1. 

Kuluttajansuoja — Kulutusluottosopimukset — Direktiivi 87/102 — Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot — Direktiivi 93/13 — Kuluttajan käsite — Luonnollinen henkilö, joka on yhteisvelallinen elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyssä luottosopimuksessa — Kuuluminen kyseisen käsitteen soveltamisalaan — Edellytys (Neuvoston direktiivin 87/102 1 artiklan 2 kohdan a alakohta; neuvoston direktiivin 93/13 2 artiklan b alakohta) (ks. 39 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2. 

Kuluttajansuoja — Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot — Direktiivi 93/13 — Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tutkia viran puolesta sen arvioitavaksi saatettuun sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuuttomuus –Ulottuvuus (Neuvoston direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta) (ks. 43 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. 

Kuluttajansuoja — Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot — Direktiivi 93/13 — 3 artiklassa tarkoitettu kohtuuton ehto — Kohtuuttomuuden arviointi kansallisessa tuomioistuimessa — Perusteet (Neuvoston direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta sekä 3, 4 ja 5 artikla) (ks. 66 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

1) 

Kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 22.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 87/102/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/7/EY, 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 2 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisissä säännöksissä tarkoitetun kuluttajan käsitteen soveltamisalaan kuuluu luonnollinen henkilö, joka on yhteisvelallisen asemassa elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyssä sopimuksessa, kun kyseinen luonnollinen henkilö toimii tarkoituksessa, jonka ei voida katsoa liittyvän hänen elinkeinonsa tai ammattinsa harjoittamiseen.

2) 

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on arvioitava viran puolesta kyseisessä säännöksessä tarkoitettua kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen sopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta, koska kyseisellä tuomioistuimella on tiedossaan tämän arvioinnin edellyttämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

3) 

Direktiivin 93/13 3‐5 artiklaa on tulkittava siten, että arvioidessaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua kulutusluottosopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki seikat, jotka liittyvät kyseisen sopimuksen tekemiseen. Sen on tässä yhteydessä varmistettava, että käsiteltävässä asiassa kuluttajalle on annettu tiedoksi kaikki seikat, jotka voivat vaikuttaa hänen sitoumuksensa laajuuteen ja joiden avulla tämä voi arvioida muun muassa lainansa kokonaiskustannuksia. Tässä arvioinnissa on yhtäältä ratkaisevaa se, onko ehdot laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta keskivertokuluttaja – eli tavanomaisen valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja – voi niiden perusteella arvioida tällaisia kustannuksia, ja toisaalta se siihen liittyvä seikka, ettei kulutusluottosopimuksessa mainita tietoja, joita pidetään sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonteen kannalta keskeisinä ja joita ovat erityisesti direktiivin 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklassa tarkoitetut tiedot.

1. 

Kuluttajansuoja — Kulutusluottosopimukset — Direktiivi 87/102 — Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot — Direktiivi 93/13 — Kuluttajan käsite — Luonnollinen henkilö, joka on yhteisvelallinen elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyssä luottosopimuksessa — Kuuluminen kyseisen käsitteen soveltamisalaan — Edellytys (Neuvoston direktiivin 87/102 1 artiklan 2 kohdan a alakohta; neuvoston direktiivin 93/13 2 artiklan b alakohta) (ks. 39 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2. 

Kuluttajansuoja — Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot — Direktiivi 93/13 — Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tutkia viran puolesta sen arvioitavaksi saatettuun sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuuttomuus –Ulottuvuus (Neuvoston direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta) (ks. 43 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. 

Kuluttajansuoja — Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot — Direktiivi 93/13 — 3 artiklassa tarkoitettu kohtuuton ehto — Kohtuuttomuuden arviointi kansallisessa tuomioistuimessa — Perusteet (Neuvoston direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta sekä 3, 4 ja 5 artikla) (ks. 66 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

1) 

Kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 22.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 87/102/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/7/EY, 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 2 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisissä säännöksissä tarkoitetun kuluttajan käsitteen soveltamisalaan kuuluu luonnollinen henkilö, joka on yhteisvelallisen asemassa elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyssä sopimuksessa, kun kyseinen luonnollinen henkilö toimii tarkoituksessa, jonka ei voida katsoa liittyvän hänen elinkeinonsa tai ammattinsa harjoittamiseen.

2) 

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on arvioitava viran puolesta kyseisessä säännöksessä tarkoitettua kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen sopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta, koska kyseisellä tuomioistuimella on tiedossaan tämän arvioinnin edellyttämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

3) 

Direktiivin 93/13 3‐5 artiklaa on tulkittava siten, että arvioidessaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua kulutusluottosopimuksen ehtojen kohtuuttomuutta kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki seikat, jotka liittyvät kyseisen sopimuksen tekemiseen. Sen on tässä yhteydessä varmistettava, että käsiteltävässä asiassa kuluttajalle on annettu tiedoksi kaikki seikat, jotka voivat vaikuttaa hänen sitoumuksensa laajuuteen ja joiden avulla tämä voi arvioida muun muassa lainansa kokonaiskustannuksia. Tässä arvioinnissa on yhtäältä ratkaisevaa se, onko ehdot laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta keskivertokuluttaja – eli tavanomaisen valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja – voi niiden perusteella arvioida tällaisia kustannuksia, ja toisaalta se siihen liittyvä seikka, ettei kulutusluottosopimuksessa mainita tietoja, joita pidetään sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonteen kannalta keskeisinä ja joita ovat erityisesti direktiivin 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklassa tarkoitetut tiedot.