Asia T-827/14

(julkaistu otteina)

Deutsche Telekom AG

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Slovakian laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinat – Kolmansien yritysten oikeus käyttää markkinoiden vakiintuneen operaattorin tilaajayhteyksiä – Päätös, jossa todetaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Väärinkäytön käsite – Käyttöoikeuden tarjoamisesta kieltäytyminen – Hintaruuvi – Hintaruuvin laskeminen – Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeri – Puolustautumisoikeudet – Emoyhtiön saattaminen vastuuseen rikkomisesta, johon sen tytäryhtiö on syyllistynyt – Emoyhtiön ratkaiseva määräysvalta tytäryhtiönsä liiketoimintapolitiikkaan – Ratkaisevan määräysvallan tosiasiallinen käyttäminen – Todistustaakka – Sakkojen määrän laskeminen – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Yksinomaan emoyhtiölle rikkomisen uusimisen perusteella määrätty erillissakko, johon on sovellettu korotuskerrointa varoittavassa tarkoituksessa

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu yhdeksäs jaosto) 13.12.2018

1. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Oikeudelliset perusteet, joita ei ole esitetty kannekirjelmässä – Yleinen viittaus muihin asiakirjoihin – Tutkimatta jättäminen

   (Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla ja 53 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys epää toiselta yritykseltä käyttöluvan sen toiminnalle välttämättömään tavaraan tai palveluun – Kolmansien yritysten oikeus käyttää laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinoiden vakiintuneen operaattorin tilaajayhteyksiä – Oikeuden implisiittinen epääminen – Sääntelykehys, jossa velvoitetaan myöntämään oikeus – Komissiolla ei ole velvollisuutta osoittaa sitä, että kyseinen oikeus on välttämätön, jotta kilpailevat operaattorit voivat päästä markkinoille

   (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla)

3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, joka ei ole samanlainen kuin väitetiedoksianto – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Edellytykset – Tapauskohtainen arviointi

   (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohta)

4. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Hintaruuvi – Käsite – Arviointiperusteet

   (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla)

5. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Hintaruuvi – Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeri – Positiivinen marginaali – Todistustaakka syrjäyttävästä vaikutuksesta on komissiolla

   (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

6. Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Ratkaisevan vaikutusvallan tosiasiallinen käyttäminen tytäryhtiön käyttäytymiseen voidaan päätellä joukosta seikkoja, jotka koskevat sillä emoyhtiöön nähden olevia taloudellisia, organisatorisia ja oikeudellisia yhteyksiä – Seikat, joilla ratkaisevan vaikutusvallan olemassaolo voidaan osoittaa – Tosiasiallinen määräysvalta tytäryhtiön hallitukseen – Vaikutusvalta tytäryhtiön hallituksen päätöksentekomenettelyyn – Päällekkäisyydet emoyhtiön ja tytäryhtiön johtohenkilöstössä – Henkilöstön asettaminen käytettäväksi – Säännöllisesti saadut tiedot tytäryhtiön kaupallisesta strategiasta – Emoyhtiön merkittävä osallistuminen tytäryhtiön liiketoimintapolitiikkaan – Vaikutusvalta strategisiin valintoihin

   (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla)

7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, jolla määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta ja joka koskee useita adressaatteja – Emoyhtiön joutuminen vastuuseen tytäryhtiönsä menettelystä – Edellytys nimenomaisista perusteluista – Ulottuvuus

   (SEUT 102 ja SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla)

8. Kilpailu – Sakot – Yhteisvastuu maksamisesta – Ulottuvuus – Emoyhtiön joutuminen vastuuseen tytäryhtiönsä kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä – Emoyhtiön maksettavaksi tulevan sakon suuruuden määrittäminen – Emoyhtiön puhtaasti johdettu vastuu – Yksinomaan emoyhtiölle määrättävä erillinen sakko – Raskauttavat asianhaarat – Rikkomisen uusiminen yksin emoyhtiön taholta – Tekijä, jolla yksilöidään se käyttäytyminen, josta emoyhtiötä moititaan

