Asia T‑312/14

Federazione nazionale delle cooperative della pesca (Federcoopesca) ym.

vastaan

Euroopan komissio

”Kumoamiskanne — Kalastus — Yhteisön valvontajärjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen — Komission päätös toimintasuunnitelmasta Italian kalastuksenvalvontajärjestelmässä olevien puutteiden korjaamiseksi — Toimi, joka ei sellaisenaan muuta kantajan oikeusasemaa — Toimi ei koske kantajaa erikseen — Tutkimatta jättäminen”

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 7.7.2015

1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän yleisiä etuja edustavan yhdistyksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytys – Yhdistyksen jäsenillä erikseen oleva asiavaltuus

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Sääntelytoimet – Toimet, jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimia ja jotka koskevat kantajaa suoraan – Toimi, joka ei sellaisenaan muuta kantajan asemaa – Tutkimatta jättäminen

   (EY 230 artiklan 4 kohta; SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Edellytykset

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

4. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Sääntelytoimet – Komission päätös, jolla pannaan täytäntöön asetuksen N:o 1224/2009 nojalla kansallisessa kalastuksen valvontajärjestelmässä olevien puutteiden korjaamista koskeva toimintasuunnitelma – Se, että toimintasuunnitelma ei sido luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä – Toimi, joka ei sellaisenaan muuta kantajan asemaa – Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 1224/2009 102 artiklan 4 kohta)

5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa – Direktiivien tehokkuuden varmistamisen välttämättömyys – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet – Unionin oikeuden mukaista tulkintaa koskevan velvollisuuden laajuus – Kansallisen lainsäädännön contra legem -tulkintaa ei voida hyväksyä

   (SEUT 288 artiklan kolmas kohta)

6. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Se, koskeeko toimi kantajaa erikseen – Edellytykset – Komission päätös, jolla pannaan täytäntöön asetuksen N:o 1224/2009 nojalla kansallisessa kalastuksen valvontajärjestelmässä olevien puutteiden korjaamista koskeva toimintasuunnitelma – Kalastajien yhdistyksen nostama kanne – Kantajaa koskevien menettelyllisten takeiden puuttuminen – Se, että toimi ei koske kantajaa erikseen – Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 1224/2009 102 artiklan 4 kohta)

7. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yleisesti sovellettava päätös, joka mahdollisesti koskee henkilöä erikseen – Edellytykset – Kalastusta koskeva komission päätös – Kantajat, joilla on luonteeltaan epävarmoja kalastusoikeuksia – Toimi ei koske kantajia erikseen – Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 1224/2009 6 ja 7 kohta)

1.  Sellaisen yhteenliittymän, joka on perustettu yksityisten ryhmän yhteisten etujen edistämiseksi, nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen riippuu, ellei sillä ole omaa oikeussuojan tarvetta, siitä, olisivatko sen jäsenet voineet nostaa kyseisen kanteen kukin erikseen.

   (ks. 18 kohta)

2.  SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmatta osaa voidaan soveltaa, kun otetaan huomioon sekä tämän määräyksen tavoite että se seikka, että perussopimuksen laatijat ovat liittäneet edellytykseen, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä suoraan, täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttumiseen liittyvän lisäedellytyksen, ainoastaan sellaisten toimien riitautuksiin, jotka koskevat edellytyksen, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä suoraan, sisältämästä kahdesta tilanteesta ensimmäistä eli tapausta, joka liittyy toimiin, jotka muuttavat sellaisenaan eli mistään täytäntöönpanotoimenpiteistä riippumatta kantajan oikeusasemaa. Koska riidanalainen toimi ei näin ollen muuta sellaisenaan kantajan oikeusasemaa, tämä toteamus riittää sen johtopäätöksen tekemiseen, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmatta osaa ei voida soveltaa, eikä ole tässä tapauksessa tarpeen tutkia sitä, edellyttääkö tämä toimi kantajaa koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

   (ks. 42 ja 43 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 33–36 kohta)

4.  Yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun asetuksen N:o 1224/2009 102 artiklan 4 kohdalla neuvosto on tyytynyt valtuuttamaan komission laatimaan yhdessä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa toimintasuunnitelman, joka koostuu kansallisista toimenpiteistä, joita nämä viranomaiset toteuttavat, ja saattamaan tämän suunnitelman sitten niitä velvoittavaksi. Tästä säännöksestä ei siten käy ilmi, että komissiolla olisi toimivalta tehdä yksipuolisia toimia, jotka olisivat suoraan sovellettavissa jäsenvaltion kalatalousalan elinkeinonharjoittajiin.

