Asia C‑481/14

Jørn Hansson

vastaan

Jungpflanzen Grünewald GmbH

(Oberlandesgericht Düsseldorfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Teollis- ja tekijänoikeudet — Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet — Asetus (EY) N:o 2100/94 — Oikeuksien loukkaaminen — Kohtuullinen palkkio — Aiheutuneen vahingon korvaaminen — Oikeudenkäyntikulut ja oikeudenkäynnin ulkopuolella aiheutuneet menettelykulut”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 9.6.2016

1. Maatalous – Yhtenäinen lainsäädäntö – Kasvilajikkeiden suoja – Suojattua lajiketta koskevan oikeuden loukkaaminen – Oikeus korvaukseen – Korvattava vahinko – Laajuus – Loukkaajan saamien voittojen ja etujen palauttaminen – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

   (Neuvoston asetuksen N:o 2100/94 94 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48 johdanto-osan 17 ja 26 perustelukappale sekä 13 artiklan 1 kohta)

2. Maatalous – Yhtenäinen lainsäädäntö – Kasvilajikkeiden suoja – Suojattua lajiketta koskevan oikeuden loukkaaminen – Kohtuullinen palkkio – Vahvistaminen – Huomioon otettavat seikat

   (Neuvoston asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 1 kohta ja 94 artiklan 1 kohta)

3. Maatalous – Yhtenäinen lainsäädäntö – Kasvilajikkeiden suoja – Suojattua lajiketta koskevan oikeuden loukkaaminen – Oikeus korvaukseen – Korvattava vahinko – Laajuus – Turvaamistoimimenettelyssä aiheutuneet kulut ja pääasian käsittelyn yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäynnin ulkopuoliset menettelykulut – Kuuluminen asetuksen soveltamisalaan – Edellytykset

   (Neuvoston asetuksen N:o 2100/94 94 artiklan 2 kohta)

1.  Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun asetuksen N:o 2100/94 94 artiklaa on tulkittava siten, että siinä loukatun suojatun kasvilajikkeen omistajalle annettu oikeus korvaukseen käsittää kaiken hänelle aiheutuneen vahingon, mutta se ei voi olla perustana kiinteän lisämaksun määräämiselle oikeuden loukkaamisen perusteella tai erityisesti loukkaajan saamien voittojen ja etujen palauttamiselle.

   Mainitun asetuksen 94 artikla on perustana yhteisön kasvinjalostajanoikeuden haltijan oikeudelle saada vahingonkorvausta, joka kattaa vahingon kokonaisuudessaan, minkä lisäksi se perustuu objektiiviseen perusteeseen eli kattaa yksinomaan vahingon, jota hänelle on aiheutunut oikeuden loukkaamisesta. Näin ollen mainitussa 94 artiklassa ei sallita sitä, että oikeudenloukkaaja tuomittaisiin maksamaan kiinteä lisämaksu oikeuden loukkaamisesta, koska tällainen lisämaksu ei välttämättä vastaa loukatun lajikkeen omistajalle koitunutta vahinkoa, vaikka teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetussa direktiivissä 2004/48 ei estetä jäsenvaltioita säätämästä suojaavammista toimenpiteistä. Kyseisessä artiklassa ei sallita sitäkään, että yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien haltija vaatii oikeudenloukkaajan saamien etujen ja voiton palauttamista. Sekä kohtuullinen palkkio että asetuksen N:o 2100/94 94 artiklan 2 kohdan nojalla maksettavan korvauksen määrä on näet vahvistettava vahinkoa kärsineelle aiheutuneen vahingon mukaan eikä oikeudenloukkaajan saaman hyödyn mukaan.

   (ks. 33, 40–41 ja 43 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun asetuksen N:o 2100/94 94 artiklan 1 kohdassa olevaa kohtuullisen palkkion käsitettä on tulkittava siten, että se kattaa paitsi tavanomaisen lupamaksun, joka olisi pitänyt suorittaa luvanvaraisen tuotannon osalta, myös kaikki vahingot, jotka liittyvät läheisesti tämän lupamaksun suorittamisen laiminlyöntiin, mahdollisesti mukaan lukien esimerkiksi viivästyskorot. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä olosuhteet, jotka edellyttävät kyseisen lupamaksun korotusta, kuitenkin siten, että kukin niistä voidaan ottaa huomioon vain kerran arvioitaessa kohtuullisen palkkion määrää.

   Tältä osin on niin, että vahvistettaessa sen kohtuullisen palkkion määrää, joka oikeuksien loukkaamisesta on suoritettava, asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdassa säädetyn kaltainen luvanvaraisen tuotannon osalta perittävä maksu, joka kyseisillä markkinoilla peritään tavanomaisesta luvasta, on asianmukainen laskentaperuste. Lisäksi tämän lupamaksun suorittamisen laiminlyöntiin läheisesti liittyviin vahinkoihin voivat kuulua viivästyskorot, jotka perustuvat siihen, että tavanomaisesti maksettava lupamaksu on suoritettu myöhässä, erityisesti silloin, jos kyseessä on sopimukseen perustuva sääntö, josta järkevät ja valistuneet sopimuskumppanit olisivat sopineet, siltä osin kuin lähtökohdaksi otettu lupamaksu ei sisällä tällaisia korkoja.

   (ks. 48 ja 52–54 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun asetuksen N:o 2100/94 94 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitetun korvauksen määrää vahvistettaessa on otettava huomioon oikeudenloukkauksen kohteena olevan lajikkeen omistajan tältä osin esittämät konkreettiset seikat ja käytettävä tarvittaessa kiinteään rahamäärään perustuvaa menetelmää, jos nämä seikat eivät ole täsmennettävissä määrällisesti. Tämä säännös ei ole esteenä sille, että sellaisessa turvaamistoimimenettelyssä aiheutuneita kuluja, jossa hänen vaatimuksensa on hylätty, ei oteta huomioon tätä vahinkoa arvioitaessa, missä yhteydessä huomioon ei oteta myöskään oikeudenkäynnin ulkopuolisia menettelykuluja, joita on aiheutunut pääasian käsittelyn yhteydessä. Näiden kulujen huomiotta jättäminen edellyttää kuitenkin sitä, että niiden korvattavien kulujen määrä, jotka todennäköisesti tulevat sen henkilön maksettavaksi, jonka oikeuksia on loukattu, eivät ole omiaan saamaan hänet jättämään ryhtymättä tuomioistuinmenettelyyn oikeuksiensa turvaamiseksi, kun otetaan huomioon rahamäärät, jotka jäävät hänen maksettavakseen oikeudenkäynnin ulkopuolella aiheutuneina menettelykuluina, ja niiden hyödyllisyys pääasiana olevan vahingonkorvauskanteen kannalta.

   (ks. 64 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)