Asia C‑489/14

A

vastaan

B

(High Court of Justicen (England & Wales) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus (EY) N:o 2201/2003 — Vireilläolovaikutus — 16 artikla ja 19 artiklan 1 ja 3 kohta — Asumuseromenettely ensimmäisessä jäsenvaltiossa ja avioeromenettely toisessa jäsenvaltiossa — Tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, toimivalta — ”Ratkaistun” toimivallan käsite — Ensimmäisen menettelyn raukeaminen ja uuden avioeromenettelyn aloittaminen ensimmäisessä jäsenvaltiossa — Seuraukset — Jäsenvaltioiden välinen aikaero — Vaikutukset menettelyyn asian vireille panemiseksi tuomioistuimissa”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 6.10.2015

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus N:o 2201/2003 — Tämän asetuksen säännökset, joita pidetään asetuksen N:o 44/2001 säännöksiä ja Brysselin yleissopimuksen määräyksiä vastaavina — Näiden säännösten tulkinta asetusta N:o 44/2001 ja Brysselin yleissopimusta koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti

   (27.9.1968 tehty yleissopimus; neuvoston asetukset N:o 44/2001 ja N:o 2201/2003)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus N:o 2201/2003 — Toimivalta asumuseroa, avioeroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevissa asioissa — Vireilläolovaikutus — Edellytykset — Sama peruste ja kohde — Ei kuulu soveltamisalaan

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 ja 2 kohta)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus N:o 2201/2003 — Toimivalta asumuseroa, avioeroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevissa asioissa — Vireilläolovaikutus — Ratkaistun toimivallan käsite

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohta)

4. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — Asetus N:o 2201/2003 — Toimivalta asumuseroa, avioeroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevissa asioissa — Vireilläolovaikutus — Menettely tuomioistuimessa, jossa asia on ensin pantu vireille, on rauennut sen jälkeen, kun asia on pantu vireille toisessa tuomioistuimessa — Ei vireilläolovaikutusta

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 ja 3 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 27 kohta)

2.  Sen ratkaisemiseksi, onko kyseessä vireilläolovaikutustilanne, on todettava, että tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdan sanamuodosta seuraa, että avioliittoa koskevissa asioissa ei edellytetä, että eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetuilla kanteilla on sama peruste ja kohde. Vaikka kanteiden on koskettava samoja asianosaisia, niillä voi olla eri kohde, kunhan ne koskevat asumuseroa, avioeroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista. Tätä tulkintaa tukee asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 ja 2 kohdan vertailu, joka osoittaa, että vain vanhempainvastuuta koskevia kanteita koskevan 2 kohdan soveltamisen edellytykseksi asetetaan se, että vireille pannuilla kanteilla on sama kohde ja peruste. Näin ollen vireilläolovaikutustilanne voi olla olemassa silloin, kun kahden eri jäsenvaltion tuomioistuimissa on pantu vireille asumuseromenettely yhdessä ja avioeromenettely toisessa tai kun molemmissa on pantu vireille avioerohakemus.

   (ks. 33 kohta)

3.  Kun kahden eri jäsenvaltion tuomioistuimissa on pantu vireille asumuseromenettely yhdessä ja avioeromenettely toisessa tai kun molemmissa on pantu vireille avioerohakemus, kun asianosaiset ovat samat, on niin, että jotta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa asia on ensin pantu vireille, on toimivaltainen, on riittävää, ettei tuomioistuin, jossa asia on ensin pantu vireille, ole omasta aloitteestaan todennut toimivaltansa puuttumista, eikä yksikään asianosainen ole kiistänyt sen toimivaltaisuutta siihen mennessä, kunnes esitetään kannanotto, joka sen kansallisessa oikeudessa katsotaan ensimmäiseksi aineellista kysymystä koskevaksi puolustautumistoimeksi tässä tuomioistuimessa.

   (ks. 33 ja 34 kohta)

4.  Siltä osin kuin kyse on avioeroa ja asumuseroa koskevista menettelyistä samojen asianosaisten välillä kahden jäsenvaltion tuomioistuimissa, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa menettely tuomioistuimessa, jossa asia on ensin pantu vireille ensimmäisessä jäsenvaltiossa, on rauennut sen jälkeen, kun asia on pantu vireille toisessa tuomioistuimessa toisessa jäsenvaltiossa, vireilläolovaikutuksen kriteerit eivät enää täyty ja että näin ollen on katsottava, että tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, toimivaltaisuutta ei ole pidettävä ratkaistuna.

   Jotta kyseessä olisi vireilläolovaikutustilanne, kyseisten menettelyjen on oltava samanaikaisesti vireillä eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Kun kaksi menettelyä on pantu vireille eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, toisen niistä rauetessa poistuu vaara ristiriitaisista tuomioista ja samalla asetuksen 19 artiklassa tarkoitettu vireilläolovaikutustilanne. Tästä seuraa, että vaikka tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, toimivalta olisi ratkaistu ensimmäisen menettelyn kuluessa, vireilläolovaikutustilannetta ei enää ole, ja näin ollen tätä toimivaltaa ei ole ratkaistu. Tässä tapauksessa tuomioistuimesta, jossa asia on myöhemmin pantu vireille, tulee raukeamisajankohtana tuomioistuin, jossa asia on ensin pantu vireille.

   Tällaisissa olosuhteissa ensimmäisen menettelyn hakijan käyttäytymisellä, erityisesti sillä, että hän ei mahdollisesti ole toiminut joutuisasti, ei ole merkitystä ratkaistaessa, onko tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, toimivalta ratkaistu. Merkitystä ei ole myöskään yhtäältä sillä, että asianomaisten jäsenvaltioiden välillä on aikaero, joka mahdollistaa sen, että asia voidaan panna vireille aiemmin ensimmäisen jäsenvaltion kuin toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, eikä toisaalta sillä, että menettely tuomioistuimessa, jossa asia oli ensin pantu vireille ensimmäisessä jäsenvaltiossa, raukesi juuri ennen kolmannen menettelyn vireillepanoa eräässä ensimmäisen jäsenvaltion tuomioistuimessa.

   (ks. 37, 38 ja 43–47 kohta sekä tuomiolauselma)