Asia C‑287/14

Eurospeed Ltd

vastaan

Szegedi Törvényszék

(Gyulai törvényszékin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Tieliikenne — Asetus (EY) N:o 561/2006 — Kuljettajan vastuu ajopiirturin käyttövelvoitetta koskevista rikkomuksista”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 9.6.2016

Liikenne – Tieliikenne – Sosiaalilainsäädäntö – Asetus N:o 561/2006 – Kansallinen säännöstö, jossa kuljettajaa pidetään hänen työnantajanaan olevan kuljetusyrityksen sijasta tai lisäksi vastuullisena tämän asetuksen rikkomisista – Sallittavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 561/2006)

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja asetusten N:o 3821/85 ja N:o 2135/98 muuttamisesta sekä asetuksen N:o 3820/85 kumoamisesta annettua asetusta N:o 561/2006 on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa kuljettajaa pidetään hänen työnantajanaan olevan kuljetusyrityksen sijasta tai lisäksi vastuullisena kuljettajan itse tekemistä tämän asetuksen rikkomisista.

Ensinnäkin kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa nimittäin säädetään, että jäsenvaltion on annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus määrätä seuraamus yritykselle ja/tai kuljettajalle tämän asetuksen rikkomisesta, joka on todettu kyseisen jäsenvaltion alueella ja josta ei ole vielä määrätty seuraamusta. Näin ollen tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee selvästi, että asetuksessa N:o 561/2006 asetetaan tiettyjä velvoitteita sekä kuljetusyrityksille että kuljettajille ja määritellään kumpaankin ryhmään kuuluvat vastuullisiksi omien velvoitteidensa rikkomisista. Tämän asetuksen 19 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan mahdollisuus määrätä kyseisen asetuksen rikkomisista seuraamuksia ulotetaan lisäksi koskemaan asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolella tehtyjä rikkomuksia.

Toiseksi kyseisen asetuksen 10 artiklan 3 kohta johtaa samoihin päätelmiin.

Vaikka asetuksen N:o 561/2006 tarkoituksena on muun muassa maantieliikenteen henkilökunnan työolojen parantaminen, mikään ei oikeuta olettamaan yhtäältä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut vapauttaa kokonaan kuljettajat heidän tekemistään rikkomuksista aiheutuvasta vastuusta varsinkaan silloin, kun rikkomukset liittyvät yksinomaan heidän tehtävänsä suorittamiseen. Toisaalta kyseisen asetuksen molemmat tavoitteet eli työolojen parantaminen ja liikenneturvallisuuden parantaminen ilmenevät lähtökohtaisena velvoitteena varustaa tieliikenteeseen käytettävät ajoneuvot tyyppihyväksytyllä valvontalaitteella, jolla voidaan valvoa kuljettajien ajo- ja lepoaikojen noudattamista. Tämän asetuksen tulkitseminen siten, että se olisi esteenä mahdollisuudelle määrätä kuljettajille seuraamuksia siitä, että kuljettajat rikkovat heille kyseisen asetuksen mukaan kuuluvia velvoitteita, estäisi varsinkin yleisen liikenneturvallisuuden parantamista koskevan tavoitteen toteutumisen.

(ks. 31–33, 37–39 ja 41 kohta sekä tuomiolauselma)