Asia C‑418/14

ROZ-ŚWIT Zakład Produkcyjno-Handlowo-Usługowy Henryk Ciurko, Adam Pawłowski spółka jawna

vastaan

Dyrektor Izby Celnej we Wrocławiu

(Wojewódzki Sąd Administracyjny we Wrocławiun esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Valmisteverot — Direktiivi 2003/96/EY — Moottori- ja lämmityspolttoaineisiin sovellettavat eriytetyt valmisteverokannat — Lämmityspolttoaineen verokannan soveltamisen edellytys — Velvollisuus toimittaa kuukausittainen yhteenveto ilmoituksista, joiden mukaan ostetut tuotteet on tarkoitettu käytettäväksi lämmitystarkoituksiin — Moottoripolttoaineille säädetyn valmisteverokannan soveltaminen, mikäli mainittua yhteenvetoa ei toimiteta — Suhteellisuusperiaate”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 2.6.2016

1. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Suhteellisuusperiaate – Ulottuvuus – Jäsenvaltioiden velvollisuus noudattaa suhteellisuusperiaatetta, kun ne käyttävät unionin direktiiveissä niille annettua toimivaltaa

2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Energiatuotteiden ja sähkön verotus – Direktiivi 2003/96 – Kansallinen säännöstö, jossa asetetaan lämmityspolttoaineen myyjille velvollisuus toimittaa kuukausittainen yhteenveto ilmoituksista, joiden mukaan ostetut tuotteet on tarkoitettu käytettäväksi lämmitystarkoituksiin – Sallittavuus – Moottoripolttoaineille säädetyn valmisteverokannan soveltaminen, mikäli mainittua yhteenvetoa ei toimiteta, ei ole sallittua

   (Neuvoston direktiivi 2003/96)

3. Jäsenvaltiot – Jäsenvaltioille kuuluva toimivalta – Verotukseen liittyvät seuraamukset – Velvollisuus käyttää kyseistä toimivaltaa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden mukaisesti

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 20 kohta)

2.  Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annettua direktiiviä 2003/96 ja suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, että

   —	ne eivät ole esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan lämmityspolttoaineen myyjillä on velvollisuus toimittaa määräajassa kuukausittainen yhteenveto ilmoituksista, joiden mukaan ostetut tuotteet on tarkoitettu käytettäväksi lämmitystarkoituksiin, ja

   —

   ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jossa säädetään, että jos tällaista yhteenvetoa ei toimiteta määräajassa, myytyyn lämmityspolttoaineeseen sovelletaan moottoripolttoaineille säädettyä valmisteverokantaa, vaikka on todettu, että on kiistatonta, että kyseinen tuote on tarkoitettu käytettäväksi lämmitystarkoituksiin.

   Yhtäältä, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden harkintavalta niiden määrittäessä menettelyjä ja toimenpiteitä lämmityspolttoaineen myyntiin liittyvien veropetosten ja veronkierron torjumiseksi, ja koska velvollisuus toimittaa toimivaltaisille viranomaisille yhteenveto ostajien ilmoituksista ei ole luonteeltaan ilmeisen suhteeton, on katsottava, että kyseinen velvollisuus on tällaisen tavoitteen saavuttamiseen soveltuva toimenpide eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

   Toisaalta kansallisen oikeuden säännös, jonka mukaan silloin, jos yhteenvetoa ostajien ilmoituksista ei toimiteta määräajassa, lämmityspolttoaineisiin sovelletaan automaattisesti moottoripolttoaineille säädettyä valmisteverokantaa, vaikka niitä käytetään lämmityspolttoaineina, on vastoin direktiivin 2003/96 yleistä rakennetta ja tarkoitusta, jotka perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan energiatuotteita verotetaan niiden tosiasiallisen käytön perusteella. Lisäksi tällaisella moottoripolttoaineille säädetyn valmisteverokannan automaattisella soveltamisella siinä tapauksessa, että velvollisuutta toimittaa mainittu yhteenveto ei noudateta, loukataan suhteellisuusperiaatetta. Sillä, että lämmityspolttoaineisiin sovelletaan moottoripolttoaineille säädettyä valmisteverokantaa siksi, että mainittua velvollisuutta ei ole noudatettu, kun on kiistatonta, että nämä tuotteet oli tarkoitettu käytettäväksi lämmitystarkoituksiin, näet ylitetään se, mikä on tarpeen veronkierron ja veropetosten torjumiseksi.

   (ks. 25, 26, 33–35, 39 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 40 kohta)