Asia T‑138/14

Randa Chart

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

”Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Unionin Egyptin edustuston palveluksessa ollut paikallinen toimihenkilö — Palvelussopimuksen päättyminen — Edustusto ei ole toimittanut todistusta toimihenkilön palvelussuhteen päättymisestä Egyptin sosiaaliturvaviranomaiselle eikä ole korjannut tältä osin toimihenkilön tilannetta myöhemmin — Vanhentuminen — Jatkuva vahinko — Osittainen tutkimatta jättäminen — Hyvän hallinnon periaate — Kohtuullinen aika — Perusoikeuskirjan 41 artikla — Sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan oikeuksia yksityisille — Varma vahinko — Syy-yhteys”

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 16.12.2015

1. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Vastuun syntymisen edellytykset — Lainvastaisuus — Vahinko — Syy-yhteys — Yksi edellytyksistä ei täyty — Vahingonkorvauskanteen hylkääminen kokonaisuudessaan

   (SEUT 340 artiklan toinen kohta)

2. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Vastuun syntymisen edellytykset — Lainvastaisuus — Riittävän ilmeinen unionin oikeuden rikkominen — Kolmannen maan lainsäädännön noudattamatta jättäminen ei kuulu unionin oikeuden rikkomisen piiriin — Poikkeus — Noudattamatta jättäminen, joka merkitsee myös unionin oikeuden rikkomista

   (SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla)

3. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Vahinko — Korvattava vahinko — Vahingon, joka on luonteeltaan jatkuvaa, kuuluminen korvattavan vahingon piiriin — Edellytykset

   (SEUT 340 artiklan toinen kohta)

4. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Vastuun syntymisen edellytykset — Syy-yhteys — Vahinko, joka aiheutuu toimielimen toimimatta jättämisestä — Aineellinen vahinko, joka entiselle paikalliselle toimihenkilölle on aiheutunut siitä, että unionin edustusto ei suorittanut hallinnollisia muodollisuuksia, jotka sen oli suoritettava sen jälkeen, kun asianomaisen henkilön palvelussuhde oli päättynyt — Vahingon määräävä syy, joka ei johdu unionin edustuston toiminnasta — Syy-yhteyden puuttuminen

   (SEUT 340 artiklan toinen kohta)

5. Vahingonkorvauskanne — Vanhentumisaika — Alkamisajankohta — Jatkuva vahinko — Huomioon otettava ajankohta

   (SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 49 ja 50 kohta)

2.  Kun kyseessä on sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu, unionin kyseisen toimielimen tai elimen toiminnan lainvastaisuutta koskevassa edellytyksessä vaaditaan, että voidaan näyttää toteen sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia.

   Tässä yhteydessä kolmannen maan kansallisen sääntelyn noudattamatta jättäminen ei voi sinänsä yksin merkitä unionin oikeuden rikkomista, josta unioni olisi sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa. Unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu voi sen sijaan syntyä silloin, kun tällainen noudattamatta jättäminen rikkoo samalla unionin oikeussääntöä, esimerkiksi unionin oikeuden yleistä periaatetta. Näin ollen silloin, kun unionin edustusto on jättänyt noudattamatta kolmannen maan lainsäädäntöä, joka koskee palvelussuhteen päättymistä koskevien todistusten laatimista kyseisen edustuston henkilöstölle, on todettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa tarkoitettua hyvän hallinnon periaatetta ja erityisesti käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatetta on loukattu. Kun hyvän hallinnon periaate ilmentää tiettyä yksittäistä oikeutta, kuten oikeutta siihen, että asiat käsitellään puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa kyseisessä 41 artiklassa tarkoitetulla tavalla, sitä on pidettävä unionin oikeussääntönä, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille. Lisäksi unionin toimielimillä, elimillä ja laitoksilla ei ole harkintavaltaa päättää, noudattavatko ne yksittäistapauksessa hyvän hallinnon periaatetta. Näin ollen jo sitä, että unionin edustusto on loukannut tätä periaatetta, voidaan pitää riittävän ilmeisenä rikkomisena.