   Niinpä asetuksen N:o 1224/2009 102 artiklan 4 kohdan nojalla tehty päätös ei muuta sellaisenaan eli täytäntöönpanotoimenpiteistä riippumatta minkään muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kuin päätöksen kohteena olevan jäsenvaltion oikeusasemaa. Päätös ei siis sellaisenaan muuta esimerkiksi kalatalousalan elinkeinonharjoittajien oikeusasemaa. Näin ollen kantaja ei voi vedota SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmanteen osaan saadakseen tällaisesta päätöksestä nostamansa kanteen tutkittavaksi. Tämä päätelmä on tehtävä ilman, että olisi tarpeen määritellä se, onko riidanalainen päätös SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettu sääntelytoimi. Ei myöskään ole tarpeen tutkita sitä, edellyttääkö tämä päätös kantajaa koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä; tämän tutkiminen edellyttäisi, että unionin yleinen tuomioistuin kiinnittää huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen tämän määräyksen nojalla, eikä muiden yksityisten asemaan.

   Asetuksen N:o 1224/2009 102 artiklan 4 kohdan nojalla tehdyn kaltainen päätös ei myöskään voi luoda velvoitteita yksityisille, eikä siihen siten voida sellaisenaan vedota yksityisiä vastaan.

   (ks. 46, 47, 52, 55, 56 ja 59 kohta)

5.  Kansallisen oikeuden unionin oikeuden mukaista tulkintaa koskevalla periaatteella on tietyt rajat. Näin ollen kansallisen tuomioistuimen velvollisuutta tukeutua direktiivin sisältöön, kun se tulkitsee ja soveltaa asiaan liittyviä kansallisen oikeuden säännöksiä, rajoittavat yleiset oikeusperiaatteet, eikä se voi olla perustana kansallisen oikeuden contra legem -tulkinnalle.

   (ks. 60 kohta)

6.  Muut oikeussubjektit kuin päätöksen adressaatit voivat väittää, että päätös koskee niitä erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti. Se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimenpidettä sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei mitenkään merkitse sitä, että olisi katsottava, että toimenpide koskee näitä oikeussubjekteja erikseen, jos toimenpidettä sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella.

   Näin ollen on jätettävä tutkimatta kanne, jonka kansallinen kalastajien yhdistys on nostanut komission päätöksestä, joka on tehty yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun asetuksen N:o 1224/2009 102 artiklan 4 kohdan nojalla ja joka koskee kansallisessa kalastuksen valvontajärjestelmässä olevien puutteiden korjaamista koskevan toimintasuunnitelman käyttöönottoa. On nimittäin niin, että ensinnäkin tällainen päätös koskee kantajana olevan yhdistyksen jäseniä vain niiden objektiivisen kalastajan aseman vuoksi ja samalla tavoin kuin mitä tahansa muuta taloudellista toimijaa, joka on tosiasiallisesti tai mahdollisesti samanlaisessa tilanteessa. Toiseksi ei vaikuta siltä, että mikään unionin oikeuden säännös velvoittaisi komissiota sen tehdessä riidanalaista päätöstä noudattamaan menettelyä, jossa kantajan jäsenet tai kantaja olisivat voineet vedota mahdollisiin oikeuksiinsa. Unionin oikeudessa ei siis ole määritelty kantajan jäsenien tai kantajan kaltaisten toimijoiden hyväksi erityistä oikeusasemaa riidanalaisen päätöksen tekemistä varten. Tästä seuraa, että tämä päätös ei koske sellaisten henkilöiden suljettua joukkoa, jotka oli määritelty päätöksen tekohetkellä ja joiden oikeuksia komissio olisi halunnut säännellä.

   (ks. 63, 64, 66, 68 ja 69 kohta)

7.  Kun SEUT 263 artiklaan perustuvaan kanteeseen liittyvä riidanalainen päätös vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä toimen toteuttamisajankohtana kyseisen ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, kyseisen toimen voidaan katsoa koskevan niitä erikseen taloudellisten toimijoiden rajoitettuun joukkoon kuuluvina henkilöinä. Se koskee niitä näin muun muassa silloin, kun päätöksellä muutetaan näiden henkilöiden ennen toimen toteuttamista hankkimia oikeuksia.

   Kanteesta, jonka kansallinen kalastajayhdistys on nostanut kalastusta koskevasta komission päätöksestä, on todettava, että kalastuslisenssin ja kalastusluvan myöntäminen ei oikeuta katsomaan niiden haltijaa saavutetun oikeuden haltijaksi. On nimittäin niin, että yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun asetuksen N:o 1224/2009 6 artiklan mukaan unionin kalastusalusta voidaan käyttää elollisten vesiluonnonvarojen kaupalliseen hyödyntämiseen vain, jos sillä on voimassa oleva kalastuslisenssi. Samoin tämän asetuksen 7 artiklan mukaan unionin vesillä toimivalla unionin kalastusaluksella on lupa harjoittaa erityistä kalastustoimintaa ainoastaan, jos tämä mainitaan voimassa olevassa kalastusluvassa. Lisäksi kalastuslisenssin voimassaolo voidaan keskeyttää väliaikaisesti tai se voidaan peruuttaa pysyvästi. Näin ollen unionin kalastusaluksiin sovelletaan luonnonvaroihin pääsyn osalta lupamenettelyä, joka on tietyssä määrin epävarma.

   (ks. 71, 73, 74, 76 ja 78 kohta)