Asia C‑386/14

Groupe Steria SCA

vastaan

Ministère des Finances et des Comptes publics

(Cour administrative d’appel de Versaillesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Verolainsäädäntö — Sijoittautumisvapaus — Direktiivi 90/435/ETY — 4 artiklan 2 kohta — Rajatylittävä osingonjako — Yhteisövero — Konserniverotus (ranskalainen ”verotuksellinen keskittäminen”) — Keskitettyyn verotukselliseen konserniin kuuluvien tytäryhtiöiden maksamien osinkojen vapauttaminen verosta — Asuinpaikkaa koskeva edellytys — Ulkomaisten tytäryhtiöiden maksamat osingot — Vähennyskelvottomat kulut ja maksut, jotka liittyvät omistusosuuteen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 2.9.2015

1. Sijoittautumisvapaus – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Kansallinen lainsäädäntö, jossa kotimaisille emoyhtiöille annetaan mahdollisuus perustaa verotuksellinen yksikkö kotimaisen tytäryhtiönsä kanssa – Ulkomaisten tytäryhtiöiden sulkeminen ulkopuolelle, koska niiden voittoihin ei sovelleta emoyhtiön jäsenvaltioiden verolainsäädäntöä – Oikeuttaminen – Verotusvallan tasapainoisen jaon säilyttäminen jäsenvaltioiden välillä

   (SEUT 49 artikla ja SEUT 54 artikla)

2. Sijoittautumisvapaus – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Kansallinen lainsäädäntö, jolla tytäryhtiöiden maksamat osingot vapautetaan kokonaan verosta vain kotimaisille yhtiöille varatun keskitetyn verotuksen järjestelmän nojalla – Ulkomaisten tytäryhtiöiden, jotka eivät voi kuulu tällaiseen konserniin, maksamien osinkojen osittaista vapauttamista ei voida oikeuttaa

   (SEUT 49 artikla; neuvoston direktiivi 90/435)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettava yhteinen verojärjestelmä – Direktiivi 90/435 – 4 artiklan 2 kohta – Jäsenvaltioiden mahdollisuus säätää, ettei omistusosuuteen liittyviä kuluja tai tytäryhtiön voitonjaosta johtuvia arvonalennuksia saa vähentää emoyhtiön verotettavista voitoista – Raja – Velvollisuus noudattaa EUT-sopimuksen perustavanlaatuisia määräyksiä, mukaan lukien SEUT 49 artikla

   (SEUT 49 artikla; neuvoston direktiivin 90/435 4 artiklan 2 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 25–27 kohta)

2.  SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä keskitetyn verotuksen järjestelmää koskevalle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla keskitettyä verotusta soveltavalle emoyhtiölle annetaan mahdollisuus neutralisoida kulujen ja maksujen osuuden – joksi on vahvistettu kiinteä 5 prosenttia osinkojen nettomäärästä – tulouttaminen vain niiden osinkojen osalta, jotka emoyhtiö on saanut kotimaisilta keskitettyyn verotukseen kuuluvilta yhtiöiltä, vaikka sillä ei saman lainsäädännön nojalla ole tätä oikeutta niiden osinkojen osalta, joita sille maksavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet tytäryhtiöt, jotka objektiivisesti voisivat osallistua valintansa mukaisesti keskitettyyn järjestelmään, jos ne olisivat kotimaisia.

   Erotuksena tilanteesta, jossa asuinpaikkaa koskeva edellytys pääsyedellytyksenä keskitetyn verotuksen järjestelmään on oikeutettu sillä perusteella, että tällainen järjestelmä mahdollistaa tappioiden siirrot keskitetyn verotuksellisen konsernin sisällä, siltä osin kuin on kyse muista verotuksellisista eduista kuin tappioiden siirtämisestä keskitetyn verotuksellisen konsernin sisällä, erilaista kohtelua sitä vastoin ei nimittäin voida oikeuttaa tarpeella säilyttää verotusvallan tasapainoinen jako valtioiden välillä. Erilainen kohtelu koskee vain kotimaisten emoyhtiöiden saamia maahan tulevia osinkoja, joten asia koskee vain yhden ja saman jäsenvaltion verotuksellista suvereniteettia.

   Jos minkäänlaista välitöntä yhteyttä ei voida havaita verotuksellisen edun ja konsernin sisäisten toimien neutralisoinnista seuraavan verotuksellisen haitan välillä, tällaista etua ei myöskään voida oikeuttaa tarpeella säilyttää asianomaisen jäsenvaltion verojärjestelmän johdonmukaisuus. Vaikka kulujen ja maksujen osuuden tulouttamisen neutralisointi seuraa emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden rinnastamisesta yhteen ainoaan yritykseen, jolla on useita toimipaikkoja, mainittu neutralisointi ei nimittäin aiheuta minkäänlaista verotuksellista haittaa keskitetyn verotuksellisen konsernin huipulla olevan emoyhtiön kannalta, vaan se päinvastoin antaa sille mainitun verotuksellisen edun.

   (ks. 27–29, 34–36 ja 40 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 39 kohta)