   (ks. 51, 108, 109 ja 113–115 kohta)

3.  Sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu syntyy vain, jos kantajalle on tosiasiassa aiheutunut todellista ja varmaa vahinkoa. Varman vahingon aiheutumista koskeva edellytys täyttyy, kun vahinko on uhkaava ja riittävällä varmuudella ennakoitavissa, vaikka vahingon suuruutta ei vielä voidakaan täsmällisesti määrittää.

   Vahingosta, joka on luonteeltaan jatkuvaa, on todettava, että vahinkoa, joka toistuu perättäisinä ajanjaksoina ja kasvaa suhteessa kuluneeseen aikaan, on pidettävä luonteeltaan korvattavana vahinkona. Tämän määritelmän piiriin ei voi kuulua aineellinen vahinko, joka muodostuu niistä hallinnollisista kuluista ja asianajopalkkioista, joita entiselle paikalliselle toimihenkilölle aiheutui hänen uusiessaan oleskelu- ja työlupiaan jäsenvaltiossa ja hakiessaan kyseisen valtion kansalaisuutta sen takia, että unionin edustusto ei korjannut hänen tilannettaan hänen irtisanoutumisensa jälkeen kolmannessa maassa, mikä väitetysti esti sen, että asianomainen henkilö voi palata tähän maahan. Vaikka nämä kulut toistuivat joitakin kertoja useiden vuosien aikana, ne ovat nimittäin kertaluonteisia, sillä ne syntyivät tosiasiassa sinä päivänä, jona kukin näistä hallinnollisista menettelyistä aloitettiin, ja niiden määrä ei kasvanut suhteessa kuluneeseen aikaan.

   Myöskään asianomaiselle henkilölle kolmanteen maahan, jossa kyseinen unionin edustusto sijaitsee, matkustamisesta väitetysti aiheutuneisiin matkakuluihin perustuvaa vahinkoa ei voida luonnehtia jatkuvaksi. Matkakulut syntyvät nimittäin tosiasiassa kunkin kyseisen matkan hetkellä eivätkä kasva suhteessa kuluneeseen aikaan.

   (ks. 52, 81, 82 ja 86 kohta)

4.  Kun kyseessä on sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu, väitetyn toiminnan ja väitetyn vahingon välistä syy-yhteyttä koskevassa edellytyksessä vaaditaan, että kyseinen vahinko on riittävän suorassa syy-yhteydessä moitittuun toimintaan eli toiminnan on oltava vahingon määräävä syy, mutta unionilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta korvata kaikkia lainvastaisesta tilanteesta aiheutuneita, kaukaisiakin vahingollisia seurauksia.

   Tässä yhteydessä on todettava, että tapauksissa, joissa menettely, jonka väitetään aiheuttaneen kyseisen vahingon, perustuu toimimatta jättämiseen, on erityisen tarpeellista varmistua siitä, että moitittu toimimatta jättäminen on tosiasiassa aiheuttanut kyseisen vahingon ja ettei kyseistä vahinkoa ole voinut aiheuttaa muu menettely kuin se, josta vastaajana olevaa toimielintä syytetään. Näin ollen silloin, kun on kyse entisen paikallisen toimihenkilön nostamasta kanteesta, joka koskee aineellista vahinkoa, joka aiheutui sen takia, että unionin edustusto ei väitetysti korjannut hänen tilannettaan hänen irtisanoutumisensa jälkeen paikallisissa viranomaisissa, on todettava, että vaikka tämän toimimatta jättämisen seurauksena on ollut se, että asianomainen henkilö ei ole voinut palata työskentelemään ja asumaan siihen valtioon, jossa kyseinen unionin edustusto sijaitsee, asianomaisen henkilön päätös ostaa asunto asuinjäsenvaltiostaan ja ottaa sitä varten lainaa on perustunut ratkaisevalla tavalla hänen henkilökohtaiseen valintaansa eikä moitittuun toimintaan. Kyseisen toiminnan ja näiden osto- ja lainapäätösten välillä on olemassa enintään välillinen syy-yhteys.

   (ks. 53, 132 ja 133 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 55–58 kohta)