Asia C-421/14

Banco Primus SA

vastaan

Jesús Gutiérrez García

(Juzgado de Primera Instancia no 2 de Santanderin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 93/13/ETY – Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset sopimukset – Kohtuuttomat sopimusehdot – Lainasopimus, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys – Kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettely – Preklusiivinen määräaika – Kansallisten tuomioistuinten tehtävät – Oikeusvoima

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.1.2017

1. Ennakkoratkaisukysymykset–Unionin tuomioistuimen toimivalta–Rajat–Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta–Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen–Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen

   (SEUT 267 artikla)

2. Kuluttajansuoja–Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot–Direktiivi 93/13–Tarkoitus

   (Neuvoston direktiivi 93/13)

3. Kuluttajansuoja–Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot–Direktiivi 93/13–Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tutkia viran puolesta sen arvioitavaksi saatetussa sopimuksessa olevan ehdon kohtuuttomuus–Ulottuvuus

   (Neuvoston direktiivi 93/13)

4. Tuomioistuinmenettely–Oikeusvoima–Ulottuvuus

5. Euroopan unionin oikeus–Periaatteet–Oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan–Ulottuvuus–Oikeutta saada asiansa käsitellyksi useassa oikeusasteessa ei ole

6. Kuluttajansuoja–Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot–Direktiivi 93/13–Kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettely–Menettely, joka oli vireillä, kun annettiin kansallinen siirtymäsäännös, jossa säädetään preklusiivisesta määräajasta pakkotäytäntöönpanon vastustamiseksi–Määräaika alkaa kulua säännöksen julkaisemista seuraavasta päivästä–Tätä ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 93/13 6 ja 7 artikla)

7. Kuluttajansuoja–Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot–Direktiivi 93/13–Kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettely–Kansallinen tuomioistuin ei voi tutkia uudestaan omasta aloitteestaan sellaisen lainasopimuksen sopimusehtojen kohtuuttomuutta, josta on jo annettu oikeusvoimainen ratkaisu–Hyväksyttävyyden rajat

   (Neuvoston direktiivi 93/13)

8. Kuluttajansuoja–Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot–Direktiivi 93/13–3 artiklassa tarkoitetut kohtuuttomat ehdot–Kansallisen tuomioistuimen arviointi kohtuuttomuudesta–Arviointiperusteet

   (Neuvoston direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta ja 4 artikla)

9. Kuluttajansuoja–Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot–Direktiivi 93/13–Ehdon kohtuuttomuuden toteaminen–Ulottuvuus–Kansallisella tuomioistuimella oleva velvollisuus tehdä viran puolesta kaikki tästä toteamisesta aiheutuvat päätelmät–Sillä, että elinkeinonharjoittaja ei ole soveltanut kyseistä ehtoa ja toiminut kansallisen oikeuden mukaisesti, ei ole merkitystä

   (Neuvoston direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta ja 7 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 29, 30, 33 ja 56 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 40, 41 ja 51 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 43 ja 51 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 46 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 48 kohta)

6.  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kiinnitysvelallisten suojan vahvistamisesta, velan uudelleenjärjestelystä ja sosiaalisesta vuokrasta 14.5.2013 annetun lain 1/2013 (Ley 1/2013, de medidas para reforzar la protección a los deudores hipotecarios, reestructuración de deuda y alquiler social) neljännen siirtymäsäännöksen kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan kuluttajien, joiden osalta ennen mainitun lain voimaantuloa on aloitettu kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettely, mutta ei saatettu sitä päätökseen, on käytettävä oikeuttaan vastustaa pakkotäytäntöönpanoa sopimusehtojen väitetyn kohtuuttomuuden perusteella kuukauden pituisessa preklusiivisessa määräajassa, joka lasketaan päivästä, joka seuraa tämän lain julkaisemispäivää.

   (ks. 54 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

7.  Direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä siviiliprosessista 7.1.2000 annetun lain 1/2000 (Ley de enjuiciamiento civil), sellaisena kuin se on muutettuna kiinnitysvelallisten suojan vahvistamisesta, velan uudelleenjärjestelystä ja sosiaalisesta vuokrasta 14.5.2013 annetulla lailla nro 1/2013 (Ley 1/2013 de medidas para reforzar la protección a los deudores hipotecarios, reestructuración de deuda y alquiler social) ja kiireellisistä verotuksellisista, talousarviota koskevista ja tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota edistävistä toimenpiteistä 28.6.2013 annetulla asetuksella 7/2013 (Real Decreto-Ley 7/2013 de medidas urgentes de naturaleza tributaria, presupuestarias y de fomento de la investigación, el desarrollo y la innovación) sekä konkurssiasioita koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 5.9.2014 annetulla asetuksella (Real Decreto-ley 11/2014, de medidas urgentes en materia concursal), 207 §:ään perustuvan kaltaiselle kansalliselle säännölle, jolla kansallista tuomioistuinta kielletään tutkimasta viran puolesta sopimusehtojen kohtuuttomuutta, jos sopimuksen kaikkien ehtojen lainmukaisuus kyseiseen direktiivin nähden on jo ratkaistu oikeusvoimaisella ratkaisulla.

