UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

27 päivänä tammikuuta 2016

DF

vastaan

Euroopan komissio

”Muutoksenhaku — Henkilöstö — Virkamiehet — Palkkaus — Tilapäinen siirto muihin tehtäviin yksikön edun mukaisesti — Ulkomaankorvaus — Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen edellytys — Perusteettoman edun palautus”

Aihe:

Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 1.10.2014 antaman tuomion DF v. komissio (F-91/13, Kok. H, EU:F:2014:228) osittaista kumoamista.

Ratkaisu:

Valitus hylätään. DF vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Virkamiehet — Perusteettoman edun palautus — Edellytykset — Suorituksen ilmeinen aiheettomuus — Kriteerit

   (Henkilöstösääntöjen 85 artikla)

2. Virkamiehet — Palkkaus — Ulkomaankorvaus — Myöntämisedellytykset — Tavanomaisen asuinpaikan tai pääasiallisen ansiotoiminnan puuttuminen asemamaasta ennen palvelukseentuloa

   (Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3. Henkilöstökanne — Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus — Asian saattaminen hallinnon käsiteltäväksi, jonka edellytyksenä ei ole, että kyseessä olevalla päätöksellä on oikeusperusta

   (Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)

4. Euroopan unionin oikeus — Periaatteet — Oikeusvarmuus — Unionin lainsäädäntö — Selkeyden ja täsmällisyyden vaatimukset

5. Virkamiehet — Perusteettoman edun palautus — Seuraukset aiheettomia suorituksia saaneille kolmansille — Yksityisoikeuden alaan kuuluva kysymys

   (Henkilöstösääntöjen 85 artikla)

6. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet — Euroopan unionin virkamiehet ja muu henkilöstö — Yksityiselämän oikeussuhteiden kuuluminen kansallisen oikeuden soveltamisalaan

   (Henkilöstösääntöjen 23 artiklan ensimmäinen kohta)

1.  Perusteettoman edun palauttamisen edellytysten osalta, tarkasteltaessa kysymystä siitä, onko henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu suorituksen aiheettomuus niin ilmeinen, ettei virkamies voi olla olematta tietoinen siitä, on otettava huomioon kaksi tekijää eli yhtäältä sovellettavien säännösten selkeys ja toisaalta virkamiehen palkkaluokka ja kokemus.

   Tältä osin ilmaisu ”niin ilmeinen” ei merkitse sitä, että perusteettomien maksujen saaja olisi vapautettu kaikesta harkinnasta tai valvonnasta, vaan sitä, että nämä maksut on palautettava, kun kysymyksessä on virhe, joka ei voi jäädä huomaamatta tavanomaista huolellisuutta noudattavalta virkamieheltä, jonka oletetaan tuntevan palkkaustaan koskevat säännöt.

   Seikat, jotka unionin tuomioistuimet ottavat huomioon arvioidakseen asianomaisen virkamiehen kykyä suorittaa tarvittavat selvitykset, koskevat virkamiehelle kuuluvien tehtävien vastuullisuutta, tämän palkkaluokkaa ja virkaikää, henkilöstösääntöjen niiden säännösten selkeyttä, joissa kyseessä olevan etuuden myöntämisen edellytykset on määritelty, sekä virkamiehen henkilökohtaisessa tilanteessa tai perhetilanteessa tapahtuneiden muutosten merkittävyyttä aina silloin, kun riidanalaisen rahamäärän suorittaminen riippuu hallinnon tällaisesta tilanteesta tekemästä arviosta.

   Lisäksi ei ole tarpeellista, että asianomaisella virkamiehellä on hänelle kuuluvan huolellisuusvelvollisuuden yhteydessä mahdollisuus määritellä täsmällisesti hallinnon tekemän virheen laajuus. Tältä osin on riittävää, että hänellä on epäilyjä siitä, ovatko kyseiset maksut perusteltuja, jotta hän olisi velvollinen ilmoittamaan asiasta hallinnolle tarvittavien tarkastuksien tekemiseksi.

