Asia C‑255/14

Robert Michal Chmielewski

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-alföldi Regionális Vám- és Pénzügyőri Főigazgatósága

(Kecskeméti Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (EY) N:o 1889/2005 — Euroopan unionin alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonta — 3 ja 9 artikla — Ilmoittamisvelvollisuus — Rikkominen — Seuraamukset — Oikeasuhteisuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.7.2015

1. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Euroopan unionin alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonta – Asetus N:o 1889/2005 – Ilmoittamisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen – Seuraamukset – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Velvollisuutta ottaa huomioon kunkin tapauksen konkreettiset erityisolosuhteet ei ole

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1889/2005 3 artikla ja 9 artiklan 1 kohta)

2. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Euroopan unionin alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonta – Asetus N:o 1889/2005 – Ilmoittamisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen – Seuraamukset – Kansallista säännöstöä, jossa määrätään hallinnollinen seuraamusmaksu, jonka määrä on 60 prosenttia ilmoittamatta jätetyn käteisrahan määrästä silloin, kun mainittu määrä on yli 50000 euroa, ei voida hyväksyä – Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1889/2005 3 artikla, 4 artiklan 2 kohta ja 9 artiklan 1 kohta)

1.  Oikeasuhteisuutta koskeva edellytys, joka jäsenvaltioiden yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta annetun asetuksen N:o 1889/2005 9 artiklan nojalla käyttöön ottamien seuraamusten on täytettävä, ei merkitse sitä, että toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon kunkin tapauksen konkreettiset erityisolosuhteet.

   Mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on harkintavaltaa niiden seuraamusten valinnassa, joita ne ottavat käyttöön sen varmistamiseksi, että mainitun asetuksen 3 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta noudatetaan, mikä merkitsee sitä, että mainitun velvollisuuden rikkomisesta on voitava määrätä seuraamuksia tavalla, joka on yksinkertainen, vaikuttava ja tehokas, eikä toimivaltaisten viranomaisten välttämättä ole tarpeen ottaa huomioon muita olosuhteita, kuten tahallisuutta tai rikoksen uusimista.

   (ka 28 ja 29 kohta)

2.  Yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta annetun asetuksen N:o 1889/2005 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta määrätään hallinnollinen seuraamusmaksu, jonka määrä on 60 prosenttia ilmoittamatta jätetyn käteisrahan määrästä silloin, kun mainittu määrä on yli 50000 euroa.

   Mainitunlainen seuraamusmaksu nimittäin ylittää sen, mikä on tarpeen kyseisen velvollisuuden noudattamisen takaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että mainitulla asetuksella tavoitellut päämäärät saavutetaan.

   Asetuksen N:o 1889/2005 9 artiklassa säädetyn seuraamuksen tarkoituksena ei ole sanktioida mahdollista petollista tai lainvastaista toimintaa vaan ainoastaan mainitun velvollisuuden rikkominen.

   Tätä taustaa vasten on todettava, että – kuten mainitun asetuksen johdanto-osan 3 ja 15 perustelukappaleistakin ilmenee – kyseisen asetuksen tarkoituksena on varmistaa unionin alueelle tuotavan ja sieltä vietävän käteisrahan liikkeitä koskeva tehokkaampi valvonta sen estämiseksi, että rahoitusjärjestelmään syötettäisiin lainvastaisen toiminnan tuottoja, kuitenkin siten, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita kunnioitetaan.

   On myös todettava, että asetuksen N:o 1889/2005 4 artiklan 2 kohdassa säädetään myös mahdollisuudesta hallinnollisella päätöksellä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti pidättää sellainen käteisraha, josta ei ole tehty mainitun asetuksen 3 artiklassa säädettyä ilmoitusta, muun muassa sen vuoksi, että toimivaltaisilla viranomaisilla olisi valtuudet suorittaa mainitun käteisrahan alkuperään, käyttötarkoitukseen ja määränpäähän liittyvät valvonta- ja tarkastustoimet. Näin ollen seuraamuksella, joka muodostuisi mainittua määrää pienemmästä hallinnollisesta seuraamusmaksusta, jonka lisäksi ilmoittamatta jätetyt käteisrahat pidätettäisiin mainitun 3 artiklan mukaisesti, voitaisiin saavuttaa kyseisellä asetuksella tavoitellut päämäärät ilman, että ylitetään sitä, mikä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen.