   (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 200323 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 ja 30 kohta)

9. Kilpailu – Sakot – Yhteisvastuu maksamisesta – Ulottuvuus – Emoyhtiön joutuminen vastuuseen tytäryhtiönsä kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä – Emoyhtiön puhtaasti johdettu vastuu – Yksinomaan emoyhtiölle määrättävä erillinen sakko – Korotuskertoimen soveltaminen varoittavan vaikutuksen johdosta – Emoyhtiön liikevaihdon merkitys – Tekijä, jolla ei yksilöidä sitä käyttäytymistä, josta emoyhtiötä moititaan

   (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla; neuvoston asetuksen N:o 200323 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 ja 30 kohta)

10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myynnin arvon määrittäminen – Rikkomisen vakavuus – Sakon laskeminen suhteessa rikkomisen vakavuutta koskevaan arviointiperusteeseen – Liikevaihto, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista palveluista – Liikevaihto, joka on syntynyt rikkomiseen osallistumisen viimeisenä täytenä tilivuotena – Liikevaihdon kasvu rikkomisajanjakson aikana – Velvollisuutta ottaa huomioon keskimääräinen liikevaihto rikkomisajanjaksolla ei ole

    (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komissiolla ei ole velvollisuutta pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään

    (SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 54 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus

    (SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 77–80 ja 171 kohta)

2.  Jotta sen, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys kieltäytyy tarjoamasta palvelun käyttöoikeutta, voitaisiin katsoa merkitsevän SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, on edellytettävä sitä, että kieltäytymisellä palvelun käyttöoikeuden tarjoamisesta saatetaan poistaa kaikki kilpailu markkinoilta palvelua kysyneeseen yritykseen nähden, sitä, ettei kieltäytymistä voida objektiivisesti perustella, ja sitä, että palvelu sinänsä on välttämätön kyseisen yrityksen toiminnan harjoittamisen kannalta.

   Lisäksi 26.11.1998 annetun tuomion C-7/97, Bronner, 43 ja 44 kohdasta ilmenee, että sen määrittämiseksi, onko jokin tuote tai palvelu välttämätön jollekin yritykselle, jotta se voisi harjoittaa toimintaansa määrätyillä markkinoilla, on tutkittava, onko olemassa vaihtoehtoisen ratkaisun tarjoavia tuotteita tai palveluja, vaikka ne olisivatkin epäedullisempia, ja onko olemassa teknisiä, lainsäädännöllisiä tai taloudellisia esteitä, jotka voisivat tehdä mahdottomaksi tai kohtuuttoman vaikeaksi sen, että yritys, joka haluaa toimia kyseisillä markkinoilla, yksin tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa loisi vaihtoehtoisia tuotteita tai palveluita. Edellä mainitun tuomion 46 kohdassa todetaan, että taloudellisten esteiden olemassaolon toteamiseksi on vähintäänkin näytettävä toteen, että näiden tuotteiden tai palvelujen tuottaminen siinä laajuudessa, jossa olemassa olevaa tuotetta tai palvelua kontrolloiva yritys niitä tuottaa, ei ole taloudellisesti kannattavaa.

   Koska televiestintäalaa koskevassa sääntelyssä kuitenkin määritellään kyseiseen alaan sovellettavat oikeussäännöt ja koska siinä tällä tavalla omalta osaltaan määritetään ne kilpailuolosuhteet, joissa kantajan kaltainen yritys harjoittaa toimintaansa merkityksellisillä markkinoilla, se muodostaa merkityksellisen tekijän sovellettaessa SEUT 102 artiklaa kyseisen yrityksen omaksumiin menettelytapoihin etenkin, kun on kyse sen arvioimisesta, voidaanko tällaisia menettelytapoja pitää väärinkäyttönä.

