Yhdistetyt asiat C‑458/14 ja C‑67/15

Promoimpresa Srl

vastaan

Consorzio dei comuni della Sponda Bresciana del Lago di Garda e del Lago di Idro

ja

Regione Lombardia

sekä

Mario Melis ym.

vastaan

Comune di Loiri Porto San Paolo

ja

Provincia di Olbia Tempio

(Tribunale amministrativo regionale per la Lombardian ja Tribunale amministrativo regionale per la Sardegnan esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Julkiset hankinnat ja sijoittautumisvapaus — SEUT 49 artikla — Direktiivi 2006/123/EY — 12 artikla — Taloudellisesti merkittävien julkisomisteisella meri-, järvi- tai jokialueella olevien hyödykkeiden konsessiot — Automaattinen jatkaminen — Tarjouspyyntömenettelyn puuttuminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14.7.2016

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Ennakkoratkaisun tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle – Olettama esitettyjen kysymysten merkityksellisyydestä

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta, tai kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen – Puuttuminen – Tutkittavaksi ottaminen

   (SEUT 267 artikla)

3. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Palvelut sisämarkkinoilla – Direktiivi 2006/123 – Lupajärjestelmä – Soveltamattomuus direktiivin 2014/23 soveltamisalaan kuuluviin julkisten palvelujen konsessioihin

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123 johdanto-osan 57 perustelukappale ja III luvun 1 jakso sekä direktiivi 2014/23)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Konsessio sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 2014/23 – Soveltamisala – Palvelukonsessio – Käsite

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23)

5. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Palvelut sisämarkkinoilla – Direktiivi 2006/123 – Lupajärjestelmä – Velvollisuus järjestää valintamenettely, jos luvasta kiinnostuneita ehdokkaita on useita – Kansallista säännöstöä, jossa säädetään voimassa olevien julkisomisteista meri- tai järvialuetta koskevien, matkailu- ja virkistystoimintojen harjoittamiseen tarkoitettujen lupien automaattisesta jatkamisesta ilman mitään valintamenettelyä, ei voida hyväksyä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123 12 artiklan 1–3 kohta)

6. Sijoittautumisvapaus – Julkiset hankinnat – Konsessiot, jotka eivät kuulu julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltamisalaan mutta joihin liittyy varma rajat ylittävä intressi – Hankintaviranomaisen velvollisuus noudattaa perussopimuksen perustuvanlaatuisia oikeussääntöjä – Kansallista säännöstöä, jossa säädetään julkisomisteista aluetta koskevien konsessioiden automaattisesta jatkamisesta täysin vailla avoimuutta, ei voida hyväksyä – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

   (SEUT 49 artikla)

7. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä – Mahdollisen rajat ylittävän intressin olemassaolo – Hyödyllisen vastauksen antamisen mahdollistavat seikat

   (SEUT 267 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 28 ja 29 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30 kohta)

3.  Koska palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2006/123 johdanto-osan 57 perustelukappaleen mukaan kyseisen direktiivin lupajärjestelmiä koskevat säännökset eivät koske toimivaltaisten viranomaisten tekemiä sopimuksia sellaisen erityisen palvelun tarjoamiseksi, johon sovelletaan julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, kyseisiä säännöksiä ei voida soveltaa sellaisiin julkisten palvelujen konsessioihin, joihin voidaan soveltaa muun muassa käyttöoikeussopimusten tekemisestä annettua direktiiviä 2014/23.

   (ks. 44 ja 45 kohta)

4.  Käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetussa direktiivissä 2014/23 tarkoitetulle palvelukonsessiolle on ominaista muun muassa tilanne, jossa hankintaviranomainen siirtää tietyn palvelun hyödyntämisoikeuden konsessionhaltijalle, jolla on tehdyn sopimuksen puitteissa tietty taloudellinen vapaus määrittää tämän oikeuden hyödyntämisedellytykset, jolloin siihen kohdistuvat samalla suuressa määrin tähän hyödyntämiseen liittyvät riskit. Tässä yhteydessä on todettava, että jos konsessiot eivät koske hankintaviranomaisen määrittämää palvelujen tarjoamista vaan lupaa harjoittaa liiketoimintaa julkisomisteisella alueella, ne eivät kuulu palvelukonsessioiden ryhmään.

   (ks. 46 ja 47 kohta)

5.  Palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2006/123 12 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jossa säädetään voimassa olevien julkisomisteista meri- tai järvialuetta koskevien, matkailu- ja virkistystoimintojen harjoittamiseen tarkoitettujen lupien automaattisesta jatkamisesta ilman mitään mahdollisten ehdokkaiden valintamenettelyä.

   On nimittäin niin, että vaikka direktiivin 2006/123 12 artiklan 3 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että jäsenvaltiot voivat valintamenettelyjä koskevia sääntöjä vahvistaessaan ottaa huomioon näkökohtia, jotka liittyvät yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin, tällaisten näkökohtien huomioon ottamisesta on säädetty ainoastaan mahdollisten ehdokkaiden valintamenettelyä koskevia sääntöjä vahvistettaessa ja sillä edellytyksellä, ettei muun muassa kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdasta muuta johdu. Niinpä mainitun direktiivin 12 artiklan 3 kohtaa ei voida tulkita siten, että se oikeuttaisi lupien automaattisen jatkamisen, kun mainittujen lupien ensimmäisen myöntämisen yhteydessä ei järjestetty mitään kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valintamenettelyä.

   (ks. 53–55 ja 57 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

6.  SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan voimassa olevien julkisomisteista aluetta koskevien, matkailu- ja virkistystoimintojen harjoittamiseen tarkoitettujen konsessioiden automaattinen jatkaminen, jos kyseisiin konsessioihin liittyy varma rajat ylittävä intressi.

   Viranomaisten on nimittäin silloin, kun ne aikovat myöntää konsession, joka ei kuulu julkisten hankintojen eri ryhmiä koskevien direktiivien soveltamisalaan, noudatettava EUT-sopimuksen perustavanlaatuisia oikeussääntöjä yleisesti ja syrjintäkiellon periaatetta erityisesti. Tästä voidaan todeta tarkemmin, että jos tällaiseen konsessioon liittyy varma rajat ylittävä intressi, konsession antaminen ilman mitään avoimuutta hankintaviranomaisen jäsenvaltiossa sijaitsevalle yritykselle merkitsee erilaista kohtelua kyseisestä konsessiosta mahdollisesti kiinnostuneiden, toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien yritysten vahingoksi. Tällainen erilainen kohtelu on lähtökohtaisesti kielletty SEUT 49 artiklassa.

   (ks. 64, 65 ja 74 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

7.  Varman rajat ylittävän intressin olemassaoloa on ennakkoratkaisuasiassa arvioitava kaikkien merkityksellisten kriteerien, kuten hankintasopimuksen taloudellisen merkityksen, hankintasopimuksen maantieteellisen suorittamispaikan tai sen teknisten piirteiden, perusteella ottaen huomioon kyseisen sopimuksen ominaispiirteet. Tässä yhteydessä on todettava, että kuten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklasta ilmenee, unionin tuomioistuimen on pystyttävä löytämään ennakkoratkaisupyynnöstä selostus niistä tosiseikoista, joihin kysymykset perustuvat, sekä muun muassa yhteydestä näiden tosiseikkojen ja kysymysten välillä. Niinpä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi ennen asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi todettava sellaiset tarpeelliset seikat, joiden perusteella voidaan tarkistaa, liittyykö asiaan varma rajat ylittävä intressi.

   (ks. 66 ja 68 kohta)