Asia C-304/14

Secretary of State for the Home Department

vastaan

CS

(Upper Tribunalin (Immigration and Asylum Chamber) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Unionin kansalaisuus — SEUT 20 artikla — Kolmannen valtion kansalainen, joka on unionin kansalaisuuden omaavan pienen lapsen huoltaja — Oleskeluoikeus jäsenvaltiossa, jonka kansalainen lapsi on — Lapsen vanhemman rikostuomiot — Vanhemman karkottamista koskeva päätös, joka johtaa epäsuorasti kyseisen lapsen poistamiseen maasta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 13.9.2016

Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa velvoitetaan karkottamaan kyseisen valtion alueelta kolmanteen valtioon viimeksi mainitun valtion kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen rikoksesta, vaikka hän on sellaisen pienen lapsen tosiasiallinen huoltaja, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen ja joka on oleskellut kyseisessä jäsenvaltiossa syntymästään lähtien käyttämättä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen – Kyseiseen kolmannen valtion kansalaiseen kohdistuvaa karkottamistoimenpidettä, jolla velvoitetaan mainittu lapsi poistumaan unionin alueelta, ei voida hyväksyä – Rajoitukset – Sellainen karkottamistoimenpide, joka perustuu mainitun kansalaisen omaan käyttäytymiseen, voidaan toteuttaa – Edellytykset – Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistua näistä edellytyksistä

(SEUT 20 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla ja 24 artiklan 2 kohta)

SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kolmannen valtion kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen rikoksesta, on karkotettava kyseisen jäsenvaltion alueelta tällaiseen kolmanteen valtioon, vaikka hän on sellaisen pienen lapsen tosiasiallinen huoltaja, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen ja joka on oleskellut kyseisessä jäsenvaltiossa syntymästään lähtien käyttämättä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, kun asianomaisen henkilön karkottamisen seurauksena kyseisen lapsen olisi lähdettävä Euroopan unionin alueelta, minkä seurauksena tämä lapsi ei siis tosiasiassa voisi käyttää pääosaa oikeuksistaan unionin kansalaisena. Jäsenvaltio voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa toteuttaa karkottamistoimenpiteen sillä edellytyksellä, että se perustuu kyseisen kolmannen valtion kansalaisen omaan käyttäytymiseen, jonka on muodostettava kyseisen jäsenvaltion yhteiskunnan perustavanlaatuisen edun vaarantava todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka, ja että se perustuu kyseessä olevien eri intressien huomioon ottamiseen, mikä kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa.

Vaikka SEUT 20 artiklalla ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vedota erityisesti yleisen järjestyksen ylläpitoon ja yleisen turvallisuuden turvaamiseen liittyvään poikkeukseen, on kuitenkin niin, että koska mainitun kansalaisen tilanne kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan, hänen tilanteensa arvioinnissa on otettava huomioon oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa, ja kyseistä artiklaa on luettava yhdessä perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdassa tunnustetun, lapsen edun huomioon ottamista koskevan velvollisuuden kanssa. Käsitteitä ”yleinen järjestys” ja ”yleinen turvallisuus” on unionin kansalaisten tai heidän perheenjäsentensä oleskeluoikeuteen kohdistuvan poikkeuksen perusteena tulkittava suppeasti, joten jäsenvaltiot eivät voi yksipuolisesti määritellä niiden ulottuvuutta ilman unionin toimielinten valvontaa.

Käsite ”yleinen järjestys” edellyttää joka tapauksessa, että kyse on – paitsi yhteiskuntajärjestyksen häiriintymisestä, jota kaikki lain rikkominen merkitsee – yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta. Käsitteeseen ”yleinen turvallisuus” kuuluvat sekä jäsenvaltion sisäinen turvallisuus että sen ulkoinen turvallisuus ja että näin ollen valtion elinten tai sen julkisten peruspalvelujen toimintaan tai väestön eloonjäämiseen kohdistuva uhka, ulkosuhteiden tai kansojen rauhanomaisen rinnakkaiselon vakavan häiriintymisen vaara tai sotilaallisiin etuihin kohdistuva uhka voivat vaikuttaa yleiseen turvallisuuteen. Yleisen turvallisuuden käsitteen piiriin kuuluvat myös järjestäytyneiden ryhmien harjoittamaan huumausainekauppaan ja terrorismiin liittyvän rikollisuuden torjunta. Tässä asiayhteydessä on katsottava, että kun karkottamispäätös perustuu siihen, että on olemassa todellinen, välitön ja riittävän vakava yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen kohdistuva uhka, kun otetaan huomioon kolmannen valtion kansalaisen, joka on unionin kansalaisuuden omaavien lasten yksinhuoltaja, tekemät rikokset, tällainen päätös voi olla unionin oikeuden mukainen.

Tätä päätelmää ei voida sitä vastoin tehdä automaattisesti pelkästään asianomaisen henkilön rikosrekisterin perusteella. Se voidaan mahdollisesti tehdä ainoastaan sellaisen konkreettisen arvioinnin perusteella, jonka kansallinen tuomioistuin tekee kaikista käsiteltävän asian tosiasiallisista ja merkityksellisistä seikoista suhteellisuusperiaatteen, lapsen edun ja perusoikeuksien, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo, valossa. Kyseisessä arvioinnissa on siten otettava muun muassa huomioon asianomaisen henkilön oma käyttäytyminen, se, kuinka kauan asianomainen henkilö on oleskellut kyseisen jäsenvaltion alueella, ja kyseisen oleskelun laillisuus, tehdyn rikoksen luonne ja vakavuus, se, kuinka vaarallinen asianomainen henkilö on nykyisin yhteiskunnalle, kyseisen lapsen ikä ja hänen terveydentilansa sekä hänen perhe- ja taloudellinen tilanteensa.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida tässä yhteydessä yhtäältä kyseessä olevan kolmannen valtion kansalaisen käyttäytymisen vaarallisuutta yhteiskunnan kannalta ja toisaalta niitä mahdollisia seurauksia, joita tällaisesta käyttäytymisestä voi asianomaisen jäsenvaltion yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden näkökulmasta aiheutua. Tämän punninnan, joka kansallisen tuomioistuimen on suoritettava, yhteydessä kyseisen tuomioistuimen on myös otettava huomioon ne perusoikeudet, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo, erityisesti oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 7 artiklassa, sekä huolehdittava siitä, että suhteellisuusperiaatetta noudatetaan. Kun kyseessä olevia intressejä vertaillaan käsiteltävässä asiassa, huomioon on otettava lapsen etu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ikään, heidän tilanteeseensa jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa ja asianomaisissa maissa sekä siihen, missä määrin he ovat riippuvaisia vanhemmistaan.

(ks. 36–42 ja 47–50 kohta sekä tuomiolauselma)