   Koska asian kannalta merkityksellisessä sääntelykehyksessä tunnustetaan selvästi, että laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinoiden vakiintuneen operaattorin on toteutettava kaikki kohtuullisina ja perusteltuina pidettävät tilaajayhteyksiensä eriytettyä käyttöoikeutta koskevat pyynnöt, jotta vaihtoehtoiset operaattorit voisivat tältä pohjalta tarjota omia palvelujaan kiinteissä toimipaikoissa tarjottavien laajakaistapalvelujen vähittäismassamarkkinoilla (tai suuren yleisön markkinoilla), komissiolla ei ole velvollisuutta osoittaa, että tällainen käyttöoikeus on välttämätön.

   (ks. 95–97 ja 101 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 123–129 ja 140 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 162–165 ja 205–208 kohta)

5.  Jos määräävässä markkina-asemassa oleva yritys vahvistaa tilanteessa, jossa on kyse hintaruuviin johtavista käytännöistä, hintansa tasolle, joka kattaa olennaisen osan tavaran myynnistä tai palvelun tarjoamisesta aiheutuvista kustannuksista, tämän yrityksen kanssa yhtä tehokkaalla kilpailijalla on lähtökohtaisesti mahdollisuus kilpailla näillä hinnoilla ilman, että sille aiheutuu pitkällä aikavälillä kestämättömiä tappioita.

   Jos hintamarginaali on positiivinen, ei tosin ole poissuljettua, että komissio voi hinnoittelukäytännön markkinoilta syrjäyttävän vaikutuksen arvioinnin yhteydessä osoittaa, että kyseisen hinnoittelukäytännön soveltaminen oli esimerkiksi kannattavuuden alenemisen vuoksi omiaan ainakin vaikeuttamaan asianomaisten operaattorien kyseisillä markkinoilla harjoittamaa toimintaa. Kun kuitenkin otetaan huomioon positiivisten marginaalien olemassaolo tiettynä ä ajanjaksona, komissiolla on erityinen velvollisuus näyttää toteen, että yrityksen syyksi kyseisenä ajanjaksona luetulla hintaruuvikäytännöllä on markkinoilta syrjäyttävä vaikutus Tämä oikeuskäytäntö voidaan rinnastaa asetuksen N:o 1/2003 2 artiklaan, jonka mukaan kaikissa SEUT 102 artiklan soveltamismenettelyissä kyseisen artiklan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan, tässä tapauksessa komissiolle.

   Tässä yhteydessä pelkkää komission väitettä siitä, että muut toimijat kuin määräävässä asemassa oleva yritys tarkastelevat mahdollisuuksiaan kohtuullisen tuoton saantiin pidemmällä aikavälillä, joka käsittää useita vuosia, ei voida pitää tällaisena näyttönä. Tämä seikka – jos se oletetaan toteen näytetyksi – perustuu nimittäin kannattavuusarviointiin, joka on väistämättä sattumanvaraista. Tällainen väite ei lisäksi voi olla näyttö markkinoilta syrjäyttävästä vaikutuksesta, eikä se vastaa oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvaa vaatimusta, jonka mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on kyettävä arvioimaan, ovatko sen menettelytavat SEUT 102 kohdan mukaisia. Samasta syystä myöskään negatiivisten marginaalien toteaminen soveltamalla useita ajanjaksoja käsittävää (monivuotista) lähestymistapaa ei voi kumota tätä arviointia, koska tällä lähestymistavalla päädytään kyseiseen toteamukseen vain painottamalla tietyn vuoden positiiviset marginaalit eräinä muina vuosina todetuilla negatiivisilla marginaaleilla.

