Asia C‑25/15

Rikosoikeudenkäynti

István Baloghia

vastaan

(Budapest Környéki Törvényszékin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla — Oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin — Direktiivi 2010/64/EU — Soveltamisala — Rikosoikeudellisen menettelyn käsite — Jäsenvaltiossa säädetty menettely toisen jäsenvaltion tuomioistuimen rikosasiassa antaman ratkaisun tunnustamiseksi ja tämän tuomioistuimen antaman langettavan tuomion merkitsemiseksi rikosrekisteriin — Tuomion kääntämiseen liittyvät kulut — Puitepäätös 2009/315/YOS — Päätös 2009/316/YOS”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 9.6.2016

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen – Kysymysten uudelleenmuotoilu

   (SEUT 267 artikla)

2. Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla – Jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä tehty puitepäätös ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän perustamisesta tehty päätös – Soveltamisala

   (Neuvoston puitepäätös 2009/315; neuvoston päätös 2009/316)

3. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, systemaattinen ja teleologinen tulkinta

4. Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla – Oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä – Direktiivi 2010/64 – Soveltamisala – Kansallinen erityismenettely, jossa jäsenvaltion tuomioistuin tunnustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lainvoimaisen ratkaisun, jolla henkilö on tuomittu rikoksesta – Ei kuulu soveltamisalaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64 1 artiklan 1 kohta)

5. Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla – Jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä tehty puitepäätös ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän perustamisesta tehty päätös – Kansallinen erityismenettely, jossa jäsenvaltion tuomioistuin tunnustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lainvoimaisen ratkaisun, jolla henkilö on tuomittu rikoksesta – Ei voida hyväksyä

   (Neuvoston puitepäätös 2009/315; neuvoston päätös 2009/316)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 28 kohta)

2.  Jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä tehdyn puitepäätöksen 2009/315 ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta tehdyn päätöksen 2009/316 alaan kuuluu asia, jossa jäsenvaltion (tuomiojäsenvaltio) toimivaltaiset viranomaiset yhtäältä ilmoittavat toisen jäsenvaltion (kansalaisuusjäsenvaltio) toimivaltaisille viranomaisille ensiksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimen tämän toisen valtion kansalaiselle langettamasta rikostuomiosta puitepäätöksen 2009/315 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöksellä 2009/316 käyttöön otetun ECRIS:in avulla sitä varten, että toinen jäsenvaltio säilyttäisi näin toimitetut tiedot puitepäätöksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja toisaalta lähettävät kansalaisuusjäsenvaltion viranomaisille niiden pyynnöstä kyseisen tuomioistuimen antaman tuomion sen tässä jäsenvaltiossa tunnustamista ja tämän jäsenvaltion rikosrekisteriin merkitsemistä varten.

   (ks. 29–31 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 35 kohta)

4.  Oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä annetun direktiivin 2010/64 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tätä direktiiviä ei sovelleta kansalliseen erityismenettelyyn, jossa jäsenvaltion tuomioistuin tunnustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lainvoimaisen ratkaisun, jolla henkilö on tuomittu rikoksesta.

   Ensiksikin tässä direktiivissä 2010/64 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat oikeutta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevissa menettelyissä. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa täsmennetään lisäksi, että tätä oikeutta sovelletaan rikoksesta epäiltyyn tai syytettyyn henkilöön siihen saakka, kun menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko hän syyllistynyt rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien. Kansallinen erityismenettely, jonka kohteena on toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion tunnustaminen, toteutuu jo määritelmän mukaan sen jälkeen, kun on lainvoimaisesti määritelty, onko rikoksesta epäilty tai syytetty henkilö syyllistynyt rikokseen, ja tapauksen mukaan henkilön tuomitsemisen jälkeen.

   Toiseksi on todettava, että kuten muun muassa direktiivin 2010/64 johdanto-osan 14, 17 ja 22 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa todetaan, direktiivillä pyritään takaamaan rikoksesta epäillyille tai syytetyille, jotka eivät puhu tai ymmärrä oikeudenkäynnissä käytettävää kieltä, oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin, ja helpotetaan tämän oikeuden käyttöä, jotta he kykenevät käyttämään puolustautumisoikeuttaan ja jotta varmistetaan heidän oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Jos asianomainen henkilö on jo saanut häntä koskevan tuomion käännöksen, uusi tuomion käännös sen tunnustamiseksi jäsenvaltiossa, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, ei ole tarpeen hänen puolustautumisoikeuksiensa tai hänen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeutensa suojaamisen kannalta, eikä se näin ollen ole perusteltu direktiivillä 2010/64 tavoiteltuihin päämääriin nähden.

   (ks. 36–40 ja 56 kohta sekä tuomiolauselma)

5.  Jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä tehtyä puitepäätöstä 2009/315 ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta tehtyä päätöstä 2009/316 on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanolle, jolla otetaan käyttöön sitä varten, että jäsenvaltion tuomioistuin tunnustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion, jolla henkilö on tuomittu rikoksesta, kansallinen erityismenettely, joka edeltää tämän tuomion kirjaamista rikosrekisteriin.

   Kyseisen puitepäätöksen ja kyseisen päätöksen mukaan kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaisen on merkittävä tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten antamat tuomiot rikosrekisteriin suoraan viimeksi mainitun jäsenvaltion keskusviranomaisen ECRIS:in avulla koodeina lähettämien näitä tuomioita koskevien tietojen perusteella. Tältä osin on niin, että vaikka kansalaisuusjäsenvaltio voi puitepäätöksen 4 artiklan 4 kohdan mukaan pyytää tuomiojäsenvaltiolta jäljennöstä langettavasta tuomiosta, tuomio lähetetään vasta erityisten olosuhteiden tätä edellyttäessä ja että lähettämistä ei voida edellyttää systemaattisesti kyseisen tuomion tämän jäsenvaltion rikosrekisteriin kirjaamista varten. Tästä seuraa, että rekisteröinti ei voi olla riippuvainen siitä, että ennakolta on toteutettu näiden tuomioiden tunnustamista koskeva tuomioistuinmenettely, eikä etenkään siitä, että langettava tuomio lähetetään kansalaisuusjäsenvaltiolle tällaista tunnustamista varten.

   Tätä tulkintaa tukee puitepäätöksen 2009/315 ja päätöksen 2009/316 tarkoitus, joka on ottaa käyttöön nopea ja tehokas järjestelmä unionin eri jäsenvaltioissa rikosasioissa annettuja langettavia tuomioita koskevien tietojen vaihtamiseksi. Muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustamismenettely, joka edeltää näiden tuomioiden kirjaamista rikosrekisteriin ja joka lisäksi edellyttää kyseisten tuomioiden lähettämistä ja kääntämistä, voi huomattavasti viivyttää tätä kirjaamista, monimutkaistaa jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa ja näin ollen vaarantaa tavoiteltujen päämäärien toteuttamisen. Lisäksi tällainen menettely on ristiriidassa tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista rikosoikeuden alalla koskevan periaatteen kanssa, josta määrätään SEUT 82 artiklan 1 kohdassa. Tämä periaate näet estää sen, että edellytykseksi sille, että jäsenvaltio tunnustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuinten antamat ratkaisut, asetettaisiin, että näistä jäsenvaltioista ensimmäisessä toteutetaan tätä varten tuomioistuinmenettely.

   (ks. 45, 46, 48–50 ja 52–56 kohta sekä tuomiolauselma)