   Jos sitä vastoin yhden tai useampien sopimusehtojen mahdollista kohtuuttomuutta ei ole tutkittu riidanalaista sopimusta koskevassa aiemmassa tuomioistuinvalvonnassa, jonka päätteeksi on annettu oikeusvoimainen ratkaisu, direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi kuluttaja on sääntöjenmukaisesti saattanut vastustuksensa, on arvioitava asianosaisten pyynnöstä tai viran puolesta, jos sen käytettävissä on tätä varten tarpeelliset oikeudelliset seikat ja tosiseikat, näiden ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta.

   (ks. 49, 52 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

8.  Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa ja 4 artiklaa on tulkittava seuraavasti:

   –

   elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehdyn sopimuksen sopimusehdon mahdollisen kohtuuttomuuden tutkinta edellyttää sen selvittämistä, luodaanko ehdolla kuluttajan vahingoksi huomattava epätasapaino sopimusosapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille. Tässä tutkinnassa on otettava huomioon kansalliset säännöt, joita sovellettaisiin, jos osapuolet eivät olisi tehneet sopimusta, ja keinot, joita kuluttajalla kansallisen lainsäädännön mukaan on käytettävissään tämäntyyppisten ehtojen käytön lopettamiseksi, sekä sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne ja kaikki sopimuksen tekemiseen liittyvät olosuhteet

   –

   jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tavanomaisten korkojen laskentatapaa koskevaa sopimusehtoa ei ole laadittu mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi, sen on tutkittava, onko kyseinen ehto direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuton. Tässä tutkinnassa kansallisen tuomioistuimen on erityisesti vertailtava mainitussa sopimusehdossa määrättyä tavanomaisten korkojen laskentatapaa ja tästä aiheutuvan koron tosiasiallista määrää tavanomaisesti käytettyihin laskentatapoihin ja lailliseen korkotasoon sekä korkotasoon, jota markkinoilla sovellettiin pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen tekohetkellä lainoissa, jotka olivat määrältään ja kestoltaan vastaavanlaisia kuin kyseessä oleva laina, ja

   –

   kun kansallinen tuomioistuin arvioi sellaisen ehdon mahdollista kohtuuttomuutta, joka koskee ennenaikaista erääntymistä siitä syystä, että velallinen on laiminlyönyt velvoitteensa lyhyen ajanjakson ajan, sen on tutkittava, riippuuko elinkeinonharjoittajan mahdollisuus määrätä koko laina erääntymään siitä, että kuluttaja laiminlyö velvoitteen, joka on kyseisessä sopimussuhteessa olennainen, onko kyseisestä mahdollisuudesta määrätty sellaisia tilanteita varten, joissa laiminlyönti on riittävän vakava lainasopimuksen kestoon ja lainan määrään nähden, onko tällainen mahdollisuus poikkeus yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä, joita alalla sovelletaan erityisten sopimusmääräysten puuttuessa, ja säädetäänkö kansallisessa oikeudessa riittävistä ja tehokkaista keinoista, joiden avulla kuluttaja, johon tällaista ehtoa sovelletaan, voi välttää lainan irtisanomisen vaikutukset. (ks. 64–67 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

9.  Direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, että se on esteenä tuomioistuinten tavalle tulkita lain 1/2000, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 7/2013, 693 §:n 2 momentin kaltaista kansallisen oikeuden säännöstä, joka koskee lainasopimusten ennenaikaista erääntymistä koskevia ehtoja, siten, että sillä kielletään kansallista tuomioistuinta, joka toteaa tällaisen sopimusehdon kohtuuttomaksi, julistamasta sitä pätemättömäksi ja jättämästä sitä soveltamatta, jos elinkeinonharjoittaja ei tosiasiassa ole soveltanut kyseistä ehtoa vaan on noudattanut mainitussa kansallisen oikeuden säännöksessä säädettyjä edellytyksiä.

   Täten – ja jotta taattaisiin direktiivin 93/13 7 artiklan ehkäisevä vaikutus – kansallisen tuomioistuimen, joka toteaa direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohtuuttoman ehdon olemassaolon, oikeudet eivät näin ollen voi riippua siitä, sovelletaanko ehtoa tosiasiallisesti. Niinpä unionin tuomioistuin on jo todennut, että direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, että kun kansallinen tuomioistuin on todennut kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä tehdyn sopimuksen tietyn ehdon kohtuuttomaksi direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, se, ettei kyseistä ehtoa ole sovellettu, ei sellaisenaan estä sitä, että kansallinen tuomioistuin tekee mainitun ehdon kohtuuttomuudesta kaikki päätelmät (ks. vastaavasti määräys 11.6.2015, Banco Bilbao Vizcaya Argentaria, C-602/13, ei julkaistu, EU:C:2015:397, 50 ja 54 kohta).

   (ks. 73 ja 75 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)