   (ks. 210, 212, 214, 215 ja 217 kohta)

6.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 227–235, 253–255, 261, 262, 267, 282, 285, 294, 305, 335, 340, 345, 359, 362, 363, 368, 386, 392, 430 ja 439–468 kohta)

7.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 270 kohta)

8.  SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan perusteella tehtyjen komission päätösten soveltamiseksi ja täytäntöön panemiseksi on tarpeen yksilöidä sellainen kokonaisuus, joka on oikeussubjekti ja jolle päätös, jolla näiden määräysten rikkomiset todetaan ja jolla niistä määrätään seuraamuksia, osoitetaan. Kysymystä, mikä tai kuka on se oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, jota komission on pidettävä vastuullisena kilpailusääntöjen rikkomisesta ja jolle komission on langetettava seuraamus määräämällä sakko, ei ole määritelty asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa eikä oikeuskäytännössä. Sen sijaan emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiön sääntöjenvastaisesta käyttäytymisestä erityisesti silloin, kun tytäryhtiö siitä huolimatta, että se on erillinen oikeussubjekti, ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita, kun otetaan erityisesti huomioon taloudelliset, organisatoriset ja oikeudelliset yhteydet näiden kahden oikeudellisen yksikön välillä.

   Tilanteessa, jossa emoyhtiön vastuu on johdettu täysin sen tytäryhtiön vastuusta ja jossa mikään muu tekijä ei yksilöi sitä käyttäytymistä, josta emoyhtiötä moititaan, emoyhtiön vastuu ei voi olla suurempi kuin sen tytäryhtiön vastuu.

   Vaikka yrityksen yhtenäinen markkinakäyttäytyminen oikeuttaa kilpailusääntöjen rikkomisen tapauksessa sen, että kaikki eri yhtiöt, jotka kuuluivat rikkomisajankohtana samaan yritykseen, ovat lähtökohtaisesti yhteisvastuussa saman sakon maksamisesta, tähän on hyväksyttävä poikkeus raskauttavien tai lieventävien seikkojen ja yleensäkin sellaisten sakon määrän muuttamiseen oikeuttavien seikkojen perusteella, jotka pätevät ainoastaan joihinkin näistä yhtiöistä mutta eivät muihin. Yksikön, jonka osalta rikkomisen uusimista ei ole otettu huomioon raskauttavana seikkana, ei voida asettaa toisen yksikön, jonka osalta tämä raskauttava seikka on otettu huomioon, kanssa yhteisvastuuseen siitä sakon osasta, joka vastaa rikkomisen uusimisen perusteella tehtyä korotusta. Tästä seuraa, että rikkomisen uusiminen raskauttavana seikkana voi olla emoyhtiön käyttäytymistä yksilöivä tekijä, joka oikeuttaa sen, että emoyhtiön vastuu on laajempi kuin tytäryhtiön vastuu, josta emoyhtiön vastuu on täysin johdettu.

   (ks. 494–496, 499, 505 ja 506 kohta)

9.  Tilanteessa, jossa emoyhtiön vastuu on johdettu täysin sen tytäryhtiön vastuusta ja jossa mikään muu tekijä ei yksilöi sitä käyttäytymistä, josta emoyhtiötä moititaan, emoyhtiön vastuu ei voi olla suurempi kuin sen tytäryhtiön vastuu.

   Silloin, kun komissio tukeutuu yrityksen tekemän rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi ja sille määrättävän sakon suuruuden laskemiseksi tytäryhtiön liikevaihtoon, emoyhtiön liikevaihto ei, vaikka se olisi huomattavasti suurempi kuin tytäryhtiön liikevaihto, ole sellainen tekijä, joka yksilöi emoyhtiön käyttäytymistä yrityksen syyksi luetun kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamisessa, koska emoyhtiön vastuu on johdettu täysin tytäryhtiön vastuusta. Lisäksi pelkkä liikevaihdon toteaminen on tosiseikka, joka ei voi yksilöidä emoyhtiön käyttäytymistä. Komissio ei siten voi ottaa huomioon emoyhtiön liikevaihtoa perusteena varoittavan vaikutuksen kertoimen soveltamiseksi tähän emoyhtiöön.

   (ks. 499 ja 520 kohta)

10.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 530–534, 537 ja 544 kohta)

11.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 539–544 kohta)

12.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 552–554 kohta)