   (ks. 25–28 kohta)

   Viittaukset:

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 29.9.2005, Thommes v. komissio (T‑195/03, Kok. H., EU:T:2005:344, 123 ja 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 16.5.2007, F v. komissio (T‑324/04, RecFP, EU:T:2007:140, 145 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.  Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto on sellainen, että tavanomaisen huolellinen virkamies voi sen avulla ymmärtää sen ulottuvuuden ja päätellä siitä, että tässä säännöksessä tarkoitettu kymmenvuotiskausi päättyy ennen työnantajana olevan toimielimen palveluksessa aloittamista, etenkin kun unionin tuomioistuimet ovat jo pitkään tulkinneet tätä säännöstä johdonmukaisella ja yhdenmukaisella tavalla.

   Joka tapauksessa tämä säännös on samanaikaisesti selkeä ja täsmällinen, ja sen avulla voidaan helposti ymmärtää, että kyseessä olevan kymmenvuotiskauden tarkoitus on vain määritellä edellytykset, joiden täyttyessä ulkomaankorvaus voidaan myöntää virkamiehelle, jolla on palveluksessa aloittamisen ajankohtana asemamaan kansalaisuus.

   Ei nimittäin voida katsoa, että sillä seikalla, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa ei säännellä erityistä tilannetta kuten virkamiehen oikeutta ulkomaankorvaukseen silloin kun hänet siirretään maahan, jonka kansalainen hän on, loukataan oikeusvarmuuden periaatetta, koska tässä säännöksessä vahvistetaan yleisesti ja abstraktisti kriteerit, joiden avulla tämä korvaus voidaan jokaisessa erityisessä tilanteessa myöntää.

   (ks. 30, 47 ja 48 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: määräys 14.7.2005, Gouvras v. komissio (C‑420/04 P, Rec, EU:C:2005:482, 57 ja 60 kohta)

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 28.9.1993, Magdalena Fernández v. komissio (T‑90/92, Kok., EU:T:1993:78, 32 kohta)

3.  Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään rajoituksetta, että jokainen, johon näitä henkilöstösääntöjä sovelletaan, voi vaatia nimittävää viranomaista tekemään häntä koskevan päätöksen. Tämän oikeuden käyttäminen ei edellytä laillista perustaa, jonka nojalla viranomaisella on oikeus tehdä pyydetty päätös, eikä oikeuden käyttämistä estä se, ettei viranomaisella ole päätöstä tehdessään harkintavaltaa.

   (ks. 41 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 16.10.1980, Hochstrass v. yhteisöjen tuomioistuin (147/79, Kok., EU:C:1980:238, 2–4 kohta)

4.  Oikeusvarmuuden periaate on unionin oikeuden perusperiaate, joka edellyttää erityisesti, että säännösten on oltava selkeitä ja täsmällisiä, jotta oikeussubjektit voivat ilman epäselvyyttä saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

   (ks. 45 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 14.4.2005, Belgia v. komissio (C‑110/03, Kok., EU:C:2005:223, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

5.  Kun henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyt perusteettoman edun palauttamisen edellytykset täyttyvät, työnantajana oleva toimielin on velvollinen perimään takaisin unionilta aiheettomasti saadut määrät eikä tässä säännöksessä säädetä tältä osin poikkeuksista.

   Lisäksi henkilöstösääntöjen 85 artiklan sanamuodosta käy selvästi ilmi, että siinä tarkoitetaan vain aiheettomia suorituksia saaneen virkamiehen ja työnantajana olevan toimielimen välistä taloudellista suhdetta. Tässä säännöksessä ei oteta huomioon palauttamisesta virkamiehelle mahdollisesti aiheutuvia seurauksia sellaisiin muihin henkilöihin nähden, jotka ovat suoraan tai välillisesti hyötyneet aiheettomista suorituksista, joita työnantajana oleva toimielin perii takaisin, koska nämä kysymykset kuuluvat yksityisoikeuden alaan.

   (ks. 53 ja 54 kohta)

6.  Elatusavun maksaminen perustuu entisten puolisoiden välisiin yksityisoikeudellisiin suhteisiin. Tämän tyyppisten suhteiden osalta ja erityisesti kun on kyse heidän yksityisoikeudellisten velvoitteidensa noudattamisesta, unionin virkamiehiin sovelletaan kaikkien yksityishenkilöiden tavoin henkilöstösääntöjen 23 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti asiassa sovellettavaa kansallista oikeutta.

   (ks. 55 kohta)

   Viittaukset:

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 17.5.2006, Kallianos v. komissio (T‑93/04, Kok. H., EU:T:2006:130, 49 kohta)