   ( ks. 30–33 ja 35 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑255/14

Robert Michal Chmielewski

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-alföldi Regionális Vám- és Pénzügyőri Főigazgatósága

(Kecskeméti Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (EY) N:o 1889/2005 — Euroopan unionin alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonta — 3 ja 9 artikla — Ilmoittamisvelvollisuus — Rikkominen — Seuraamukset — Oikeasuhteisuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.7.2015

1. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Euroopan unionin alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonta – Asetus N:o 1889/2005 – Ilmoittamisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen – Seuraamukset – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Velvollisuutta ottaa huomioon kunkin tapauksen konkreettiset erityisolosuhteet ei ole

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1889/2005 3 artikla ja 9 artiklan 1 kohta)

2. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus – Euroopan unionin alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonta – Asetus N:o 1889/2005 – Ilmoittamisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen – Seuraamukset – Kansallista säännöstöä, jossa määrätään hallinnollinen seuraamusmaksu, jonka määrä on 60 prosenttia ilmoittamatta jätetyn käteisrahan määrästä silloin, kun mainittu määrä on yli 50000 euroa, ei voida hyväksyä – Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1889/2005 3 artikla, 4 artiklan 2 kohta ja 9 artiklan 1 kohta)

1.  Oikeasuhteisuutta koskeva edellytys, joka jäsenvaltioiden yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta annetun asetuksen N:o 1889/2005 9 artiklan nojalla käyttöön ottamien seuraamusten on täytettävä, ei merkitse sitä, että toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon kunkin tapauksen konkreettiset erityisolosuhteet.

   Mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on harkintavaltaa niiden seuraamusten valinnassa, joita ne ottavat käyttöön sen varmistamiseksi, että mainitun asetuksen 3 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta noudatetaan, mikä merkitsee sitä, että mainitun velvollisuuden rikkomisesta on voitava määrätä seuraamuksia tavalla, joka on yksinkertainen, vaikuttava ja tehokas, eikä toimivaltaisten viranomaisten välttämättä ole tarpeen ottaa huomioon muita olosuhteita, kuten tahallisuutta tai rikoksen uusimista.

   (ka 28 ja 29 kohta)

2.  Yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta annetun asetuksen N:o 1889/2005 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta määrätään hallinnollinen seuraamusmaksu, jonka määrä on 60 prosenttia ilmoittamatta jätetyn käteisrahan määrästä silloin, kun mainittu määrä on yli 50000 euroa.

   Mainitunlainen seuraamusmaksu nimittäin ylittää sen, mikä on tarpeen kyseisen velvollisuuden noudattamisen takaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että mainitulla asetuksella tavoitellut päämäärät saavutetaan.

   Asetuksen N:o 1889/2005 9 artiklassa säädetyn seuraamuksen tarkoituksena ei ole sanktioida mahdollista petollista tai lainvastaista toimintaa vaan ainoastaan mainitun velvollisuuden rikkominen.

   Tätä taustaa vasten on todettava, että – kuten mainitun asetuksen johdanto-osan 3 ja 15 perustelukappaleistakin ilmenee – kyseisen asetuksen tarkoituksena on varmistaa unionin alueelle tuotavan ja sieltä vietävän käteisrahan liikkeitä koskeva tehokkaampi valvonta sen estämiseksi, että rahoitusjärjestelmään syötettäisiin lainvastaisen toiminnan tuottoja, kuitenkin siten, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita kunnioitetaan.

   On myös todettava, että asetuksen N:o 1889/2005 4 artiklan 2 kohdassa säädetään myös mahdollisuudesta hallinnollisella päätöksellä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti pidättää sellainen käteisraha, josta ei ole tehty mainitun asetuksen 3 artiklassa säädettyä ilmoitusta, muun muassa sen vuoksi, että toimivaltaisilla viranomaisilla olisi valtuudet suorittaa mainitun käteisrahan alkuperään, käyttötarkoitukseen ja määränpäähän liittyvät valvonta- ja tarkastustoimet. Näin ollen seuraamuksella, joka muodostuisi mainittua määrää pienemmästä hallinnollisesta seuraamusmaksusta, jonka lisäksi ilmoittamatta jätetyt käteisrahat pidätettäisiin mainitun 3 artiklan mukaisesti, voitaisiin saavuttaa kyseisellä asetuksella tavoitellut päämäärät ilman, että ylitetään sitä, mikä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen.

   ( ks. 30–33 ja 35 kohta sekä tuomiolauselma)