskään ole seuraamus.

   (ks. 89–93 ja 114 kohta)

7.  Velvollisuudella tuen takaisin perimiseen ei loukata suhteellisuusperiaatetta eikä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Yhtäältä sääntöjenvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin on johdonmukainen seuraus siitä, että se on todettu sääntöjenvastaiseksi, joten kyseisen tuen takaisin perimistä aiemman tilanteen palauttamiseksi ei lähtökohtaisesti voida pitää EUT-sopimuksen valtiontukia koskevien määräysten tavoitteisiin nähden suhteettomana toimenpiteenä.

   Toisaalta saamansa tuen palauttamaan velvolliset tuensaajat eivät selvästikään ole samassa tilanteessa kuin yritykset, jotka eivät ole hyötyneet tästä tuesta ja joita tämä takaisin periminen ei koske, joten kyse ei voi olla yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesta vastaavien tilanteiden erilaisesta kohtelusta.

   (ks. 116 ja 117 kohta)